KUNNAN- JA KAUPUNGINTALOJEN VARHAISVAIHEISTA
Raatihuoneet, kaupungintalojen edeltäjät, rakennettiin kaupungin hallinnosta vastaavan raadin toimesta ja sen käyttöön. Ne rakennettiin yleensä keskeisille paikoille kaupungeissa, kuten torien ja aukioden laidoille. Suomen varhaisimmat raatihuoneet ovat 1600-luvulta, mutta vanhin säilynyt rakennus on vuodelta 1736. Turun Suurtorin varrella sijaitsevaa raatihuonetta on tosin muutettu melkoisesti.
Raatihuone, Porvoo 1763-64.
Kuva: Kari Hakli.
Kaupunkien raadit säilyttivät asemansa 1860-luvulle asti. Tilanne muuttui vasta kun uusi asetus kaupunginhallinnosta astui voimaan 1875. Raadin tilalle tuli kaupunginvaltuusto ja samalla hallinto sai lukuisia velvoitteita ja myös virkamiehiä niitä hoitamaan. Vanhat raatihuoneet eivät enää vastanneet uusia tilavaatimuksia. Moneen kaupunkiin kohosikin uusi komea kaupungintalo tai raatihuone (rakennuksia kutsuttiin edelleen tällä nimellä) 1800-luvun lopussa. Niiden suunnittelusta vastasivat maan johtavat arkkitehdit. Hyvä esimerkki tältä aikakaudelta on Georg Wileniuksen suunnittelema Pietarsaaren komea raatihuone, joka valmistui 1877. Uusissa rakennuksissa oli yleensä juhlasali, valtuustosali, edustava porrashuone ja ravintola. Niissä saattoi olla myös raastuvanoikeuden tilat, huutokauppakamari, kirjasto, museokokoelmahuoneita ja virkamiesten asuntoja.
Georg Wilenius: Raatihuone, Pietarsaari 1877.
Kuva: Kari Hakli.
Maalaiskunnissa ei ollut yhtä suurta tarvetta rakentaa komeita kokoontumispaikkoja kuin kaupungeissa. Yhteisiä kokouksia pidettiin muun muassa kirkoissa, mutta niin kutsuttuja pitäjäntupia rakennettiin myös jonkin verran. Maaseudun hallinto perustui seurakunnalliseen jakoon aina vuoteen 1865. Tällöin astui voimaan uusi asetus, joka erotti kunnan ja seurakunnan hallinnollisesti toisistaan. Aluksi kuntakokoukset pidettiin vanhoissa pitäjäntuvissa, vuokratuissa asuinrakennuksissa tai kunnan ensimmäisessä julkisessa rakennuksessa, kansakoulussa. Vähitellen kunnat ryhtyivät rakentamaan kunnantaloja, joita kutsuttiin kunnantuviksi. Hollolan kirkonkylästä löytyy Suomen vanhin arkkitehdin suunnittelema maalaiskunnan kunnantalo. Tämän vuonna 1902 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Vilho Penttilä. Vanhin kunnantalosuunnitelma museon kokoelmissa on Usko Nyströmin piirtämä Nurmeksen kauppalantalo vuodelta 1904.
Usko Nyström: Kauppalantalo, Nurmes 1904.
ENSIMMÄISESTÄ MAAILMANSODASTA TOISEN MAAILMANSODAN SYTTYMISEEN
Vuosina 1914-1918 käyty ensimmäinen maailmansota aiheutti rakennusalalla syvän taantuman. Syynä oli pula rakennus-materiaaleista, joiden tuonti ulkomailta tyrehtyi. Ennen sodan syttymistä saatiin kuitenkin rakennettua kaksi merkittävää kohdetta, Lahden ja Joensuun kaupungintalot. Molemmat olivat Eliel Saarisen suunnittelemia. Lahden kaupungintalo valmistui 1913 ja Joensuun 1914.
Eliel Saarinen: Kaupungintalo, Lahti 1911-13. Kuva: Voitto Niemelä.
Ennen sotaa pidettiin kilpailu myös Helsingin kaupungintalosta. Rakennusta ei kuitenkaan toteutettu. Eliel Saarinen teki Turkuun yksityisen tahon pyynnöstä kaupungintalosuunnitelman 1917, mutta sekin jäi vain paperille. Molemmissa kaupungeissa päädyttiin muokkaamaan vanhasta Seurahuoneesta kaupungintalo. Näin tehtiin myös Oulussa.
Eliel Saarinen: Kaupungintalon sijoitus, Turku 1917.
Johan Stenberg: Kaupungintalo, Oulu 1887. Kuva: J. Harju.
