Toivo Korhonen

15.07.1926, Kuopio - 10.05.2014, Helsinki

Toivo Korhonen on arkkitehti, jonka aktiivisen suunnittelu-uran aikana elementtitekniikasta tuli yleinen rakennusmenetelmä. Uran huippu sijoittui arkkitehtuurin rationalisoinnin ja standardisoinnin aikaan. Korhonen on siten myös yksi elementtiarkkitehtuurin pioneereista, jonka monipuoliseen jälkimodernistiseen tuotantoon lukeutuu monia julkisia rakennuksia aina liiketaloista kouluihin. Hän on ansioitunut myös asuinrakennusten suunnittelijana.

Toivo Sakari Korhonen syntyi ja kasvoi Kuopiossa. Hänen isänsä oli ammatiltaan seppä, joka harrasti innokkaasti kirjallisuutta. Isällä olikin laaja, lähinnä kotiseutukirjallisuutta sisältävä kotikirjasto, jonka paikallishistoriallinen arvo on tunnustettu myöhemmässä kirjallisuuden tutkimuksessa. Toivo Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1947 ja ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1952.

Korhonen hankki merkittävää työkokemusta alalta jo opiskeluaikanaan. Hän oli töissä Kuopion kaupungin rakennustoimistossa vuosina 1948-1951 ja arkkitehti Veikko Leisténin toimistossa vuosina 1950-1951. Valmistuttuaan hän työskenteli Alvar Aallon toimistossa vuosina 1953-1954 ja Asuntohallituksessa 1954-1955. Korhonen perusti oman toimistonsa vuonna 1955 ja suunnitteli uransa keskeisimmät kohteet juuri itsenäisenä arkkitehtina. Hänen tuotteliaassa toimistossaan työskenteli paljon myös muuta palkattua henkilökuntaa.

Toivo Korhosen tuotanto on monipuolinen käsittäen mm. liike- ja teollisuusrakennuksia. Yksi hänen huomiota saaneista keskustan liikerakennuksista on entinen Pukevan tavaratalo (1973) Helsingin Kaisaniemessä, minkä tilalle tullaan lähitulevaisuudessa rakentamaan Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston uudisrakennus. Korhosen suunnittelemiin julkisiin rakennuksiin lukeutuu myös koulurakennuksia kuten Munkkivuoren kansakoulu (1960) Helsingissä.

Vuonna 1958 Korhonen voitti yhdessä arkkitehti Jaakko Laapotin kanssa Lauritsalan kirkosta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun. Heidän yhteistyössä suunnittelemansa kirkkorakennus, joka valmistui vuonna 1969, edustaa yksilöllisyyteen pyrkivää modernia kirkkoarkkitehtuuria. Kirkon tunnusomaisin piirre on korkealle kohoava suippeneva kattorakenne, joka toteutettiin paikalla valaen ensimmäisenä liukuvalutekniikalla toteutettuna rakennustyönä maassamme. Kirkkosaliin tulee luonnonvaloa suuresta lasisesta katteesta alttarin tuntumassa, jonka tarkoituksena oli päästää kilpailuehdotuksen nimen mukaisesti ”Taivaan valo” sisään saliin. Luonnonvalo laskeutuu saliin silottamattomia seiniä pitkin, mitkä on betonibrutalismin ihanteiden mukaisesti jätetty epätasaiselle raakabetonipinnalle – seinissä näkyy selvästi puisten valumuottien jäljet. Rakennuksen pohjamuodoksi valittiin tasasivuinen kolmio mallintamaan luterilaisen kirkon oppia Pyhästä kolminaisuudesta.

Korhonen ansioitui myös aluesuunnittelijana. Hän suunnitteli laajempia asuinaluekokonaisuuksia mm. Espoon Matinkylän Mäntykallioon (1963), jonka asemakaavaa työstäessään hän huomioi rakennusten sijoittelussa alueelle myöhemmin mahdollisesti rakennettavan metron. Korhonen kokeili suunnittelussaan usein uudenlaisia rakennusmateriaaleja. Mäntykalliossa hän käytti esimerkiksi julkisivuissa valkoiseksi maalattuja betonielementtejä sekä mustaa anodisoitua alumiinia. Hänen laatimansa oli niin ikään Ristiinan teollisuusalueen asemakaava sekä kaava-alueella sijaitseva Pellos Oy:n tehdas- ja asuntoalue. Kuten monet muut suunnittelutyönsä, hän sai myös Ristiinan suunnittelutyön toimeksiannon kilpailumenestyksen pohjalta.

