Alvar Aallon jalostettu maisema

iso näyttelysali

Mustavalkoinen ulkokuva Muuratsalon koetalosta. Alvar Aalto seisoo talon sisäpihalla.

”Mitä Suomen maisemaan tulee, niin se oli koko ajan ympärilläni. Kun koin siitä välittyvän tasapainon, aloin myös ymmärtää millä tavoin ihmisen täytyy ympäristöään käsitellä’.”

Alvar Aalto, 1972 –

Arkkitehtuurimuseon päänäyttely esittelee kansainvälisesti tunnetuimman arkkitehtimme Alvar Aallon (1898–1976) suunnittelusta harvemmin nähtyä puolta: arkkitehtuurin yhteyttä ympäröivään maisemaan ja luontoon. Aalto yhdisti maiseman taitavasti osaksi suunniteltua ympäristöä ja rakensi luonnolle mahdollisuuden kasvaa osaksi arkkitehtuuria. Hän ymmärsi, miten maisemaa muotoillaan pienimittakaavaisesta puutarhataiteesta suuremman mittakaavan maisemasuunnitteluun.
 
Luonto edusti Alvar Aallolle uudistumista ja oli ihmisen hyvinvoinnin keskeisin lähde. Tässä hengessä hän tutki suomalaista metsää, kansan arkkitehtuuria sekä Välimeren alueen rinneviljelmiä ja antiikin raunioita. Puolustaessaan kasvillisuuden voimaa Aalto koki puolustavansa eurooppalaista humanismia ja sen traditiota. Samalla hän tuli raivanneeksi tietä ekologiselle ajattelulle.
 
Keskustelu luonnon roolista kaupungeissa on ajankohtainen. Tietoa luonnon merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille saadaan koko ajan lisää. Alvar Aalto puolusti viherverkostoja ja elävän luonnon läsnäoloa ottaen nämä omassa suunnittelussaan huomioon. Aallon opit maisema-arkkitehtuurista ovat yhteistä perintöämme ja sovellettavissa maisemasuunnitteluun edelleen.
 
Näyttelykonseptin on luonut professori emeritus Tom Simons, ja näyttelyn käsikirjoituksesta vastaa kuraattori Teija Isohauta. Tutkimukseen perustuva näyttely on tuotettu Arkkitehtuurimuseon ja Alvar Aalto -säätiön yhteistyönä.