Teksti: Paula Holmila
Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman artikkelisarjan.
Pia Kuusiniemen mielestä kaupunkisuunnitteluun tarvitaan lisää visionäärisyyttä ja paikkalähtöistä suunnittelua
Maisema-arkkitehdin ammatin ydin, ekosysteemin kokonaisuutta ymmärtävä ajattelu, auttaa ilmastonmuutoksen haittojen torjunnassa.
”Jos halutaan ratkaista aikamme suurimpia kriisejä: kuudetta sukupuuttoaaltoa, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja ilmastonmuutosta, pitää luopua perinteisestä utilistisesta luontokäsityksestä. On hyväksyttävä, että luonto ei neuvottele”, painottaa maisema-arkkitehti Pia Kuusiniemi.
”Aina voi istuttaa puun, mutta puu kuolee, jos sen viihtymiselle ei ole edellytyksiä”, hän lisää. ”Pakko vaihtaa näkökulmaa.”
Kuusiniemen mielestä tarvitsemme kaupunkirakentamisessa uudenlaista systeemistä ajattelua. Suunnittelussa on lähdettävä paikan ominaisuuksista.
”Helsingissä on tilanne, että yleiskaavan strategisia tavoitteita, esimerkiksi asuntorakentamisessa, on paikoin mahdotonta toteuttaa. Ristiriitaa ei kuitenkaan haluta hyväksyä päätöksenteossa. Luonto ei neuvottele eikä sopeudu: hyönteiset muuttavat pois sopimattomalta paikalta tai kuolevat, kuten puutkin ahtaudessa, eikä liito-orava odota 30 vuotta, että puut palaavat takaisin katkaistulle luontoyhteydelle”, Kuusiniemi tähdentää.
”Jos tuhoamme kaupunkiluonnon, meillä ei ole sitä, eikä asia ole silloin enää mielipide vaan totista totta. Rakennetut viheralueet eivät kykene korvaamaan luontoalueita; kaupunkimetsiä ja rantaluontoa”, Kuusiniemi arvioi.
Helsingin ja muiden suurten kaupunkien rakentamistavoitteet eivät ole yksin kuntapäättäjien aikaansaannosta, taustalla vaikuttavat maankäytön, asumisen, liikenteen ja suurimpien kaupunkiseutujen väliset sopimukset. Niiden tavoitteena on kehittää kaupunkiseutuja yhdessä pitkäjänteisesti ja kestävästi.
”Kestävyysajattelu ei luonnon näkökulmasta voi olla kestävää ylhäältä ohjatuin tavoittein. Ajattelun pitäisi lähteä kantokyvyn ja resilienssin säilyttämisestä. Kun tiedetään, että perinteinen kaupunkirakentaminen saattaa olla jollakin paikalla hyvin haitallista, voisi pohtia, miten alueen rakentamisen voisi optimoida vähemmän haitalliseksi ja asettaa tavoitteita paikan kantokyvyn mukaan”, Kuusiniemi toivoo.
Esimerkiksi huonon maaperän alueilla tulisi Kuusiniemen mielestä pyrkiä välttämään pohjanvahvistusta, kuten stabilointeja, ja rakentaa pienemmälle pinta-alalle, minimoida rakennettavan katuverkon laajuutta, pyrkiä välttämään sulfidisavialueille rakentamista sekä säästää alueita, joilla on toimiva elollinen maaperä jne.
”Asioiden optimoiminen strategisessa suunnitteluvaiheessa voi tuottaa kestävämpää ja merkittävästi edullisempaa rakentamista kuin itsepäinen tavoitteiden puskeminen paikasta välittämättä. Maisema-arkkitehdeilla systeeminen ajattelu ja luonnonprosessien tuntemus on osa koulutusta. Sitä ammattitaitoa toivoisi tulevaisuudessa käytettävän paljon nykyistä enemmän”, Kuusiniemi huomauttaa.
Ratkaisuja ilmastonmuutoksen haasteisiin
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat luonnonkatastrofit, esimerkiksi tulvat ja myrskyt, ovat ajaneet monia kaupunkeja uusiin kriisitilanteisiin ja taloudellisiin ongelmiin eri puolilla maailmaa.
