Wivi Lönn

20.05.1872, Tampere - 27.12.1966, Helsinki

Olivia Mathilda (Wivi) Lönn kävi Tampereen suomalaista tyttökoulua, mutta joutui taloudellisista syistä lopettamaan koulunkäyntinsä ennen ylioppilaaksi pääsyään. Loistava piirtäjä ja matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas Lönn jatkoi oppikoulun jälkeen opintojaan Tampereen teollisuuskoulun rakennusmestarilinjalla. Hän oli kurssinsa 13 oppilaasta ainoa nainen ja valmistui koulusta luokkansa parhaana. Tampereen teollisuuskoulun jälkeen hän aloitti opintonsa Polyteknillisen opiston (nyk. Teknillinen korkeakoulu) arkkitehtiosastolla. Naiset opiskelivat vielä tuolloin korkeakouluissa ylimääräisinä oppilaina, ja opinto-oikeuden saadakseen heidän tuli hakea ”vapautusta sukupuolestaan”.

Opiskeluaikanaan Lönn työskenteli piirtäjänä Onni Tarjanteen ja Lars Sonckin toimistoissa ja valmistuttuaan lyhyen ajan Gustaf Nyströmin toimistossa.

Wivi Lönn valmistui arkkitehdiksi vuonna 1896, järjestyksessä viidentenä naisena Suomessa. Oman toimiston perustaminen tuli ajankohtaiseksi Lönnille heti valmistumisen jälkeen, kun hän sai tehtäväkseen suunnitella uuden rakennuksen omalle entiselle opinahjolleen, Tampereen Suomalaiselle Tyttökoululle. Tätä toimeksiantoa varten Lönn matkusti Eurooppaan tutkiakseen koulurakentamisen uusimpia innovaatioita ja näistä huomioistaan hän myöhemmin ammensi uudistaessaan suomalaista koulurakentamista. Lönnin kolmen kuukauden opintomatka suuntautui Skotlantiin, Englantiin ja Keski-Eurooppaan.

Wivi Lönnin uran ensimmäinen toimeksianto oli hyvin merkittävä ja osaltaan se määritteli myös hänen ammattiuransa suuntaa. Tyttökoulun entisenä oppilaana tehtävä oli Lönnille myös henkilökohtaisesti tärkeä.

Tampereen Suomalainen Tyttökoulu valmistui vuonna 1902. Erityisesti rakennuksen koristeellisessa ulkoarkkitehtuurissa ja ikkunoiden muodoissa on vaikutteita gotiikasta. Tämän Lönn lienee tuonut mukanaan stipendimatkaltaan Eurooppaan, jossa gotiikan muotokieltä käytettiin runsaasti erityisesti englantilaisessa arkkitehtuurissa. Piirre ei enää toistunut Lönnin myöhemmissä rakennuksissa, joissa koristeellisuus oli huomattavasti pelkistetympää.

Lönn käytti hyväkseen kaltevaa tonttia sijoittamalla oppilaiden sisääntulon pihan puolelta kellarikerrokseen, jossa päällysvaatteiden säilytystä varten oli tilava huone. Pääsisäänkäynti ensimmäiseen kerrokseen on kadun puolella rakennuksen kulmassa. Pääjulkisivussa porrashuonetta korostetaan neliömäisellä tornilla, joka oli Lönnin varhaisissa töissä usein toistuva aihe. Toisen kerroksen päätila, eli juhlasali, erottuu julkisivussa suurin ikkunoin. Holvikaaret ja tukevat pylväät luovat rakennukseen linnamaisen tunnelman. Sisätiloissa laitosmaisuus on häivytetty sijoittamalla luokkahuoneet viihtyisien aulojen ympärille pitkien käytävien sijaan. Tämä oivallus muodostui Lönnin tavaramerkiksi myös hänen kaikissa tulevissa koulusuunnitelmissaan.

