Olof Ottelin – Sisustusarkkitehdin muoto

Teksti: Laura Berger ja Päivi Helander

Olof Ottelinin nimi on varsin harvalle tuttu. Siitä huolimatta moni meistä on nähnyt hänen suunnittelemiaan kalusteita ja kokonaisia sisustuksiakin. Varmasti tunnetuin, erittäin hyvin säilynyt esimerkki on Handelshögskolanin rakennuksen sisustus Helsingissä.

Olof Ottelin (1917-1971) on yksi varhaisimmista ja aikanaan vaikutusvaltaisimmista suomalaisista sisustusarkkitehdeista. Hän kuuluu sukupolveen, jonka opinnot sota katkaisi. Jo ennen valmistumistaan 1946, ja pian sen jälkeen, hän sai lukuisia palkintoja erilaisissa kalusteiden suunnittelukilpailuissa, joita monet yritykset ja yleishyödylliset toimijat järjestivät. Esimerkiksi Ottelinin ehdotus “Huonekaludemokratia” palkittiin Sotainvalidien veljesliiton huonekalujen suunnittelukilpailussa vuonna 1945. Ehdotuksen nimimerkki on kertova: Ottelin vastusti aktiivisesti suuria, raskaita, petsattuja kalusteita, etenkin sellaisia, joilla oli leijonan jalat! Kaunis Koti -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa Ottelin kuvailee, kuinka asukkaiden elämä on monin tavoin muuttunut uuden sisustuksen myötä. Erityisesti lapset olivat ihastuksissaan: “Tämä on ihan toista kuin leikkiä piilosilla salissa, jossa sai pelätä kaatavansa rimpsulampun ja joutui nurkkaan, kun maalasi kynsilakalla chippendale pöydän leijonankäpälät.” Ottelin suunnitteli jo lopputyönään kevyitä kalusteita, kuten pinnatuoleja, joita oli mahdollista hankkia yksi kerrallaan, ja näin hiljalleen kasvattaa kodin sisustusta. Lisäksi lopputyön värityksessä näkyvät murrettujen ja maanläheisten sävyjen sijaan päävärit: punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Värien käyttö oli asia, jota Ottelin kehitteli koko uransa ajan.

Kaikki edelliset seikat kertovat siitä, kuinka aktiivinen Ottelin oli uransa alusta asti, ja kuinka erilaisia sisustamiseen liittyviä asioita hän teki. Jälleenrakennus oli eräs aihepiiri, jonka parissa Ottelin työskenteli heti valmistuttuaan. Bostadsföreningen för Svenska Finland oli yleishyödyllinen instituutio, joka pyrki parantamaan erityisesti ruotsinkielisen väestönosan asuinoloja. Yhdistyksellä oli myös oma piirustuskonttori, jossa suunniteltiin tyyppitaloja, sisustuksia sekä tyyppihuonekaluja. Kiinnostus oli suurta, mistä hyvänä esimerkkinä on Pohjanmaan Yttermarkissa vuonna 1946 järjestettyyn maatalousnäyttelyyn rakennettu talo sisustuksineen. Rakennuksessa arvioitiin käyneen jopa 15 000 vierailijaa.

Varsinaisen uransa Ottelin teki Stockmannilla, missä hän kohosi pian piirustuskonttorilta Werner Westin seuraajaksi sisustusosaston taiteelliseksi johtajaksi. 1940-luvun Suomessa sisustusarkkitehdin työ oli vasta hakemassa muotoaan ja tulossa tunnetuksi omana alanaan. Työ Stockmannilla onkin epäilemättä ollut erittäin tavoiteltu paikka, jonka juuri Ottelin sai. Stockmann oli myös Keravan puusepäntehtaan pitkäaikainen omistaja. Niinpä meistä moni, joka on nähnyt Stockmannin sisustuksia 1940–1970-luvuilta ja Keravan puusepäntehtaan kalusteita, on luultavasti törmännyt Ottelinin kädenjälkeen.

Pehmeää silmälle

Ottelinin tunnetuin huonekalu lienee Status-tuoli, jonka hän suunnitteli osaksi Handelshögskolanin kokonaisuutta. Status vastasi tarpeeseen monikäyttöisestä oppilaitoksen tuolista, joka oli helppo pinota ja käyttää erilaisissa oppimisympäristöissä. Hankenin kokonaisuus oli Ottelinin läpimurto – tarkalla tyylisilmällä hän loi toiminnallisen kokonaisuuden tanskalaisen lahjoituskokoelman ympärille, ja Hans Wegnerin tuolit saivat seurakseen muun muassa Pandora- ja Kokkola-pöydät.