Vasta itsenäisyyden ensi vuosikymmenillä kunnat ja kaupungit rakennuttivat itselleen ajanmukaiset hallintotilat. Tämä rakennusbuumi näkyy myös museon piirustuskokoelmassa, johon on tallennettu 15 kunnan- ja kaupungintalosuunnitelmaa 1920-luvulta. Uusiin rakennuksiin sijoitettiin erilaisia kunnallisia toimintoja kuten esimerkiksi kunnanlääkärin vastaanotto. Tällöin rakennettiin myös ensimmäiset ”kiviset” kunnantalot. Ensimmäinen tiilirakennus oli luultavasti 1910 valmistunut Kalvolan kunnantalo. Useimmat talot olivat kuitenkin edelleen puurakenteisia.
1930-luvulla omaksuttiin myös julkisiin rakennuksiin funktionalistisia piirteitä. Muutos näkyi selvästi esimerkiksi Kotkan kaupungintalosta 1931 pidetyn kilpailun ehdotuksissa. Modernismia edustavat myös Erkki Huttusen Lauritsalaan (Lappeenranta) 1935-36 suunnittelema kauppalantalo ja L.E. Hansténin suunnittelema Orimattilan kunnantalo (1937).
Hilding Ekelund: Kotkan kaupungintalon kilpailuehdotus 1931.
Erkki Huttunen: Lauritsalan kauppalantalo, Lappeenranta 1936. Kuva: Roos.
SOTIEN JÄLKEINEN AIKA
Toisen maailmansodan päätyttyä kunnan- ja kaupungintaloja rakennettiin vilkkaasti. Muun muassa sodasta pahoin kärsineeseen Lappiin rakennettiin lukuisia uusia kunnantaloja. Rakennuksiin liitettiin aikaisempaa enemmän erilaisia kunnallisia palveluja ja toimintoja. Monen kunnantalon yhteydessä oli paloasema ja letkunkuivaustorni sireeneineen. Tervajoen kunnantalo toimi myös terveystalona ja Viialan kunnallisessa monitoimitalossa vuodelta 1962 oli kirjasto.
Ferdinand Salokangas: Kaupungintalo, Rovaniemi 1948-49. Kuva: Rauno Träskelin.
Kaupungintalojen suunnittelussa alkoi uusi vaihe 1960-luvulla. Paineet tehokkuuden lisäämiseksi tuntuivat kaupungintaloarkkitehtuurissakin. Vanhojen raatihuoneiden ja kaupungintalojen rinnalle nousi moderneja hallintorakennuksia sekä kuntakeskuksia. Alvar Aallon suunnittelma Seinäjoen kaupungintalon 1. vaihe rakennettiin 1961–62 ja hänen suunnittelemansa Alajärven kaupungintalo 1969.
Alvar Aalto: Kaupungintalo, Seinäjoki 1963-65 (1. vaihe). Kuva: Piero Berengo Gardin.
Alvar Aalto: kaupungintalo (aikaisemmin kunnantalo), Alajärvi 1967-69. Kuva: Piero Berengo Gardin.
1980-luvulla valmistuneen Rovaniemen kaupungintalon suunnittelu alkoi sekin jo 1961. 1970-luvulla perustettiin koko maan kattava terveyskeskusverkosto, minkä seurauksena lääkärien vastaanotot eivät enää toimineet kunnantaloilla.
1980-luvun taloudellinen nousukausi toi mukanaan ennen-näkemättömän rakentamisaallon. Moneen kuntaan ja kaupunkiin kohosi mahtavia julkisia rakennuksia, kuten kulttuurikeskuksia ja monitoimitaloja. Kunnan- ja kaupungintaloista pidettiin 1980-luvulla peräti 12 arkkitehtuurikilpailua. Yksi kilpailuvoiton perusteella rakennettu on 1986 valmistunut Punkaharjun kunnantalo.
Markku Erholtz ym: Kunnantalo, Punkaharju 1986. Kuva: Simo Rista.
Vuoden 2009 alussa Suomen kuntien lukumäärä väheni kuntaliitosten tuloksena 67:llä. Kun kuntia on enimmillään ollut 603, on niitä nyt enää 348. Yhä useammassa kunnassa on jouduttu pohtimaan uutta käyttöä vanhoille kunnantaloille. On ilmeistä, että liitoksista huolimatta kuntien asukkaat pitävät kunnan- ja kaupungintaloja edelleen tärkeinä itsehallinnon symboleina ja myös kunnan identiteettiä vahvistavina rakennuksina. Uudella käytöllä niistä on mahdollista kehittää kuntalaisia monipuolisesti palvelevia taloja.