Lönn sai pian muitakin toimeksiantoja koulurakennusten suunnittelusta. Hänelle myös tarjottiin paikkaa Yleisten rakennusten ylihallituksen kouluarkkitehtina, mutta hän kieltäytyi virka-arkkitehdin urasta keskittyäkseen omiin toimeksiantoihinsa. Turvatusta toimeentulosta kieltäytyminen kertoo Lönnin näkemyksellisyydestä ja itseluottamuksesta.

Lönn työskenteli Tampereella 1890-luvun lopulta vuoteen 1911. Näinä vuosina hänen työskentelytahtinsa oli hengästyttävän tiivis, rakennuksia valmistui useita kymmeniä. 1900-luvun alussa Wivi Lönn osallistui myös menestyksekkäästi useisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Hän voitti mm. Tampereen Aleksanterin kansakoulun, paloaseman, vapaapalokunnan talon ja kauppaoppilaitoksen kutsukilpailut. Kaikki muut paitsi vapaapalokunnan talo rakennettiin. Yhdessä Armas Lindgrenin kanssa hän sai jaetun toisen sijan Estonia-teatterin ja ensimmäisen sijan Helsingin Uuden ylioppilastalon kilpailuissa. Molemmat rakennukset toteutettiin heidän ehdotuksiensa pohjalta.

Tampereen paloaseman suunnittelukilpailussa tuomaristo piti Wivi Lönnin ehdotusta ylivoimaisesti parhaana. Erityistä kiitosta sai Lönnin ratkaisu rakennuksen sijoittelusta kiilamaiselle tontille: Lönn keksi piirtää paloaseman kalustohallin kaarevaksi ja näin hän sai rajattua tontin etuosaan toimivan piha-alueen. Paloaseman rakennus valmistui vuonna 1908. Lönnin tuotannossa poikkeuksellinen graniittijulkisivu ilmentää suomalaisen kansallisromantiikan ihanteita. Rakennus toimiikin mallikkaana parina läheiselle, vuonna 1907 vihitylle Tuomiokirkolle, jonka suunnitteli Lönnin opiskelutoveri Lars Sonck.

Jäntevästi sommitellun rakennuksen pääaiheena on nelikulmainen letkujenkuivaustorni, jonka katkaistussa muodossa voi nähdä vaikutteita Armas Lindgrenin Hvitträskin hirsitornista. Kalustohalli on betonirakenteinen, mikä mahdollisti avaran, pilarittoman tilan. Rakennuksen nykyhahmossa näkyy pääjulkisivun ovirivistön yläpuolinen korotus vuodelta 1921, joka on arkkitehti Bertel Strömmerin käsialaa ja sijoittuu aikaan, jolloin hevoskalustosta siirryttiin vaiheittain autoihin. Rakennus on aikojen saatossa muovautunut muutoksiin lähes sellaisenaan ja se toimii edelleenkin paloasemana.

Tampereen vuosinaan Lönn suunnitteli muitakin merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten yhdessä Armas Lindgrenin kanssa suunniteltu Osakuntatalo, eli Uusi Ylioppilastalo, joka valmistui vuonna 1910.

Työnjako rakennuksen suunnittelussa muodostui kummankin arkkitehdin vahvuuksien mukaan: Wivi Lönn oli mestarillinen tilaratkaisujen ja rakenteiden suunnittelija ja Armas Lindgren parhaimmillaan julkisivujen ja koristeaiheiden sommittelijana. Mannerheimintien suuntaiseen siipeen sijoitettiin hotelli, toimistot, kansankeittiö ja liiketiloja ja toiseen siipeen tulivat ylioppilaiden osakuntien tilat. Nämä hyvin eriluonteiset osat yhdistettiin pyöreällä, kupolikattoon päättyvällä nivelosalla.

Koristelussa kansallisromanttiset aiheet on korvattu tyylitellyillä historiallisilla koristeaiheilla. Esimerkiksi pääoven yläpuolelle sijoitettu neljän ihmishahmoisen veistoksen sarja kuvaa klassisia persoonallisuustyyppejä, melankolikkoa, sangviinikkoa, flegmaatikkoa ja koleerikkoa. Patsaat toteutti kuvanveistäjä Johannes Haapasalo. Rakennuksen sisätilat ovat vuosien saatossa muuttuneet lähes täysin, mutta julkisivut ovat säilyneet pääpiirteissään, lukuun ottamatta Lindgrenin vuonna 1925 suunnittelemaa korotusta.