Vuonna 2012 hurrikaani Sandyn tuhot New Yorkissa aiheuttivat 18 miljardin US dollarin kustannukset, 53 ihmistä kuoli, ja 250 000 ajoneuvoa tuhoutui.
Vuonna 2011 myrskysateet Kööpenhaminassa aiheuttivat aluevakuutusyhtiöille 900 miljoonan US dollarin kustannukset, ja Suomessa, Oulun seudulla, jossa tänäkin vuonna oli valtava tulva, on arvioitu, että äärimmillään suurtulva voisi aiheuttaa jopa 150 miljoonan euron vahingot.
Näitä olemassa olevan infrastruktuurin heikkouksia voidaan korjata Kuusiniemen mukaan maisema-arkkitehtuurin keinoin. Hyvänä esimerkkinä ovat Manhattanin saaren uudet tulvasuojausprojektit: rannat on rakennettu puistoiksi, jotka voivat vastaanottaa kaupunkitulvia myös meritulvan aikaan. Uusi, upea puistoverkosto lisää samalla kaupunkilaisten hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta.
”Lisäarvona puistoista on tullut turistikohteita, ja ne lisäävät kaupungin vetovoimaisuutta”, Kuusiniemi kertoo.
”Kun ongelmia ratkotaan maisema-arkkitehtuurin avulla, kyse on monesti win-win-tilanteesta, jossa kaikki osapuolet hyötyvät”, Kuusiniemi toteaa.
Hän arvelee monessakin projektissa säästäneensä oman palkkionsa verran tai moninkertaisen summan keksimällä taloudellisesti järkeviä, paikan mukaisia, optimoituja ratkaisuja suunniteltavina olleille alueille.
”Suomessakin pitäisi järjestää kunnianhimoisia maisema-arkkitehtuurikilpailuja rantojen virkistysarvon ja resilienssin kehittämiseksi”, Kuusiniemi ehdottaa.
”Tarvitsee vain pyytää ideoita. Nykyään valitettavan usein meille annetut tehtävät ovat niin ennalta ohjelmoitua tehokkuusajattelua, etteivät maisema-arkkitehdit pääse osoittamaan koko osaamistaan ja ideointikykyään”, Kuusiniemi harmittelee.
Kaupunkiluonto tarvitsee tilaa selvitäkseen
”Maankäytön suunnittelussa tulisi kaupunkiluonnolle jättää riittävästi tilaa,” Kuusiniemi sanoo.
Olisi tärkeää pohtia, minkälaisia olosuhteita tarjotaan kasvillisuudelle, ja mitkä ovat tavoitteita. Kuusiniemen mielestä nyt ahnehditaan liikaa kerrosneliöitä ja tehdään epäviihtyisää, liian tiivistä ja valotonta ympäristöä. Unohdetaan, että väestön ikääntyessä koko Euroopassa kasvaa myös asunnossaan kokopäiväisesti pysyvien ihmisten osuus.
”Heitä ei paljon lohduta näkymä asfalttikadulle ensimmäisestä kerroksesta. Tiiviisti rakennettujen kortteleiden pihoille ei päivä paista, ei tule paljon vettäkään. Ahtaille kansipihoille ei oikein kannata istuttaa puita, eikä niillä viihtyvää kasvillisuuttakaan ei ole kovin paljon. Kansipihat ovat myös valtavan kalliita”, Kuusinemi pohtii.
”Juuri eilen kävin Jätkäsaaressa suunnittelemassamme pihakohteessa, joka on niin ahdas, että viime talven jäljiltä siellä oli kuollut yli tuhat istutettua kasvia. Syitä on monia: korkean rakentamisen aiheuttamat kylmät tuulenpyörteet, valon puute eli rakennusten syvä varjostus, talvihuollon aiheuttamat vauriot ja lumituhot sekä istutuksilla muiden tilojen puutteessa ulkoilutettavat koirat…” Kuusiniemi pahoittelee.
