Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi

Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa oli jugendarkkitehtuurin kokonaistaideteos ja aikansa julkisin koti. Näyttely esittelee nuorten arkkitehtien, Herman Geselliuksen (1874–1916), Armas Lindgrenin (1874–1929) ja Eliel Saarisen (1873–1950), suunnitteleman kartanon menneessä loistossaan.

Suur-Merijoen kartanon rakennutti sveitsiläissyntyinen, Pietarissa vaikuttanut liikemies Maximilian Neuscheller (1860–1919). Neuscheller hankki vuonna 1900 pietarilaisen yläluokan suosimalta Karjalan Kannakselta Suur-Merijoen tilan ja palkkasi lupaavan suomalaiskolmikon suunnittelemaan sinne kesähuvilan perheelleen.

Gesellius, Lindgren ja Saarinen olivat perustaneet yhteisen toimiston jo opiskeluaikanaan. He olivat ansioituneet erityisesti Pariisin maailmannäyttelyn Suomi-paviljongin suunnittelijoina. Varakas toimeksiantaja tarjosi arkkitehdeille ainutlaatuisen tilaisuuden: he saivat toteuttaa jugendin ihanteiden mukaisen – joskin harvinaisen ylellisen – kokonaistaideteoksen huonekaluja ja tekstiilejä myöten.

Arkkitehtien lisäksi työhön osallistui laaja osaajien joukko käsityöläisiä, taidemaalareita ja kuvanveistäjiä, kuten Eric O. W. Ehrström, Väinö Blomstedt ja Gabriel Engberg.

Neuvostoliiton puolelle jatkosodan jälkeen vuonna 1944 jäänyt rakennus on tuhoutunut, mutta osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa Suomeen ennen talvisodan päättymistä.

Museo Milavidan tuottamassa näyttelyssä esitellään kartanosta pelastettuja huonekaluja, sisustusesineitä, veistoksia ja valokuvia. Arkkitehtuurimuseon osiossa pääosaan nousevat museon kokoelmissa olevat Gesellius, Lindgren, Saarinen -arkkitehtitoimiston akvarellityöt.

Arkkitehtuurimuseossa näyttelyn pääpaino on piirustuksissa. Museo Milavidan näyttelyn ovat kuratoineet Ilona Koivisto ja Mari Lind. Arkkitehtuurimuseon osion kuraattorina on toiminut amanuenssi Anna Autio.