Tuomo Suomalainen
29.11.1931, Suursaari - 01.11.1988, Helsinki
Timo Sakari Suomalainen kirjoitti ylioppilaaksi Kotkan lyseosta vuonna 1948 ja valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1956. Tuomo Oskari Suomalainen kirjoitti ylioppilaaksi Haminan lyseosta vuonna 1951 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1960. Molemmat veljekset saivat diplomitöistään kiitettävän arvosanan. Timon työn aihe oli Inkeroisten urheiluhalli ja kenttä ja Tuomon Harmajan luotsivartiopaikka, majakka-asema ja purjehtijain maja. Veljesten harvinaislaatuisen, yli kolme vuosikymmentä kestäneen yhteistyön seurauksena syntyi toistasataa rakennusta, joista tunnetuin on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä, Temppeliaukion kirkko.
Majakkamestari Oskar Suomalaisen ja sairaanhoitaja Laina Suomalaisen pojat Timo ja Tuomo viettivät lapsuutensa kallioisessa Suursaaressa itäisellä Suomenlahdella. Suomalaisten perhe joutui jättämään kotisaarensa talvisodan kynnyksellä, ja he muuttivat mantereelle. Veljesten yksi varhaisimpia kosketuksia arkkitehtuuriin oli heidän uuden kotitalonsa rakentaminen Haminan Pappilansaareen siirtoväen asutukseen varatulle tontille vuonna 1947.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1948 Timo Suomalainen aloitti arkkitehdin opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Timon houkuttelemana myös Tuomosta tuli teekkari vuonna 1951. Opiskeluaikanaan Timo työskenteli Hytösen & Luukkosen (1951–54) ja Bertel Saarnion (1955–56) arkkitehtitoimistoissa. Myös Tuomo työskenteli Hytösellä & Luukkosella (1953) sekä Eliel Muoniovaaran arkkitehtitoimistossa (1954–56, 1958–60). Tuomon vielä opiskellessa veljesten ehdotus sijoittui ensimmäiseksi Etelä-Saimaan ammattikoulun suunnittelukilpailussa (nyk. Lappeenrannan ammattikoulu, 1960). Kilpailuvoiton myötä Suomalaiset perustivat oman arkkitehtitoimistonsa syksyllä 1956. Samoihin aikoihin Viljo Rewell pyysi Timoa työskentelemään Helsingin toimistoonsa, mutta Timo valitsi työskentelyn veljensä kanssa.
Suomalaisten työskentely toimistossaan muuttui sivutoimiseksi, kun Timo aloitti rakennussuunnittelijana työskentelyn Puolustusministeriön rakennusosastolla, ja Tuomo palasi asepalveluksen jälkeen palkkatöihin Eliel Muoniovaaran arkkitehtitoimistoon vuonna 1958. Teknillisestä korkeakoulusta valmistumisen jälkeen Tuomo johti toimistoa vuoteen 1962, jolloin toimeksiantojen karttuessa Timo lopetti työskentelynsä Puolustusministeriössä, ja veljekset jakoivat jälleen toimistonsa johtajuuden. Suunnittelutyön lomassa molemmat veljekset työskentelivät sivutoimisesti Teknillisessä korkeakoulussa: Timo assistenttina vuosina 1959–61 ja erikoisopettajana 1961–64 ja Tuomo assistenttina vuodet 1960–63.
Vuosi 1961 oli Suomalaisten arkkitehtitoimistolle merkittävä: he voittivat Temppeliaukion kirkon suunnittelukilpailun ehdotuksellaan ”Kivikirkko” ja Jyväskylän hallinto- ja kulttuurikeskuskilpailun ehdotuksellaan ”Porrastori”. Jyväskylän suunnittelutyö annettiin kuitenkin Alvar Aallolle. Seuraavana vuonna Suomalaiset saivat kutsukilpailun jälkeen toimeksiannon Haminan Ristiniemen siunauskappelin suunnittelusta (1965) ja Helsingin kaupungin tilauksen Haagan ammattikoulusta (1967). Kilpailumenestyksen johdosta toimiston toimeksiantojen määrän kasvoi merkittävästi 1960-luvun lopulla, ja Suomalaiset lopettivat yleisiin suunnittelukilpailuihin osallistumisen.
Vilkkaan koulurakentamisen aikana Suomalaiset suunnittelivat useita oppilaitoksia, muun muassa Espoon Leppävaaraan kauppakoulun (1969), Espoon Matinkylän ammattikoulun (1974), Helsingin Roihuvuoren ammattikoulun (1978) ja Espoon Järvenperän koulun (1987). Toimiston 1970–80-luvun töistä tunnetuimpia ovat Espoon Leppävaaran kaupunginkirjasto, kauppaoppilaitos ja työväenopisto (1972), Ähtärin hotelli Mesikämmen (1976, laajennukset 1982, 1989, 1993) ja Ähtärin monitoimikeskus (1979), Orimattilan Museoviraston keskusvarasto (1979), Espoonlahden kirkko (1980, laajennus 1997 yhdessä Ilari Suomalaisen kanssa) ja Haminan poliisi- ja oikeustalo (1984), josta toimisto sai Uuden Suomen miljööpalkinnon vuonna 1984. 1980-luvulla Suomalaiset tekivät myös useita korjaussuunnitelmia, kuten Helsingin Sarvikuono-korttelin peruskorjaussuunnitelman (1986).