Korhosen tuotanto ulottui myös ulkomaille. Hän suunnitteli esimerkiksi useita rakennuksia Saksan Liittotasavaltaan sekä koetalojen ryhmän Peruun (Proyecto Experimental de Vivienda, Lima, 1976). Hänen toimistonsa suunnittelemia ovat monien Helsingin keskustan liikerakennusten rinnalla myös esimerkiksi Kontulan (1986), Myllypuron (1986) ja Mellunmäen (1989) metroasemat.

Toivo Korhosen suunnittelemista rakennuksista keskustelua herättäneimpiä lienevät niin kutsuttu uusi Heimolan talo (1972) Helsingissä sekä tavaratalo- ja pankkirakennus ”Saastamoisenkulma” (1977), nykyinen Anttilan rakennus Kuopiossa. Molemmat liiketalot rakennettiin nimittäin tonteilta purettujen vanhojen ja rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten tilalle. Heimolan liiketalo nousi tontilta vuonna 1969 puretun poliittishistoriallisestikin merkittävän art nouveau -rakennuksen tilalle, jonka oli suunnitellut fennomaanien luottoarkkitehti Onni Tarjanne (ent. Törnqvist). Saastamoisenkulman liiketalo rakennettiin puolestaan tontilla aiemmin sijainneen Kuopion vanhimpiin kivirakennuksiin kuuluneen liiketalon paikalle.

Korhonen suunnitteli jonkin verran myös asuinrakennuksia kuten oman kotitalonsa Lauttasaareen. Puuelementtitekniikalla rakennettu Talo Toivo Korhonen (1960) esiteltiin Arkkitehti-lehdessä vuonna 1961. Omakotitalon oli tarkoitus toimia vapaa-ajan rauhoittavana vastapainona keskustatoimiston työajalle. Tontti oli kuitenkin sen verran levoton, että tarkoituksenmukaisimmaksi pohjaratkaisuksi valikoitui sisäänpäin avautuva atrium-talo.

Talo Toivo Korhosen kaksikerroksisessa rakennuksessa asuintilat ja sisäpiha sijaitsivat toisessa kerroksessa, kun taas pohjakerrokseen oli sijoitettu sauna, uima-allas ja muuta toissijaista tilaa. Rakennuksessa on tasakatto ja sen julkisivumateriaaleiksi valittiin valkoinen 12 mm piilokiinnitetty mineriittilevy. Kaikki ikkunat olivat arkkitehdin kuvailun mukaan uudenaikaista lämpölasia ja pääasiassa kolminkertaiset. Kapeat nauhaikkunat kiersivät rakennuksen sivuja muualla paitsi sisäpihan puolella, missä atrium-pihalle avautuivat suuremmat aukot sisäpihan lumenpoistoa varten. Kuten omassa kotitalossaan, Korhonen suosi kaikessa suunnittelussaan rakennustekniikan asiantuntijoiden apua. Asiantuntijoiden konsultointi olikin tärkeää, sillä Korhonen toimi useilla kokeiluillaan yhtenä rakennussuunnittelun edelläkävijänä.

Toivo Korhonen voitti lukuisia palkintoja kotimaisissa ja kansainvälisissä arkkitehtuurikilpailuissa ja istui useiden kilpailulautakuntien palkintolautakunnissa. Hänen arkkitehtuurinsa on ollut kattavasti edustettuna niin ikään monissa näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Korhosen töitä on nähty useaan otteeseen esimerkiksi Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) ja Suomen Arkkitehtiliiton säännöllisesti yhdessä järjestämissä Suomi rakentaa -näyttelyissä. Hänen arkkitehtuuristaan on kirjoitettu myös lukuisissa arkkitehtuuria käsittelevissä julkaisuissa.

Arkkitehtuurimuseolla ei ole Toivo Korhosen originaalikokoelmaa.