Koulurakennukset muodostavat Wivi Lönnin uran merkittävimmän yksittäisen rakennustyyppikokonaisuuden. Hän suunnitteli yli kolmekymmentä koulua ja oppilaitosta. Maantieteellisesti ne sijoittuvat kaikkialle Suomeen ja ajallisesti ne kattavat koko Lönnin aktiivisen työuran 1800-luvun lopulta 1930-luvun vaihteeseen. Wivi Lönnistä tuli uranuurtaja suomalaisessa koulusuunnittelussa. Lönn toi stipendimatkaltaan Euroopasta idean järjestää luokkatilat avarien aulojen ympärille, mikä mahdollisti luopumisen synkistä ja laitosmaisista käytävistä. Tällaista aularatkaisua Lönn sovelsi lähes kaikissa koulusuunnitelmissaan. Aiemmin etenkin suurissa, monikerroksisissa koulurakennuksissa oli ollut tavallista sijoittaa luokkatilat pitkän keskikäytävän varrelle.

Lönnin koulusuunnitelmat voi jakaa karkeasti neljään ryhmään. Suurten kaupunkien monikerroksiset kivikoulut, kuten Aleksanterin kansakoulu Tampereella (1904) tai Turun ruotsalainen yhteiskoulu (1909) syntyivät pääasiassa 1900-luvun ensivuosikymmenellä. Toinen selkeä kokonaisuus ovat ammattiin valmistavat koulut, kuten Tampereen talouskoulu (1905), Naantalin kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu (1912) sekä Haapaveden puutarhaopisto (1917). 

Pienempiin kaupunkeihin Lönn suunnitteli suuren määrän sekä yksi- tai kaksikerroksisia puukouluja että monikerroksisia kivikouluja. Puukouluja, kuten Jyväskylän puistokoulu (1912), valmistui pääasiassa 1910- ja 1920-luvuilla. Pienempiin kaupunkeihin 1910-luvulla suunnitellut kivikoulut ovat erottuneet katukuvassa monumentteina, ja niistä on kirkkojen ohella tullut koko yhteisön kiintopisteitä. Näistä esimerkkinä voi mainita Mikkelin Suomalaisen Yhteiskoulun (1909).  

Lönnin arkkitehtuuria luonnehtii erityinen kodikas rationaalisuus. Hän pystyi eläytymään käyttäjän kokemusmaailmaan ja kuvittelemaan, mitä tämä tarvitsi, jotta rakennuksessa toimiminen olisi vaivatonta ja miellyttävää. Käytävien välttäminen suunnitelmissa ei tähdännyt vain toiminnallisempaan ja tehokkaampaan tilankäyttöön, vaan ympäristön viihtyisyyteen. 

Vuonna 1911 Wivi Lönn muutti Tampereelta Jyväskylään. Lönn itse kuvaili muuttaneensa Jyväskylään ”puhelinta karkuun”, sillä Tampereella oli niin paljon suunnittelutehtäviä, että avustajista huolimatta töitä oli tehtävä myös öisin ja viikonloppuisin. Asuinpaikan valintaan vaikutti se, että Lönnin veljet perheineen asuivat Jyväskylässä. Molemmille Lönn myös suunnitteli omat talot. 

Vuoteen 1911 ajoittuu Jyväskylään muuton lisäksi myös toinen tärkeä elämäntapahtuma. Lönn tutustui Hanna Parviaiseen, joka oli Parviaisen Tehtaat Oy:n perijä, ja Suomen ensimmäinen Kauppaneuvoksen arvon saanut nainen. Parviaisesta tuli nopeasti Lönnille läheinen ihminen ja kumppani niin työ- kuin yksityiselämässä.

