MAISEMA-ARKKITEHTUURI

Viheriöitä kaikille

Tapiolassa luotiin suomalaisen maisemasuunnittelun historiaa kun luonnonarvoiltaan upea alue osattiin hyödyntää näkemyksellisellä ja taitavalla suunnittelulla. Laajamittaiseen puistojen ja puutarhojen suunnitteluun saatiin vaikutteita niin Yhdysvalloista, Ruotsista kuin Tanskastakin.

Tapiolan puistomaisen luonteen ja viheralueiden sijoittelun taustalla on alueen menneisyys kartanon maina. Arvokkaat maisemat ja luontokohteet sekä sopivat rakennuspaikat voitiin ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa puutarha-arkkitehti Nils Orénton tekemän inventoinnin ansiosta. Orénto osallistui asiantuntijana itäisen lähiön kaavoitukseen.

Orénton muutettua 1955 Ruotsiin suunnittelutyötä jatkoi puutarha-arkkitehti Jussi Jännes. Puutarha-arkkitehdit Maj-Lis Rosenbröijer, Katri Luostarinen, Onni Savonlahti ja useat muut suunnittelijat olivat osaltaan työssä mukana.

Jännes oli suunnittelijoista tuotteliain. Hänen työtään ovat muun muassa Tapiolan keskeiset avoimet puistot – Leimuniitty ja Silkkiniitty sekä Otsolahden pohjukan Rantaluhta. Jännes teki Tapiolaan myös lukuisia piha- ja puutarhasuunnitelmia. Viheralueet toteutti Asuntosäätiön yhteyteen 1954 perustettu puutarhaosasto, jonka ylipuutarhuri Carl-Johan Gottberg toimi hänkin suunnittelijana. Tapiola oli Suomen oloissa suururakka myös viherrakentamisen osalla.

Silkkiniitty. (Foto: Troberg/Asuntosäätiö)

Leimuniitty, liikenneympyrä vielä paikallaan. (Foto: Matilainen/ MFA)

Tapiolan asutus sijoittuu suurelta osin joko puita kasvaville rinteille tai metsänreunoihin. Luonnonmukaisina säilytetyt alueet liittyvät yleensä saumattomasti istutettuihin piha- ja puutarha-alueisiin. Puistojen ja puutarhojen suunnittelussa otettiin huomioon niiden ulkonäkö kaikkina vuodenaikoina.

Alueen tunnusmerkkinä ovat lähiöitä erottavat laajat puistot, joista keskeisimmissä korostuu avaruus. Keskusta ja Tapionraitti liittyvät Otsolahden maisemaan matalakasvillisen Leimuniityn yli avautuvan puistonäkymän kautta. Näkymän säilyttämistä edellytettiin jo keskustan suunnittelukilpailun ohjelmassa.

Aarnilammikko, taustalla As. Oy Ketju ja Kolmirinne. (Foto: Asuntosäätiö)

Otsolahden ohella Tapiolassa on useita pienempiä vesiaiheita: keskustaa korostaa suihkuin varustettu suoraviivainen Keskusallas, jonka viereinen kahluuallas on pyöreä. Silkkiniityn korosteena on pehmeästi kaareutuva Aarnilammikko. Leimuniitylle rakennetun altaan vesi virtaa Otsolahteen purona. Itäisen lähiön Neulaspuistossa on suorakaiteen muotoinen jämäkällä kellolla ja pergolalla korostettu vesiallas.

Leimuniitty valmistui 1961, Silkkiniitty 1964. Puistot on alusta alkaen hoitanut alueen huollosta laajasti vastaava nykyinen Tapiolan Lämpö Oy.