Kattomaalaus, Svenska Teatern
“Tämä katto on aina yhtä upea, vaikka olen nähnyt sen jo monta kertaa. Se tuo mieleen kaikki teatteriesitykset, jotka olen nähnyt Svenskiksessä. Odotan innolla, että teatterit ja museot avautuvat jälleen. Vaikka emme kevään aikana ole samaan tapaan pystyneet käymään kulttuuri-instituutiossa, vanhojen kuvien kanssa voimme muistella ja ihmetellä rauhassa arkkitehtuurin koristeita.”
”Även om jag har sett det här taket flera gånger tycker jag alltid att det är lika vackert. Bilden får mig att tänka på alla de pjäser jag sett på Svenskis. Jag väntar ivrigt på att gå på teater och på museum igen. Trots att vi inte nu kan besöka kulturinstitutioner så kan vi genom gamla fotografier minnas och betrakta arkitekturens dekorationer i lugn och ro.”
– Gisela Montonen, asiakaspalveluhenkilö
Kattomaalaus on näkymä tilan sieluun
Kattomaalauksia voidaan pitää puhtaasti koristeina sanan varsinaisessa merkityksessä: ne sijaitsevat ihmisen ulottumattomissa eikä niillä ole muuta toiminnallista tehtävää, kuin tehdä muuten tyhjä pinta kiinnostavaksi katsella. Jos kattomaalauksille haluaisi osoittaa jonkin roolin, voisi sanoa, että ne avaavat näkymän huoneen sieluun ja käyttötarkoitukseen sekä muotonsa että sisältönsä kautta. Kattomaalaus antaa ikään kuin ylhäältä vihjeitä siitä, mitä tilassa tulee tapahtumaan.
Kattomaalausten kuvaohjelma määräytyy usein tilan käytön mukaan. Varhaisesta uskonnollisesta arkkitehtuurista on lähtöisin tapa kuvata taivas katossa eli kuvitelma siitä, mitä kattorakenteiden tuolla puolen on. Uskonnollisissa rakennuksissa myös pyhien henkilöiden kuvaukset kattomaalauksissa ovat yleisiä. Huomionarvoisen poikkeuksen tästä tekevät islamilaiset rakennukset, joissa pinnat on koristeltu puhtaan abstraktein ornamentein. Eurooppalaisissa teatteri- ja konserttitaloissa muinaisjumalien ja mytologisten hahmojen kuvaukset heijastelevat antiikin ideaalien omaksumista. Näiden lisäksi rakennuksen tyylisuunnasta riippuen erilaiset ornamentit, kuosit ja groteskit täyttävät kudelmana laajoja pintoja. Merkit, symbolit ja kuvaohjelma kokonaisuutena välittää elävästi halutun sanoman, joka voi uskonnollisessa rakennuksessa perustua pelastustarinaan tai maallisessa yhteydessä esimerkiksi esteettisiin tai historiallis-poliittisiin arvoihin.
Katto- ja seinämaalaus voidaan tehdä fresko- tai secco-tekniikalla suoraan rapatulle pinnalle tai se voi koostua myös yksittäisistä taulukankaista, jotka on kiinnitetty kehyksistään kattoon. Erityisesti suoraan kattoon tehdyt maalaukset muodostavat oman pseudoarkkitehtoninen kokonaisuutensa, jonka tarkoitus on luoda illusionistinen näkymä taivaalle tai toisen todellisuuden tason kuvitteellisiin huoneisiin.
Varhaisen uuden ajan edustustiloille Euroopassa oli tyypillistä rakennus- ja kuvataiteiden välinen tiivis vuorovaikutus. Renessanssiaikana keskeisperspektiivi teki mahdolliseksi taiteilijoille rakentaa täydellisen illusionistinen kuvatila kattoon, joka teki tilasta todellista suuremman tuntuisen. Myöhemmin katolilaisten barokkikirkkojen kattomaalaukset alkoivat kurottaa vielä pidemmälle kohti fantastisia maailmoja, joissa ikkuna taivaan valtakuntaan tuntui avautuvan suoraan katosta. Tällaista maalausta katsoessa todellisen katon tilaa sulkeva vaikutus poistuu, kun katse pääsee sukeltamaan kuvapinnan takana olevaan illuusionistiseen tilaan. Tällaisten kattomaalausten tarkoitus oli saada katsoja tuntemaan hämmästystä ja ihastusta, elämys tilaan uppoutumisesta.
Suomessa kattojen ja seinien koristelu kukoisti melko lyhyen hetken 1890-luvulla, joka oli uusrenessanssin ja kertaustyylien aikakausi. Maalauksia on säästynyt nykypäivään saakka kautta Suomen etenkin suurempien kaupunkien edustusrakennuksissa, mutta moni on tuhoutunut. Joissakin rakennuksessa maalauksia ei ole kunnostettu, vaan ne on säästösyistä tai muodin muuttumisen myötä maalattu piiloon yhtenäisen, usein valkoisen värikentän alle. Nykyään joudutaan näkemään paljon vaivaa alkuperäisten maalausten restauroimiseksi.
– Jutta Tynkkynen, näyttelyassistentti