Ennen muuttoaan Lönn hankki Seminaarin alueelta suuren kaksoistontin, johon hän ryhtyi suunnittelemaan omaa taloaan jo Tampereella asuessaan. Rakennus on ainoa Lönnin itselleen suunnittelema talo, ja siksi sen voi ajatella kertovan erityisesti hänen omista esteettisistä ja käytännöllisistä ihanteistaan. Huomionarvoista on myös, että taloa ei suunniteltu perinteistä ydinperhettä varten, vaan yhteiseksi kodiksi kahdelle aikuiselle naiselle eli Lönnille ja hänen äidilleen.  

Rakennuksen hahmo on omaperäinen kahden erimuotoisen erkkerin, tilavan parvekkeen ja voimakkaasti muusta rakennusmassasta ulkonevan kasvihuoneen vuoksi. Pääovelle johtaa kadulta katettu sisääntulokäytävä. Rinteessä sijaitseva talo on pohjoispuolella kahden ja eteläpuolella kolmen kerroksen korkuinen. Talon erikoisuutena on kasvihuone ja talvipuutarha, joka oli rakennusaikanaan huippumuodikas ratkaisu. Laaja puutarha on tärkeä osa kokonaisuutta, niin esteettisesti kuin toiminnallisestikin. Tonteilta oli kauniit näkymät Jyväsjärvelle, jonka ranta sijaitsi Lönnin elinaikana lähempänä taloja. 

Johan Parviaisen tehtaat Oy oli Wivi Lönnin tärkeä työllistäjä 1910- ja 1920-lukujen aikana. Lönnin elämänkumppani Hanna Parviainen siirtyi yhtiön johtoon vuonna 1925 vanhempien veljiensä kuoleman jälkeen. Parviainen pyrki isänsä ja veljiensä tavoin kantamaan omistajasuvun sosiaalista vastuuta työntekijöidensä asuin- ja elinoloista. Wivi Lönn suunnitteli Säynätsalon tehdasyhdyskuntaan työväen ja virkailijoiden asuntoja sekä muita alueen palveluja parantavia rakennuksia, kuten lastentarhan, sauna- ja pyykkilaitoksen sekä vanhainkodin, jonka yhteyteen sijoitettiin myös pieni sairaala. 

Vanhainkotirakennus muodostuu kolmesta rakennusosasta. Yhdessä siivessä olivat vanhusten huoneet. Keskellä kaksikerroksisessa päärakennuksessa sijaitsi ruokasali ja muita yhteisiä tiloja ja kolmannessa siivessä sijaitsi kunnansairaala, jossa oli lääkärin vastaanoton ja hoitajan asunnon lisäksi neljä potilashuonetta. 

Rakennuskokonaisuuden väljä sijoittelu maastoon ja erityisesti päärakennuksen ja sairaalasiiven yhdistävä kaarikäytävä tuovat mieleen italialaisen kansanrakentamisen, joka kiinnosti laajasti pohjoismaisia arkkitehteja 1920-luvulla. Rakennusosien suhteista, toisistaan poikkeavista ikkunarytmeistä ja materiaalivaihteluista muodostuu keveä kokonaisuus, joka ei noudata jäykän klassistisia sommitteluperiaatteita.  

Rakennus toimi teknisestä vanhentuneisuudestaan huolimatta vanhainkotina 2000-luvulle asti. Myöhemmin rakennus on toiminut muun muassa nuorisokotina, ja nykyisin sillä on uudet, yksityiset omistajat. 

Lönn asui ja työskenteli talossaan vuoteen 1918 saakka, jonka jälkeen hän muutti Helsinkiin, Kulosaaren huvilakaupunginosaan. Lönn osti vuonna 1912 rakennetun kaksikerroksisen talon, jonka hän remontoi sopivaksi myös pyörätuolia käyttävälle äidilleen. Kulosaaren huvilakaupunginosaan oli jo muodostunut pieni taiteilijoiden ja arkkitehtien yhteisö, johon kuului muun muassa Lönnin hyvä ystävä ja kollega Armas Lindgren perheineen. 