Kuusiniemi ehdottaa puistoväylien verkostoa katujen rinnalle. Ne olisivat alle kymmenmetrisiä, maanvaraisia puistoväyliä katujen vieressä. Ne voisivat vastaanottaa katujen hulevesiä, tarjota kasvupaikan monikerroksiselle ja monimuotoisuutta tukevalle kasvillisuudelle, ja väylillä puutkin voisivat viihtyä. Tämä toki vaatisi sen, että maapinta-alasta oltaisiin aidosti valmiita uhraamaan tilaa kasvillisuudelle.
Työ on pitkäjänteistä
Kuusiniemi johtaa yhdessä Milla Hakarin kanssa yhtä Suomen suurimmista maisema-arkkitehtuuritoimistoista nimeltä Loci-maisema-arkkitehdit. Vuonna 2008 perustetussa toimistossa on tällä hetkellä 20 työntekijää.
Toimisto on tehnyt reilusti yli 100 kilpailuehdotusta erilaisissa suunnittelukilpailuissa ja menestynyt niissä. Juuri haastattelua edeltävänä päivänä on käyty hakemassa palkinto jaetusta ensimmäisestä sijasta Tikkurilan väritehtaan alueen kutsukilpailussa Vantaalla. Ehdotus tehtiin yhteistyössä Arkkitehtitoimisto NOANin kanssa.
”Teemme paljon yhteistyötä eri arkkitehtitoimistojen kanssa ja monet tärkeät työmme ovat tällaisen yhteistyön tulosta”, Kuusiniemi kertoo.
Loci on latinaa, ja sanatarkka käännös olisi paikan, siis genetiivi.
”Se on ihan tietoinen kielioppivirhe, jonka valitsimme toimistoa nimetessä. Oikeastaan se tulee ilmaisusta paikan henki – genius loci. Meille paikan lähtökohdat ovat keskeisiä suunnittelumme kannalta”, Kuusiniemi toteaa.
Maisema-arkkitehtuuri on aina paikkasidonnaista: paikka on tila, jolla on jokin sille ominainen luonne tai ´henki´. Se muotoutuu jatkuvasti fysikaalisten olosuhteiden, kuten vuodenaikojen ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta.
”Maisema-arkkitehtuurilla voidaan monin tavoin edistää paikalle luonteenomaisia piirteitä ja vaalia arvokkaita ympäristöjä. Se tarkoittaa, että suunnittelija ottaa huomioon paikan historian ja tutkii paikan arvokkaiden ominaispiirteiden ja ominaisuuksien vaikutusta suunniteltuihin toimintoihin, kuten liikkumiseen, luonnonympäristöihin ja arkkitehtonisiin elementteihin”, Kuusiniemi määrittelee.
Historialliset ympäristöt
Toimistolla on käynnissä monia kilpailuvoittoihin perustuvia töitä, kuten Turun kauppatorin suunnittelukilpailun pohjalta kohta valmistuva kauppatorin uudistaminen Sigge-arkkitehtien ja Valoa-suunnittelutoimiston kanssa.
Suunnitelma tuo Kuusiniemen arvion mukaan vanhalle kauppatorille uuden historiallisen kerrostuman, kaupunkilaisten olohuoneen. Torille on tuotu uutta kasvillisuutta, Veera Tolvasen Saaristohyppely -niminen taideteos, suihkulähteitä, uusi valaistus ja oleskelupaikkoja.
Kansallismuseon uudisrakennushankkeessa yhteistyössä JKMM-arkkitehtien kanssa Locin osuus on ulkotilojen suunnittelu.
”Tehtävänä on uuden ja vanhan kerrostuman liittäminen mielenkiintoiseksi ja luontevaksi puistopuutarhakokonaisuudeksi arvoympäristöä kunnioittaen”, Kuusiniemi kertoo.
Erilaiset historiallisesti arvokkaat ympäristöt kiinnostavat Kuusiniemeä. Yksi tällainen oli Lauttasaaren kartanopuiston restaurointi Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin kanssa. Hankkeessa selvitettiin koko Lauttasaaren kartanon syntyhistoria, ja siinä sivussa saaren kehityshistoria.