Ottelinin huonekaluille tyypillinen piirre on pehmeät kaaret ja monikäyttöisyys. Hänen omien sanojensa mukaan “Kun asutaan sellaisissa taloissa kuin nykyään, täytyy edes seinien sisäpuolella olla jotain pehmeää silmälle.” Ottelinin nojatuoleissa ja sohva selkänoja kaartuu selkää tai niskaa tukemaan, jalat viettävät ulospäin luoden keveyden illuusiota, käsinojat kaartuvat käden linjaa tukemaan ja päätyvät eleganttiin mutkaan. Ottelin nautti myös muotoilijana pienistä keksinnöistä – sohvapöydän reunasta saattoi tulla laatikko ulos, kirjoituspöydän taso oli jatkettavissa vain vetämällä eteenpäin ja nojatuoli Puck mullisti säädettävällä selkänojallaan lepotuolimarkkinat.

Monialainen ammattilainen

Ottelinin toiminnassa erityisen innostavaa on kuitenkin monialaisuus. Sisustusarkkitehtuurin alalla hän teki kaikkea aiheeseen liittyvää, jota vain saattaa kuvitella: Hän kirjoitti muun muassa Kaunis Koti-aikakauslehteen ja pohjoismaisiin alan lehtiin. Lisäksi Ottelin laati lukemattomia sisustuksia esitteleviä näyttelyitä, joista monet kiersivät ympäri Suomen, puhui radiossa, esiintyi televisio-ohjelmissa, teki mainosgrafiikkaa ja logoja ja kiersi pitämässä sisustamista koskevia luentoja. Kaiken tämän lisäksi Ottelin piirsi koko uransa ajan erilaisia kuvituksia, joista luultavasti tunnetuimpia ovat luonteikkaat karikatyyrit (joita hän teki satoja etenkin Huvustadsbladetiin, Luciferiin ja Nya Presseniin). Varhaisimmat karikatyyreistä ovat peräisin Ottelinin koululaisajoilta ja sodan ajalta, sittemmin hänen taidokas kädenjälkensä loisti Lucifer -nimisessä joululehdessä, johon piirsivät monet tunnetut taiteilijat, kuten Tove Jansson.

Kalusteita lapsille

Jos kaikki tämäkään ei vielä riitä, Ottelin suunnitteli myös kalusteita ja leluja lapsille. Erityisen hauskoja ovat niin sanotut rusettipalikat, joita saattoi alun perin ostaa ajan henkeen maalattuina: punaisena, keltaisena, vihreänä, kermanvaaleana, mustana  ja sinisenä. Rusetti, tai “x-palikoita” valmisti Juho Jussila Oy.

Saman yrityksen tuotannossa on ollut vuosikymmeniä “rullajakkara”, joka on vielä nykyäänkin myynnissä ja tuttu monissa lastentarhoissa. Suomen Arkkitehtuurimuseolta löytyvien Bostadsföreningen för Svenska Finlandin piirustusten joukosta löytyy hauska kuvitus, jossa on kaksi Ottelinin varmuudella suunnittelemaa lasten kalustetta ja kolmantena rullajakkara. Ei ole täyttä varmuutta, onko tämä myöhemmin niin tutuksi tullut jakkara Ottelinin suunnittelema, mutta se on enemmän kuin todennäköistä!

Tunnettu ja eniten valmistettu Ottelin-tuote on kuitenkin Justiina-lastenkalusto ja nukensänky, joka on ollut lukemattomien suomalaiskotien lastenhuoneessa ilona. Ottelinin ideologian mukaan lasten tuli saada kokea tilat omankokoisissa huonekaluissaan – aikuisten mittasuhteiden huonekalut eivät olleet lapsille mieluisia, vaan Ottelin halusi kannustaa lapsia tilojen omannäköiseen ja mielikuvitukselliseen käyttöön.

Uusi kirja avaa Ottelinin uraa ja elämää

Kauttaaltaan kaksikielinen Olof Ottelin – Sisustusarkkitehdin muoto. En inredningsarkitekt tar form -teos avaa Ottelinin kiinnostavaa uraa, tuotantoa ja elämää. Aiheesta ei ole aikaisemmin ilmestynyt kunnollista tutkimusta. Käsillä oleva kirja ei pyri vastaamaan kaikkeen, vaan tekemän avauksen, ja tekemään näkyväksi poikkeuksellisen uran ja kiinnostavan henkilön.

Kirjan nimessä “Sisustusarkkitehdin muoto” viittaa ajatukseen siitä, että Ottelinin aloittaessa uraansa, koko ala oli hakemassa muotoaan. Nimike ei ollut vielä vakiintunut, vaan nimikkeiksi alan edustajille ehdotettiin esimerkiksi taiteilijaa tai sisustajaa. Sisustusarkkitehti vakiintuikin käyttöön vasta 1950 -luvulla. Samalla tuotanto oli muuttumassa: käsityövaltaisesta kalusteiden ja sisustusesineiden valmistuksesta oltiin siirtymässä kohti teollisempaa tuotantoa. Lisäksi sisustusarkkitehdin muoto viittaa Otteliniin itseensä: hän jatkoi muotojen luomista ja hakemista, luoden uransa aikana uskomattoman laajan skaalan erilaisia muotoja erilaisiin tarkoituksiin.    

Siirry Arkkitehtuurimuseon kirjakauppaan tästä