Naisarkkitehti kiinnostaa: Maj-Lis Rosenbröijer
#NaisarkkitehtiKiinnostaa -sarja nostaa esiin kymmenen naisarkkitehtia museon kokoelmista kertoen heidän arkkitehtuurinsa ominaispiirteistä ja uransa keskeisistä onnistumisista. Puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer (o.s. Backman, 1926–2003) muistetaan parhaiten julkisista puisto- ja puutarhasuunnitelmistaan.
Maisema-arkkitehtuuri on osa rakennettua ympäristöä, joka elää vuodenaikojen ja ajan mukana. Maisemasuunnittelua on Suomessa harjoitettu keskiajalta lähtien mutta se alkoi ammatillistua 1800-luvun lopulla ulkomailta omaksutun tietotaidon myötä. Ensimmäinen puutarhakoulu perustettiin Suomeen vuonna 1841.
Suomen Puutarha-arkkitehdit ry perustettiin 1946. Jäseniltä ei vielä tuolloin vaadittu tietynlaista alan koulutusta. Puutarha-arkkitehdiksi määriteltiin henkilö, joka toimi alan ammatissa. Puutarha-arkkitehti-nimikkeestä on nykyään luovuttu ja ammatin harjoittajista käytetään nimeä maisema-arkkitehti. Maj-Lis Rosenbröijerin aktiiviuran aikaan termiä puutarha-arkkitehti käytettiin vielä yleisesti.
Puutarha-arkkitehti Enni Maj-Lis Rosenbröijer (o.s. Backman) kasvoi Loviisassa, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1946 ja lähti opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteiden laitokselle. Hän jatkoi opintojaan Tanskan taideakatemiassa Kööpenhaminassa, jossa hän erikoistui puutarha-arkkitehtuuriin. Valmistuttuaan ja palattuaan Suomeen Rosenbröijer perusti oman maisema-arkkitehtitoimistonsa vuonna 1957.
Rosenbröijer suunnitteli lukuisia yksityisiä pihoja ja puutarhoja. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten jukisista puisto- ja puutarhasuunnitelmistaan. 1950- ja 1960-luvuilla Rosenbröijer osallistui moniin puutarhanäyttelykilpailuihin ja voitti niistä myös palkintoja. Ura lähti todella käyntiin, kun hän voitti Helsingin kaupungin ja Helsingin puutarhayhdistyksen järjestämän näyttelyalueen suunnittelukilpailun. Voitokkaasta suunnitelmasta syntyi Alppilan kallioille yksi Rosenbröijerin päätöistä, Lenininpuisto 1961–1962.
Suomalaista luontoa arvostanut Rosenbröijer suosi aina suunnittelussaan selkeyttä ja pelkistettyä tyylikkyyttä. Kotimaisia materiaaleja suosineen puutarha-arkkitehdin henkilökohtainen lempikasvi oli perisuomalainen päivänkakkara.
Vuosina 1964–1966 hän restauroi alun perin Svante ja Paul Olssonin suunnitteleman Kultarannan puutarhan Naantalissa. Rosenbröijer ansioitui myös sairaala-alueiden puutarha-arkkitehtina. Näissä suunnitelmissaan hän käytti paljon kukkia, jotka toivat pihoille iloa ja väriä. Rosenbröijer suunnitteli muun muassa Satakunnan keskussairaalan sekä Espoon Puolarmetsän ja Jorvin sairaaloiden pihasuunnitelmat. Hän teki suunnitelmia myös ulkomaille – Suomen New Delhin lähetystörakennuksen puutarhan hän suunnitteli vuosina 1986–1987.
Arkkitehtuurimuseo sai lahjoituksena laajan Maj-Lis Rosenbröijerin kokoelman vuonna 2000. Piirustuskokoelma käsittää Rosenbröijerin keskeisimpien suunnitelmien originaalikappaleet kuten Kultarannan, Heinäveden Valamon ja Mäntyniemen puutarhat sekä Honkanummen hautausmaan ja Malmin hautausmaan laajennuksen.