”Kerätyn tiedon pohjalta laadittiin suunnitelmat, joiden avulla pyrittiin sovittamaan historiallisesti arvokas kohde, Bengt Schalinin laatima puutarhasuunnitelma ja vuosikymmenten muutokset yhteen. Muotopuutarhaan saimme toteuttaa osan Schalinin alkuperäissuunnitelmasta ensi kertaa”, Kuusieniemi kertoo.
”Esimerkiksi suihkulähde ja sitä ympäröivä kiveys olivat aikanaan jääneet toteuttamatta. Tällaisia hankkeita, joissa tilaajalla on resurssit toteuttaa kulttuuriteko, sattunee suunnittelijan kohdalle ehkä vain kerran elämässä”, kiittelee Kuusiniemi.
”Toimistomme kilpailuvoitto Tikkurilan jokipuiston suunnitellusta oli meille unelmatyö. Siinä pääsimme suunnittelemaan teollisuushistorialliseen miljööseen uuden kaupunkipuiston”, Kuusiniemi kertoo.
”Seitsemän vuotta kestänyt projekti on ollut meille myös tärkeä siksi, että toimistomme on voinut näyttää, miten kompleksisia hankkeita voidaan tehdä maisema-arkkitehtivetoisesti, kun siihen vain annetaan mahdollisuus”, hän lisää.
”Yhtiökumppanini, maisema-arkkitehti Milla Hakari on toiminut hankkeen eri osaprojektien pääsuunnittelijana ja vetänyt monikymmenpäistä asiantuntijatiimiä. Olemme Vantaan kaupungille kiitollisia näin suuren projektin uskomisesta käsiimme”, Kuusiniemi kiittelee.
”Meille on tulossa lähes 70 Euroopan maisema-arkkitehtiliiton vuosikokouksen osallistujaa tutustumaan puistoon esimerkkinä kestävästä maisema-arkkitehtuurista”, Kuusiniemi sanoo.
Hybridipuisto Kruunuvuorenrantaan
Rakenteilla on myös Helsingin Kruunuvuorenrannan liikuntapuisto, jossa yhdistyvät monimuotoisuustavoitteet, kaupunkivesien hallinta ja hyvinvointiteemat. Se on pääkaupungin ensimmäinen hybridipuisto, jossa on myös leikki- ja liikuntapalvelut. Alueen keskellä on suojeltu metsikkö, ja kaupunginosan hulevedet kerätään avouomiin, jotka tarjoavat elinympäristöjä hyönteisille ja ruokailupaikan mm. lepakoille ja linnuille.
”Yksi viimeaikainen henkilökohtainen huippuhetki oli kansainvälisen maisema-arkkitehtiliiton maailmankokouksen yhteydessä, kun pääsin käymään Koreassa, PanGyossa, jonne teimme kilpailuehdotuksen World Hill’s Pan Gyo Housing alueen kilpailuun vuonna 2005 yhdessä Helin-arkkitehtien kanssa. Vasta praktiikan aloittaneena minulle oli uran huippuhetki, kun ehdotuksemme menestyi kuuluisien toimistojen, kuten MVRDV, Ben van Berkel, Mark Mack ja Rikken Yamamoto, rinnalla. Tämä todella nosti aloittelevan suunnittelijan itsetuntoa”, Kuusiniemi muistelee.
”Nyt asuinalue on toteutettu kilpailuehdotukseen perustuen. Oli suorastaan mykistävää, kuinka konseptimme luonnon ja rakennusten runollisesta vuoropuhelusta ja rytmistä toimii, ja miten maastoon huolellisesti sovitetut rakennukset asettuvat vuoristomaisemaan”, Kuusiniemi kuvaa.
Suunnittelua ihmisten kanssa
Kuusiniemi ei puhu mielellään osallistamisesta, joka voi vaikuttaa ikään kuin ylhäältä käsin määrättäisiin asukkaiden mukaan ottaminen. Hän puhuu mieluummin asukkaiden KANSSA suunnittelusta.
