Waldemar Aspelin

26.09.1854, Koski - 10.11.1923, Helsinki

Johannes Waldemar Aspelin syntyi Kosken ruukkikylässä nykyisen Salon alueella. Hänen isänsä oli Kosken rautaruukin johtaja Wilhelm Aspelin. Waldemar Aspelin aloitti uransa hakeutumalla aluksi töihin nimekkääseen arkkitehtuuritoimistoon. Hän oli harjoittelijana Theodor Höijerin toimistossa peräti viiden vuoden ajan ennen kuin aloitti arkkitehtuurin opintonsa.

Aspelin aloitti opiskelun Ruotsissa, jossa oli kirjoilla Boråsin Teknillisessä opistossa. Vuonna 1883 hän muutti takaisin Suomeen ja kirjautui Polyteknilliseen opistoon, mistä valmistui arkkitehdiksi vuonna 1886. Opiskeluaikanaan Aspelin työskenteli muutamia lyhyitä jaksoja arkkitehti Frans Anatolius Sjöströmin toimistossa sekä professori Gustaf Nyströmin toimistossa Helsingissä. Vuonna 1887 hän perusti oman arkkitehtitoimistonsa Haminaan.

Aspelinin toimisto toimi Haminassa vuosina 1887-1889. Toimintavuosien aikana arkkitehti ehti suunnitella useita merkkikohteita Haminaan ja muualle maahan. Hänen suunnittelemansa oli esimerkiksi näyttävä puinen kaupunkipalatsi Haminan Fredrikinkatu 1:ssä, joka valmistui vuonna 1889 sekä Haminan puinen säästöpankki vuodelta 1888, joka on nykyään asemakaavassa suojeltu. Vuonna 1889 Aspelin siirsi toimistonsa kuitenkin Helsinkiin, kunnes perusti vuonna 1894 yhteisen toimiston arkkitehti Carl Ricardo Björnbergin kanssa. Aspelin oli tuottoisa suunnittelija, jonka kädenjälki näkyy Helsingin katukuvassa yhä edelleen.

Waldemar Aspelin suosi suunnittelussaan uusrenessanssin muotokieltä niin puutaloarkkitehtuurissaan kuin monumentaalisemmissa kaupunkikivitaloissaankin. Hän suunnitteli muun muassa Lukaalina tunnetun puisen uusrenessanssihuvilan (1896) synnyinseudulleen Fiskarsiin isänsä johtaman ruukin alueelle. Hänen pääkaupunkiin suunnittelemansa rakennukset käsittävät pääasiassa asuinkerrostaloja, joista pari 1890-luvulla suunniteltua sijoittui esimerkiksi näyttäville paikoille Bulevardilla (12 ja 14). Nuo asuinrakennukset ylläpitävät osaltaan kadun historiallista ilmettä yhä edelleen.

Aspelin ansioitui asuinkerrostalojen rinnalla pankkiarkkitehtuurissa niin Haminan aikanaan kuin myös myöhemmin urallaan. Hän suunnitteli merkittävät kiviset pankkirakennukset esimerkiksi Viipuriin ja Kasarmitorin laidalle Helsinkiin. Molemmat monumentaaliset uusrenessanssirakennukset, Pohjoismaisen osakepankin palatsi Viipurissa sekä Helsingin säästöpankin talo Fabianinkatu 15:ssä valmistuivat vuonna 1901. Viipurin pankkirakennuksessa hän oli ottanut vaikutteita niin ikään eklektisiä tyylejä suosineen Gustaf Nyströmin suunnittelemasta Suomen Yhdyspankista (1898). Pohjoismaisen osakepankin pankkisali oli kolmilaivainen vapaasti seisovilla pylväillä tuettu tila, joka sai valoa keskilaivan kohdalle sijoitetusta lasikatosta. Kattoratkaisu antoi pankkisalille harkittua juhlallisuutta, joka oli Aspelinin suunnittelussa jossain määrin lähes alati läsnä.# #Yksi esimerkki Aspelinin teollisuusarkkitehtuurista oli Oy Fazer Ab:lle suunniteltu makeistehdas, niin kutsuttu Mestaritalo. Aspelin pohjasi suunnitelmansa saksalaisen H. Kiekelhagenin luonnoksiin. Kun Mestaritalo valmistui vuonna 1898, oli Waldemar Aspelin vielä melko tuntematon nimi. Hänen onnistui kuitenkin suunnitella kolmikerroksinen teollisuusrakennus, joka vihkiäisaikanaan sai osakseen suurta huomiota. Rakennuksen paljasti tehtaaksi ainoastaan takaa nouseva korkea savupiippu, kun se muuten oli melko pelkistetty, klassistinen ja katukuvaan hyvin istuva. Makeistehdasta ryhditti tyylikäs Telakkakadun puolelle sijoitettu keskirisaliitti. Mestaritaloa on muutettu ja laajennettu useaan otteeseen.

Suunnittelijantyönsä rinnalla Aspelin toimi piirustuksenopettajana taideteollisuusyhdistyksen koulussa sekä Läroverket för gossar och flickor -koulussa. Hänet tunnettiin oikeudenmukaisena, velvollisuudentuntoisena ja ilomielisenä arkkitehtina niin kollegoiden kun oppilaittensakin keskuudessa.

Arkkitehtuurimuseolla on kokoelmissaan joitakin Waldemar Aspelinin piirustuksia kuten Nordean lahjoituksena saadut Helsingin säästöpankin näyttävät lupakuvat.