Lars Sonck: Arenan talo
“Vuonna 1970 Rakennustaiteen museossa järjestetyn Kadun kalusteet -näyttelyn julkaisussa kirjoitetaan seuraavaa: ‘Kaupunkia suunnitellessa täytyy suunnitella muutakin kuin rakennukset ja niiden väliin jäävät katulinjat ja aukiot. Mikroarkkitehtuuri on yhtä tärkeää ihmisen viihtyvyydelle kuin varsinainen kaupungin tilasuunnittelu.’ Kyltit, mainokset ynnä muut koristavat yltäkylläisesti rakennuksia ja kaupunkikuvaa, mutta niitä ei yleensä varsinaisesti huomioida – ainakaan positiivisessa mielessä. Mainosten kielteistä vaikutusta kaupunkiympäristön laatuun on toki syytäkin arvioida kriittisesti. On kuitenkin paikallaan huomioida myös tapaukset, joissa mainoksista on tullut myönteisessä mielessä kiinteä osa rakennusten ja paikan identiteettiä. Näin on mielestäni käynyt esimerkiksi Helsingin Hakaniemessä sijaitsevalle Oxygenol-valomainokselle, jota ilman Lars Sonckin suunnittelema Arenan talo ja Hakaniemen kaupunkimaisema eivät olisi entisensä. Komea valomainos erottuu edukseen erityisesti hieman utuisina iltoina, jolloin kirjainten punainen hehku toivottaa keskustan suunnasta tulevan kulkijan tervetulleeksi Pitkänsillan toiselle puolelle. Rakennusten ikkunoissa, seinillä ja katoilla nähtävät mainokset ovat yleisesti ottaen kiinnostavia koristeita, sillä suunnittelijat eivät voi tarkkaan ennakoida niitä ja niiden vaikutusta rakennusten ilmeeseen. Kuten Oxygenol-esimerkki osoittaa, mainoksesta saattaa ajan myötä tulla odottamaton, mutta silti merkittävä osa rakennuksen identiteettiä. Nähdäkseni tämä kuitenkin edellyttää sitä, ettei rakennuksen ulkoasua ole lähtökohtaisesti suunniteltu vain mainoksia silmällä pitäen: kun katsoo yrityslogoilla kyllästettyä kauppakeskuksen seinustaa, näkee rakennuksen sijasta pikemminkin jättimäisen ilmoitustaulun. Tällöin yksittäiset mainokset eivät korista.”
– Alonzo Heino, Arkkitehtuurimuseon asiakaspalveluhenkilö
Öisen kaupunkimaiseman hohde
Värikkäinä hohtavat neonvalot vievät ajatukset menneiden vuosikymmenten New Yorkiin, Lontooseen, Tokioon ja tietenkin Las Vegasiin. Valomainokset ovat tuoneet rahtusen suurta maailmaa myös Suomen suurimpien kaupunkien öiseen maisemaan – toki mainittuja esimerkkejä vaatimattomammassa mitassa.
Neonkaasulla täytetyn putkimaisen lampun kehitti ranskalainen Georges Claude 1910-luvulla, ja eri väreissä ja muodoissa loistavista putkista tuli nopeasti modernin elämän symboli ja kaupunkien katukuvan rikastuttaja. Neonvalojen kulta-aika päättyi 1960-luvulle tultaessa. Niitä seurasivat mm. laatikkomaisemmat kyltit, kirjaimet ja muut, joissa läpikuultavan pleksin tai vastaavan materiaalin takana tuikkivat tavanomaisemmat ja eritoten halvemmat lamput. Nykyään valomainoksissa käytetään lähinnä LED-valoja, jotka ovat pitkäikäisiä ja energiatehokkaita. Paikoin alaa ovat vallanneet myös kirkkaat ja suurikokoiset liikkuvaa kuvaa toistavat mainosnäytöt, joiden kohdalla monet puhuvat jo valosaasteesta. LED-tekniikalla on korvattu ja koetettu jäljitellä myös vanhoja neonvaloja, mutta täysin samankaltaisen ulkoasun ja tunnelman saavuttaminen on hankalaa.
Vanhat valomainokset ja -kyltit ovat osa rakennettua kulttuuriympäristöämme ja sen historiaa, minkä vuoksi niiden säilyttämiseen on herätty. Varsinainen suojelu on kuitenkin hankalaa, joten rakennusten ja mainoskylttien omistajilla on asiassa suurin vastuu. Valitettavasti usein on halvempaa vaihtaa huonokuntoinen kyltti ja vanha tekniikka uusiin kunnostuksen sijaan. Myös yritysten muuttuvat graafiset ilmeet sekä logojen ja ”brändi-identiteettien” korostaminen ovat tuhonneet paljon vanhoja valomainoksia.
Monille oman asuinympäristön vanhat tutut neonvalot ovat tärkeitä, mistä kertoo esimerkiksi Helsingin Kalliossa sijaitsevan Kotiharjun saunan tapaus. Vanha ja ränsistynyt valokyltti oli varojen puutteessa tarkoitus korvata uudella, mikä herätti kaupunginosassa laajalti surua ja paheksuntaa. Kyltti onnistuttiin lopulta kunnostamaan lahjoitusvaroin vuonna 2018. On myös ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka Helsingin Kampissa Autotalon (E. Tuompo & V. Valorinta, 1958) valomainokset saivat takaisin yhtenäisen ja alkuperäisen ilmeensä rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2014.
Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on harmillisen vähän kuvia valomainoksista. Kaiken lisäksi olemassa olevat kuvat ovat kovin Helsinki-keskeisiä ja pitkälti mustavalkoisia. Syyt tähän ovat ymmärrettäviä: Valomainoksia löytyy eniten pääkaupungista, ja niitä on järkevintä kuvata tavanomaisten työaikojen ulkopuolella iltaisin tai öisin. Kaiken lisäksi näyttävien neonvalojen huippuaikana käytettiin tyypillisesti mustavalkofilmiä.
– Joona Rantasalo, amanuenssi