”Joitain vuosia sitten luin alan julkaisusta maisema-arkkitehtuurin trendeistä ja mieleeni jäi tämä: suunnittelemme ihmisten kanssa, emme ihmisille”, hän kertoo.
Suomessa törmää usein siihen, että puhutaan pakollisesta osallistamisprosessista.
”On sääli, jos me suunnittelijat pelkäämme ihmisten kohtaamista, vaikka se on tämän työn yksi tärkeimmistä asioista. Itse olen oppinut tämän kantapään kautta, kun kymmenen vuotta sitten Puu-Käpylän pihojen peruskorjausprosessissa törmäsimme tiedonkulun ongelmiin. Pihojen peruskorjaussuunnitelmat tulivat asukkaille yllätyksenä”, Kuusiniemi kertoo.
”Yhtäkkiä nousi kansanliike vastustamaan suunnittelemaamme uudistustyötä, ja yhdessä yössä Facebookissa 1700 ihmistä oli meitä ja meidän suunnitelmaamme vastaan eikä säästellyt sanojaan. Täytyy myöntää, että tilanne oli kyllä todellinen shokki. Piti laatia kaupunginhallitukselle selvitys, mitä olemme puuhaamassa. Se oli kova paikka nuorille suunnittelijoille, joita ei mitenkään ollut koulutettu kohtaamaan vihaisia ihmisiä. Ja kyllä nyt ymmärrän, miksi ihmiset olivat vihaisia, heidän kotipihaansa tultiin myllertämään varoittamatta”, Kuusiniemi arvioi.
”Nykyään pidän taannoin tapahtunutta yhtenä merkittävimmistä ammatillisen oppimisen paikoista urallani. Tulehtunut tilanne kesti reilun vuoden. Sen aikana meidän piti harjoitella parempaa kommunikointia asukkaiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden, kuten median kanssa, opetella perustelemaan suunnitteluratkaisut ilman ammattijargonia ja ennen kaikkea kyseenalaistamaan omat preferenssit ja oppia katsomaan asioita erityisen huolellisesti käyttäjän kannalta”, Kuusiniemi tilittää.
Asukaskävelyt suunnittelun apuna
Kokemuksen pohjalta otettiin käyttöön asukaskävelyt osana Puu-Käpylän seuraavien kortteleiden suunnitteluprosessia. Kävelyllä käydään läpi suunnittelukohdetta yhdessä asukkaiden kanssa ennen kuin viivaakaan on piirretty ja kuullaan kokemusasiantuntijoiden ajatuksia ja toiveita paikasta. Samalla kirjattiin ylös asukkaiden ajatuksia ja ideoita alueen kehittämisestä.
”Kävely on hyvä tapa keskustella konkreettisesti fyysisestä ympäristöstä epämuodollisessa tilanteessa. Se lisää molemminpuolista ymmärrystä asiasta ja tavoitteista ja se myös tarjoaa mahdollisuuden vähemmän ekstroverteille ihmisille ilmaista ajatuksiaan. Kaikki eivät halua puhua ajatuksistaan isossa luentosalissa, mutta asukkaina heidän ajatuksensa ovat silti hyvin arvokkaita”, Kuusiniemi pohtii.
Käpylässä pilotoidut asukaskävelyt osoittautuivat erinomaisiksi avuksi suunnittelussa.
”Myöhemmin olemme kokeilleet kävelyitä eri mittakaavan suunnitteluprojekteissa, kun toimitaan ihmisten kotiympäristössä. Menetelmä on osoittautunut toimivaksi ja ilokseni olen huomannut kävelyiden vakiintuneen muuallakin osaksi kaupunkisuunnittelun käytäntöjä. Kokemukset asukkailta saaduista ideoista ja keskusteluista asukaskävelyiden yhteydessä olivat hyviä. Olemme myös pitäneet työpajoja erityisesti nuorten ympäristöjen suunnittelun yhteydessä sekä myös kokeilleet erilaisia äänestämisen malleja varsinkin lastenympäristöissä”, Kuusiniemi kertoo.
