Oppikokonaisuus 2: Naisarkkitehti kertoo

Videohaastatteluissa Suomen naisarkkitehtien yhdistys Architectan nykyiset jäsenet Marina Basdekis, Kaisa Broner, Kaarina Löfström ja Pirkko-Liisa Schulman kertovat videohaastatteluissa arkkitehdin työstä ja suhteestaan Architectaan.

Keväällä 1942, Suomen ollessa Jatkosodassa, kotirintamalla työskennelleet naisarkkitehdit päättivät järjestää esikuvansa Lönnin 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi juhlan kaikille Suomen naisarkkitehdeille. Juhla yhdisti naisarkkitehtien sukupolvet. Nuorimmat läsnäolijat olivat arkkitehtiylioppilaita, vanhimmat edustivat naisarkkitehtien ensimmäistä sukupolvea. Juhlissa varhaiset pioneerit saivat ansaitsemaansa ihailua ja arvostusta nuoremmilta kollegoiltaan, mutta tilaisuus kokosi arkkitehdit myös toisella tapaa yhteen. Juhlassa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että sukupuoli yhdistää läsnäolijoita ammatinharjoittamisen haasteissa. Naisarkkitehdit päättivät perustaa ammatillisen kerhon edistääkseen naisten työskentelymahdollisuuksia arkkitehtuurin alalla. Kerhon nimeksi annettiin Architecta, latinankielisen naisarkkitehtia tarkoittavan sanan mukaan. Architecta-kerho järjestäytyi virallisesti 3.11.1942 Helsingin Seurahuoneella ja Architecta rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1965. Architecta on kansainvälisestikin merkittävä esimerkki naisarkkitehtien varhaisesta järjestäytymisestä.

Architectan arkisto ei kuulu Arkkitehtuurimuseon kokoelmaan, vaan arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa. Museokokoelmien kartuttamisessa ja aineistojen tallentamisessa tehdään paljon valintoja, joissa määritellään yhteistä kulttuuriperintöä eli mitä siihen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Kokoelmatyössä käytetään paljon valtaa, kun vastataan kysymykseen, miksi juuri tämä aineisto on merkittävä ja sääilyttämisen arvoinen.

Arkkitehtuurimuseossa on tunnistettu tilanne, jossa museon kokoelmapoliittiset periaatteet ja arkiston järjestämisperusteet luovat osaltaan epätasapainoa nais- ja miesarkkitehtien työn tallentamisen suhteen. Kun kokoelma perustuu yksittäisten arkkitehtien työn tallentamiseen, jää virka-arkkitehtina tai vaikkapa yhdessä puolison kanssa tehty työ usein näkymättömäksi. Näin ainoastaan niiden naisarkkitehtien työt, jotka on tehty ”omalla nimellä” tulevat tallennetuksi kokoelmaan.

Aktiivisella kokoelmapolitiikan päivittämisellä asiaan voi kuitenkin vaikuttaa.  Architectan jäsenten videohaastattelut tallennettiin Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin osana korjaavaa kokoelmatyötä, jolla pyritään korjaamaan sitä epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta, jota arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on: suurin osa tallennetuista aineistoista ovat miesten tuottamaa kulttuuriperintöä.

Videohaastatteluita voidaan pitää myös niin kutsuttuna nykydokumentointina, jonka tarkoituksena on tulevaisuuden historian tallentaminen. Videon välityksellä pystymme kuulemaan ja tallentamaan Architectan jäsenten ajatuksia ja kokemuksia juuri tässä ajassa, jolloin ne säilyvät toivottavasti myös tulevaisuuteen asti tutkittaviksi ja esitettäviksi. Niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla kuulluksi tuleminen on tärkeää. Museot ja arkistot voivat toiminnallaan tallentaa esineiden ja asiakirjojen lisäksi myös tarinoita, muistoja ja kokemuksia.

Naisarkkitehtien videohaastatteluissa kuulemme eräänlaisia vastauksia esimerkiksi siihen, mitä arkkitehdin työ tai järjestäytyminen ovat haastateltaville henkilöille merkinneet.