Valter Thomé
05.08.1874, Pudasjärvi - 01.02.1918, Vihti
Valter Thomé kirjoitti ylioppilaaksi 1894 ja aloitti samana vuonna opinnot niin Polyteknillisessä opistossa kuin Helsingin yliopistossakin valmistuen arkkitehdiksi 1898. Valmistumisensa jälkeen hän suuntasi ensimmäisellä opintomatkallaan vuonna 1900 Saksaan, Sveitsiin, Böömiin, Itävaltaan, Venäjälle, Ruotsiin ja Tanskaan. Stipendien ansiosta tutustuminen Euroopan eri maihin jatkui myös seuraavina vuosina.
Thomé toimi jo opintoaikoina harjoittelijana eri arkkitehtien, esimerkiksi Lars Sonckin, toimistoissa ja perusti 1899 ensimmäisen omansa yhdessä August Krookin kanssa. Seuraava yhteistyökumppani löytyi entisestä opiskelutoverista Karl Lindahlista, jonka kanssa Thomé jakoi toiminimen 1900–05. Tämän yhteistyön tuloksena syntyivät muun muassa Polyteknikkojen yhdistyksen talo (1901–03) ja Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalo (1905–06, laajennusosa 1907–08), joita molempia yhdisti linnamaisen jylhän vaikutelman tekevä karkea graniittijulkisivu. Polyteknikkojen yhdistyksen talossa tätä vaikutelmaa korosti pyöreä torniosa. Molemmissa näistä rakennuksista, kuten myös monissa muissa Thomén suunnitelmissa, toteutui ajalle tyypillinen kokonaistaideteoksen idea – arkkitehti ei suunnitellut vain rakennusta vaan myös huonekalut ja muun sisutuksen pienintä yksityiskohtaa myöten. Uransa alkuvaiheilla Thomé piirsi sisutuksia paljon itse, mutta myöhemmin työstä vastasi usein hänen arkkitehtiveljensä Ivar, joka toimi ensin hänen avustajanaan ja vuodesta 1911 yhtiökumppaninaan. Thomélla oli yhteiset arkkitehtitoimistot myös Uddin rakennusmestariveljesten sekä Hugo Liliuksen kanssa. Ensimmäinen suunnitteli liike- ja asuinkerrostaloja Helsinkiin ja jälkimmäinen asemakaavoja. Eri toimistojen ja yhteistyöhankkeiden ohella Thomé työskenteli koko uransa ajan myös itsenäisesti.
Thomé oli omana aikanaan kysytty ja hyvin työllistetty arkkitehti, mistä hän sai kiittää jo varhain luotua kattavaa sosiaalista verkostoaan ja oma-aloitteisuuttaan. Hänen tuotantonsa onkin varsin laaja lyhyeksi jääneestä urasta huolimatta. Koska töitä riitti välillä kiireeksi asti, oli Thomén toimistolla myös mahdollisuus työllistää useita nuoria arkkitehteja. Hänen avustajinaan eri töissä toimivat muun muassa Urho Åberg, Hilding Ekelund ja J. S. Sirén.
Thomén tuotannolle oli ominaista monipuolisuus niin arkkitehtuurityyleissä kuin rakennustyypeissäkin. Thomé tunsi hyvin eri historiallisia tyylejä ja lainaili ja yhdisteli niitä sujuvasti. Hänen töissään on nähtävissä niin kansallisromantiikan ja jugendin kuin klassisminkin piirteitä. Klassismin ideat arkkitehtuurin ajattomuudesta ja puhtaudesta sopivat Thomélle hyvin, sillä kaikessa suunnittelussaan hänen perusperiaatteenaan oli pyrkimys harmoniaan ja esteettisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden tasapainoon.
Thomén erikoisosaamisalueita olivat pankki- ja teollisuusrakentaminen. Hän oli Suomen Yhdyspankin ja Pohjoismaiden Osakepankin luottoarkkitehti ja suunnitteli lisäksi muutamia pankkirakennuksia myös Säästöpankille. Vilkkaimpina vuosina 1911–12 Thomé oli mukana jopa yhdentoista eri pankin rakentamisessa eri puolille Suomea. Hän myös tutki pankkirakennusten arkkitehtuuria ja matkusti siinä tarkoituksessa 1911 Ruotsiin, Tanskaan, Sveitsiin ja Italiaan. Thomén pankkisuunnittelussa näkyivät eri tyylisuuntien lainat ja vaikutteet kartanoarkkitehtuurista, mikä antoi julkisivuille kaupunkikuvasta erottuvaa arvokkuutta. Myös teollisuusrakentamisessa Thomén kädenjälki näkyy useilla paikkakunnilla, muun muassa Mäntässä ja Varkaudessa. Hän ei suunnitellut ainoastaan tehdasrakennuksia, vaan myös laajemmin kokonaisia teollisuusyhteisöjä piirtäen kaiken asemakaavasta lähtien työntekijöiden asuntoja, seuraintaloja ja saunarakennuksia myöten.