”Silti voisi yhdessä tekemisen mallia kehittää vielä paljon, ja kaipaan vielä lisää resursseja asukkaiden kanssa toimimiseen; työpajoja, ongelmanratkaisua, tavoitteiden asettelua jne. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo suunnittelun arkipäivää, että hankkeet tehdään ihmisten kanssa monivaiheisissa prosesseissa”, hän mainitsee.
”Kannustankin tilaajia rohkeasti ottamaan asukkaat mukaan suunnittelun prosesseihin”, hän lisää.
”Asukkaita ei pidä pelätä, sillä kaupunkeja tehdään heitä varten, heidän elämiseensä ja hyvinvointiin. Kukapa sitä tietää, mikä on Pia Kuusiniemelle parasta jollei Pia Kuusiniemi itse. Tämä olisi hyvä pitää mielessä erityisesti, kun alueita täydennysrakennetaan”, Kuusiniemi toivoo.
Mukana Pasilan Triplassa
”Suuret kaupalliset- ja toimitilahankkeet voivat yllättäen tarjota mahdollisuuksia monimuotoisuuden lisäämiseen tiiviissä urbaanissa ympäristössä, jos hankkeen tavoitteet ja toteutus pidetään riittävän kunnianhimoisina niin, että viherrakentamisella on mahdollisuudet onnistua”, Kuusiniemi arvioi.
”Omakohtaisesti olen kokenut Mall of Triplan viherrakentamisen suunnittelun hyvin mielekkääksi. Vaikka kyseessä on kaupallinen ympäristö, niin se on myös julkista arjen ympäristöä” hän kertoo.
Alueella on Kuusiniemen kertoman mukaan silmin havaittavasti paljon pölyttäjiä, perhosia ja muita hyönteisiä, mikä taas houkuttaa lintuja.
Kaupunkiympäristötalon viherkattohankkessa tehtiin yhteistyötä biologien kanssa ja testattiin erilaisia Helsingin rantojen paahdeympäristöjen tyyppejä viherkatoilla. Kaupunkiympäristötalo on Kalasatamassa, ja sen on suunnitellut Rainer Mahlamäen ja Ilmari Lahdelman arkkitehtitoimisto.
”Tilaajan tavoitteet olivat kunnianhimoisia. Tehtävä oli todella mielenkiintoinen ja ilokseni katolla on nyt paljon surinaa ja pörinää”, hän kertoo.
Maisema-arkkitehtejä koulutetaan Aalto-yliopistossa
Maisema-arkkitehtuurissa vallitsee tällä hetkellä täystyöllisyys. Myös palkkataso on hyvä.
Pia Kuusiniemi arvioi, etteivät suuri yleisö, erityisesti nuoret, tunne alaa tai tiedä, mitä maisema-arkkitehti tekee. Tämä näkyi harmillisella tavalla viimeisissä Aalto-yliopiston pääsykokeissa, joissa ei saatu kaikkia opiskelupaikkoja täytetyiksi.
Todennäköisesti on kyse tiedon puutteesta, koska näinä ilmastonmuutosaikoina nuoria luulisi kiinnostavan työskentely luonnon monimuotoisuuden, kaupunkivihreän sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen hallinnassa.
Maisema-arkkitehtuuri on hyvä ammatinvalinta, jos on kiinnostunut biologiasta, maantiedosta sekä taiteellisesta muodonannosta ja ongelmanratkaisusta. Alan sisällä on mahdollista suuntautua tarkasta toteutussuunnittelusta aluetason strategiseen suunnitteluun.
Pia Kuusiniemi on Viherympäristöliiton varapuheenjohtaja ja Suomen maisema-arkkitehtiliiton MARKin puheenjohtaja. MARKin jäsenmäärä on reilut 300.
Järjestön historia alkoi vuonna 1946, jolloin perustettiin Suomen Puutarha-arkkitehdit ry. Aluksi maisema-arkkitehtejä koulutettiin Helsingin Yliopiston Maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa, mutta 60-luvulta alkaen koulutus siirtyi Teknilliseen Korkeakouluun, nyttemmin Aalto-yliopistoon.