Helsingin vuosina Nuorten Naisten Kristillisestä Yhdistyksestä eli N.N.K.Y.:stä tuli tärkeä toimeksiantaja Wivi Lönnin uralla. Järjestön pääsihteeri Siiri Loimaranta oli toiminut Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun opettajana ja oli seurannut läheltä Lönnin suunnitteleman uuden koulurakennuksen valmistumista. Ei siis ollut yllättävää, että N.N.K.Y.:n uuden toimitalon piirustukset tilattiin nimenomaan Wivi Lönniltä. 

Hankkeen rahoitus oli jatkuvasti vaakalaudalla ja varmistui vasta Hanna Parviaisen taloudellisen tuen myötä. Tuen ehtona oli, että rakennukseen tuli huoneisto Parviaisen ja Lönnin omaan käyttöön. Tässä asunnossa naiset asuivat loppuelämänsä, Wivi Lönn yhteensä 38 vuotta. Lönnin ja Parviaisen neljän huoneen ja keittokomeron huoneisto oli kolmannessa kerroksessa Runeberginkadun puoleisessa kulmassa. 

Lönn suunnitteli rakennuksen yhdessä arkkitehti Aili-Salli Ahteen kanssa. Vuonna 1928 valmistuneeseen rakennukseen tuli majoitustiloja matkustajille sekä vuokrahuoneistoja opiskeleville ja työssäkäyville naisille. Katutasossa oli usean sadan hengen suuri juhlasali ja muita yleisiä tiloja, ja toinen kerros oli varattu NNKY:n toimitiloille. Arkkitehtuuriltaan rakennus on hyvin pelkistetty ja jopa huomattavan niukasti koristeltu, eikä erityisesti nouse katukuvassa esiin. Hotelli Helka on toiminut rakennuksessa vuodesta 1969 lähtien. 

1920-luvun aikana matkustelu ulkomailla Hanna Parviaisen kanssa vei huomattavan suuren osan Wivi Lönnin ajasta. Vaikka Lönn teki vielä tuolloin suunnittelutöitä, hiipui hänen työtahtinsa selvästi, kunnes 1930-luvulla hän lopetti arkkitehdin työnsä käytännössä kokonaan.  Lönn itse ajatteli, että aika ja rakennustekniset ratkaisut olivat ”ajaneet hänestä ohitse”. 

Savonlinnan N.N.K.Y.:n talo oli Wivi Lönnin viimeinen merkittävä suunnittelutyö. Nelikerroksinen rakennus nousi vanhan, huonoon kuntoon päässeen 1700-luvulla rakennetun puutalon tilalle aivan Saimaan rannalle. Helsingin sisarensa tavoin rakennukseen tuli majoitustiloja ja kokoussaleja, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Pohjakerroksessa oli lisäksi kahvila, pieni leipomo ja leipäpuoti. 

Vaikka Lönn koki jääneensä jälkeen ajan viimeisistä arkkitehtuurivirtauksista, lähestyy hän kuitenkin tässä rakennuksessa tietoisesti 1930-luvun alkuvuosina jalansijaa saanutta pelkistettyä suunnittelua. Loiva kattokulma, askeettinen ikkuna-aukotus ja etenkin rannan puolella suoraan rakennusrungosta ulostyöntyvät parvekkeet tuovat mieleen funktionalismin muotokielen. 

Wivi Lönnille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1959.

Wivi Lönnin Arkkitehtuurimuseolle lahjoittama piirustuskokoelma sisältää noin sata suunnitelmaa. Lönnin piirustuskokoelma on hyvin säilynyt, ja se on jatkuvasti kiinnostuksen kohteena. Aineistoa on riittänyt tutkijoille, näyttelyihin, julkaisuihin ja TV-ohjelmiin. Tärkeää kokoelman materiaali on myös rakennusten restauroijille.

Kirjoittaja: Anna Autio

Julkaistu: 28.4.2022