Toimiston pitkäaikainen toimeksiantaja oli puolustusministeriö, joka 1960–80-luvuilla tilasi Suomalaisilta toistakymmentä maankäyttö-, varuskuntarakennus- ja peruskorjaussuunnitelmaa. Lisäksi he suunnittelivat yksityisinä toimeksiantoina toistakymmentä vapaa-ajanasuntoa ja pientaloa tai pientaloaluetta. Suomalaisten oman paritalon sisältänyt pientaloryhmä Asunto Oy Majakumpare Espoonlahdella (1971) sai yhdessä hotelli Mesikämmen kanssa vuonna 1978 Milanossa kansainvälisen arkkitehtuuripalkinnon, Diploma and Silver Hexagon of Habitation Space.
Timo ja Tuomo Suomalaisen tunnetuin työ on vuonna 1969 valmistunut Temppeliaukion kirkko (ent. Taivallahden kirkko). Suomalaisten voittama suunnittelukilpailu oli jo kolmas kirkosta järjestetty suunnittelukilpailu (aiemmat 1932, 1936), mutta ensimmäinen, jossa jaettiin ensimmäinen palkinto. Suomalaisten kallioon upotettu kirkkosuunnitelma herätti suunnitteluaikanaan huomattavaa vastustusta eri tahoissa, ja kirkko sai valmistumisen jälkeenkin pitkään enemmän tunnustusta ulkomailla kuin Suomessa. Suomalaisten kirkko poikkesi ajan rationaalisesti arkkitehtuurista, mutta löytää vapaamuotoisuudessaan vastakaikua esimerkiksi vuoden 1961 suunnittelukilpailuiden myötä syntyneistä Timo Penttilän ja Kari Virran Helsingin kaupunginteatterista (1967) ja Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen Dipolista (1966). Peruskallioon louhitussa Temppeliaukion kirkossa rakennuksen ympäristö on vahvasti läsnä kirkkosalin luonnonkivisissä seinissä ja salin kalliota mukailevassa pohjassa, joiden vapaamuotoisuudelle kontrastin luo salin kuparinauhalla verhottu geometrinen kupoli. Kirkon hienovarainen sopeuttaminen ympäristöönsä, hiotut detaljit ja pelkistetyt kalusteet ovat läsnä myös Suomalaisten neljä vuotta aiemmin valmistuneessa Ristiniemen kappelissa. Temppeliaukion kirkon tavoin Hotelli Mesikämmenessä Suomalaiset käyttivät runsaasti luonnonmateriaaleja, erityisesti peruskalliota, ja elävöittivät arkkitehtuuria varioimalla muotoja sekä tilojen mittasuhteita ja valoisuutta.
Suomalaisten laaja-alaiseen työluetteloon lukeutuu runsaasti eri rakennustyyppejä, joita toimistossa työstettiin usein samanaikaisesti. Esimerkiksi vuonna 1986 valmistuivat Keurussselän varuskunnan rantavarasto, Kellonummen hautausmaan huoltorakennukset, Espoon Tähtiniityn koulu, Ähtärin Minisuomi matkailupuisto, liikekeskus Ankkuri ja Kiinteistö Oy Ankkuri Espoossa sekä liike- ja asuinrakennus Hämeentie 64 Helsingissä. Yhtaikaisissa projekteissa toinen veljistä saattoi ottaa vetovastuun, mutta merkittävimmät päätökset he tekivät yhdessä, ja molemmat nimettiin töiden suunnittelijoiksi.
Tuomon kuoltua vuonna 1988 Timo Suomalainen jatkoi toimistoa osittain yhdessä poikansa Ilarin kanssa. Toimiston töihin lukeutuvat muun muassa Vehkalahden Leirikankaan kappeli (1989), Espoon Matinkylän terveysasema (1992), Tuusulan Paijalan (1993) ja Espoon Kellokosken (1993) kappelit, Ääneskosken Hietaman kyläkirkko (1997) ja Pornaisten seurakuntakeskus (2000). Timo Suomalaisen viimeisiä töitä ovat veljesten suunnittelemien Espoon kauppakoulun muutos ja laajennus (2002, nyk. Laurea Leppävaara) ja Espoon Järvenperän koulun laajennus yhdessä Ilari Suomalaisen kanssa (2002, nyk. Karamzinin koulu).
Suunnittelutyön ohella Timo Suomalainen toimi Suomen arkkitehtiliiton hallituksessa vuosina 1969–1970 ja Rakennustietosäätiön edustajiston jäsenenä vuonna 1973. Hän sai Espoon vuoden kulttuuripalkinnon vuonna 2004 ja hänet kutsuttiin Yhdysvaltain Arkkitehtiliiton (AIA) kunniajäseneksi vuonna 2000 sekä Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäseneksi vuonna 2009. Tuomo Suomalainen toimi Suomen arkkitehtiliiton luottamusvaltuuston jäsenenä 1964 ja kilpailuvaliokunnan jäsenenä 1973. Molemmat veljekset harrastivat maalaamista ja yleisurheilua edustaen ensin Haminan Tarmoa ja myöhemmin Polyteknikkojen urheiluseuraa. Timo voitti aikanaan arvostetun ylioppilaiden kulttuuripalkinnon akvarellisarjassa (1956) sekä akateemisen maastojuoksumestaruuden (1957), Tuomo 5000 metrin akateemisen juoksumestaruuden (1954) ja Kymenlaakson piirimestaruuden (1956).
Arkkitehtuurimuseolla on kattava kokoelma Suomalaisten töitä 1940-luvun lopulta 2000-luvulle. Kokoelmaan kuuluu pienoismalleja, joita Suomalaiset käyttivät runsaasti suunnittelutyössään, sekä laaja kokoelma piirustuksia, joista pääosa saatiin lahjoituksena vuonna 2020. Piirustuskokoelma sisältää muun muassa Temppeliaukion kirkon, Haagan ja Roihuvuoren ammattikoulujen, Hotelli Mesikämmenen ja Tuusulan Paijalan kappelin piirustukset.
Kirjoittaja: Ronja Pihkala
Julkaistu: 27.5.2021