Vuonna 1989 saatiin oma maisema-arkkitehtien koulutusohjelma, aikaisemmin maisema-arkkitehtuuri oli ollut suuntautumisvaihto arkkitehdin koulutuksessa.
Pia Kuusiniemi valmistui maisema-arkkitehdiksi Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 2003.
Aalto-yliopisto on Suomen ainoa korkeakoulu, jossa maisema-arkkitehtejä nykyään koulutetaan. Haaveissa on, että Oulun yliopistoon saataisiin maisema-arkkitehtikoulutus ja siten asiantuntijoita pohjoisten alueiden maisemien ja maankäytön suunnitteluun sekä kansallispuistojen ja turismialueiden kehittämiseen.
Maisema-arkkitehdeistä osa työskentelee kuntien palveluksessa, puistojen, katutilojen ja piha-alueiden suunnittelussa tai kaavoittajina, osa hallintotehtävissä, arkkitehtitoimistoissa tai yksityissektorin suunnittelutoimistoissa.
Lapsuuden haave toteutui
”Päätin jo 4-vuotiaana, että minusta tulee isona arkkitehti. Inspiroiduin valtavasti rakennuspiirustuksista ja rakastin piirrellä erilaisia pohjapiirustuksia voipaperiarkeille, kun vanhemmat remontoivat vanhaa maalaistaloa”, Kuusiniemi muistelee.
Unelma arkkitehdin ammatista pysyi mukana koko kouluajan. Steiner-koulussa, jota hän kävi ylioppilaaksi asti, oli lukiossa arkkitehtuurijakso, ja sen aikana hahmottui mielenkiinto juuri maisema-arkkitehtuuriin, erityisesti siihen, miten ulkotilat vaikuttavat ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.
Lukioaikana Kuusiniemi hakeutui kesätöihin sairaalaan hoitoapulaiseksi. Työssä vanhusosastoilla hänelle valkeni, miten sairaalaympäristöt ovat keskussairaala-ajattelun myötä köyhtyneet. Kiinnostus hyvinvointiteemaan vahvistui opiskeluaikana, ja hän teki diplomityönsä terapeuttisista ympäristöistä, esimerkkinä Lastensairaala.
Upeat sairaalapuistot
Sittemmin lukkarinrakkaus sairaalaympäristöjä kohtaan on johtanut työelämässä Helsingin sairaala-alueiden Kivelän, Marian ja Laakson sairaaloiden, ympäristöhistorian selvittämiseen. Niihin perehtyminen on ollut paitsi valtavan mielenkiintoista myös avannut ikkunan Helsingin kunnallispolitiikan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitykseen sekä siihen, miten heikoimpien kohtelu on muuttunut vuosien saatossa.
”Valitettavasti tämä aika ei erotu edukseen Helsingin kunnallishallinnon historiassa mitä tulee ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen ja siihen liittyvään päätöksentekoon”, hän toteaa.
”Toivoisin, että päätöksentekijät kävisivät näillä upeilla sairaala-alueilla ja näkisivät minkälaisen tarinan meidän kaupungistamme ne kertovat. Puistokeitaina niissä olisi valtava potentiaali tarjota kaupunkilaisille elämyksiä. Arvelen, että monessa muussa Euroopan kaupungissa tällaisten historiallisten arvoympäristöjen merkitystä osattaisiin arvostaa muinakin kuin mahdollisena tonttimaana”, Kuusiniemi arvioi.
Kuusiniemi asuu miehensä, kahden teini-ikäisen lapsensa ja australianpaimenkoiransa kanssa Lauttasaaressa. Puistomaiset rannat, avomerinäkymät ja vapaat virkistysalueet ovat juuri sitä, mitä kaupunkiluonto on parhaimmillaan. Hän kertoo, että saaristoluonto on myös hänen lapsuutensa maisemaa. Hän vietti lapsuutensa kesät Porvoon saaristossa Emäsalon saaressa.
Ura tiivisti
Lataa Pia Kuusiniemen CV tästä
Julkaistu 12.10.2022