Pankki- ja teollisuusrakennusten lisäksi Thomé suunnitteli sekä yksin että yhteistyökumppaneidensa kanssa myös asuin-, liike- ja julkisia rakennuksia sekä asemakaavoja. Hänen moninaisista aikaansaannoksistaan mainittakoon tässä esimerkinomaisesti joitakin: Ouluun toteutettiin kauppahalli (1901) ja liiketalo Pallas (1907), Pietarsaareen asuintaloja, lastentarha ja kaupunginhotelli, kaikki samana vuonna 1908. Punkaharjulle Thomé piirsi Hotelli Finlandian (1914) ja Kotkaan Hovinsaaren kansakoulun (1908). Helsinkiin hän suunnitteli yksittäisiä kerrostaloja, esimerkiksi Erottajankatu 7 ja 9 (1910), Bulevardi 22 (1911) ja Annankatu 2 (1912).
Thomén suureellisena haaveena oli yhtenäistää Helsingin kaupunkikuvaa harmonian hallitsemaksi esteettiseksi kokonaisuudeksi. Vaikka hänen hankkeensa eivät laajemmassa mittakaavassa toteutuneetkaan, antavat Erottajankatu 7 ja 9 yhtenäisine vertikaalisten linjojen rytmittämine julkisivuineen pienen pilkahduksen hänen visiostaan. Yhtenäisyyden ihanne näkyi myös Thomén asemakaavasuunnittelussa, samoin kuin puutarhakaupunkiajattelukin. Esimerkiksi Jyväskylän sekä usean tehdaspaikkakunnan asemakaavat ovat Thomén käsialaa. Thomén tuotantoon kuului myös paljon huviloita, joiden suunnittelussa hän korosti valoisuutta, kotoisuutta ja käytännöllisyyttä.
Thomé osallistui yksin ja yhteistyökumppaneidensa kanssa yli kahteenkymmeneen arkkitehtikilpailuun. Kilpailut tekivät Thomén nimeä tunnetuksi silloinkin, kun voittoa ei tullut, kuten Vakuutusyhtiö Pohjolan liiketalon kilpailussa 1899 ja Helsingin rautatieaseman kilpailussa 1904. Voittokaan ei kuitenkaan taannut kaikkea – 1915–16 järjestetyssä Stockmannin tavaratalon suunnittelukilpailussa Valter ja Ivar Thomé saavuttivat ensimmäisen sijan, mutta hankkeen toteutus annettiin lopulta kilpailussa toiseksi tulleelle Sigurd Frosterukselle.
Thomén lupaava ura katkesi lyhyeen hänen kohdatessaan varhaisen ja väkivaltaisen loppunsa kansalaissodan aikana 1.2.1918. Pudasjärvellä syntynyt ja Alajärvellä lapsuutensa viettänyt Thomé oli pyrkimässä punaisten rintaman läpi kohti Pohjanmaata tullessaan pidätetyksi ja teloitetuksi. Saman kohtalon tapasivat myös tällä epäonnisella matkalla mukana olleet Thomén veljet Ivar ja William. Kahdeksanlapsisen perheen ainut eloonjäänyt poika, Verner, järjesti seuraavana vuonna veljiensä rakennuspiirustuksia ja akvarelleja esitelleen muistonäyttelyn. Thomén vaimo Viva (os. Selin) muutti uudelleen avioiduttuaan Ruotsiin heidän kolmen yhteisen lapsensa kanssa. Perikunnan asettuminen länsinaapuriin sekä Thomén arkkitehtitoimiston arkiston tuhoutuminen vuoden 1918 tapahtumien aikaan lienevät olleet osasyynä siihen, että Thomén nimi on aikansa suomalaisten arkkitehtien joukossa jäänyt tuntemattomammaksi.
Arkkitehtuurimuseon piirustusarkistosta löytyy merkittävä määrä Thomén pankkirakennusten suunnitelmia, jotka saatiin 2013 lahjoituksena Nordealta. Suunnitelmat painottuvat 1910-luvulle, ja joukossa on myös yhteistyössä Ivar Thomén kanssa suunniteltuja kohteita. Lisäksi museolla on esimerkiksi Hotelli Finlandian piirustukset.
Kirjoittaja: Tiia Sariola
Julkaistu: 12.10.2023
Henkilökuva: Museovirasto