Salme Setälä

18.01.1894, Helsinki - 06.08.1980, Helsinki

Salme Setälä (ent. Cornér) kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1917. Jo ennen valmistumistaan hän työskenteli kolme kuukautta asemakaava-arkkitehti Raymond Unwinin toimistossa Lontoossa vuonna 1914. Valmistuttuaan hän oli piirtäjänä monissa eri arkkitehtitoimistoissa mm. Gösta Juslénilla, Yrjö Sadeniemellä, Borg-Sirén-Åbergilla, Elias Paalasella ja Elsi Borgilla. Setälä teki lisäksi mittauspiirustuksia Seurasaaren ulkomuseon ja Suomenlinnan vanhoista rakennuksista sekä vanhoista suomalaisista herraskartanoista.

1950-luvun alussa Setälä teki opintomatkoja Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Tanskaan, Islantiin ja Pohjois-Italiaan. Vuonna 1950 hän oli stipendiaattina asemakaavakurssilla Skotlannissa ja 1950-luvulla useaan otteeseen Tukholmassa.

1929 Salme Setälä nimitettiin ylimääräiseksi arkkitehdiksi Yleisten rakennusten ylihallitukseen, jossa hän vuodesta 1954 eteenpäin oli toimistoarkkitehtina. Setälä erosi virastaan 1961. Hän hoiti pääasiassa kaavoitustehtäviä ja teki yli kolmekymmentä rakennuskaavaa eri puolille Suomea.

Setälä oli erityisen kiinnostunut sisustuksista ja taideteollisuudesta. Vuonna 1919 hän voitti toisen palkinnon Oy Pirtin huonekalukilpailussa ja 1925 hän perusti sisustustoimisto ”AC”:n yhdessä arkkitehti Aili-Salli Ahde-Kjäldmanin kanssa. Toimisto lopetti toimintansa 1928. Setälä suunnitteli myös asuintaloja, sisustuksia ja viikonloppumajoja.

Arkkitehdintyönsä ohella Setälä toimi kirjailijana. Hän on kirjoittanut useita kodinsisustus- ja keittiösuunnitteluoppaita mm. ”Miten sisustan asuntoni” (1929) ja ”Keittiön sisustus” (1931).

Näiden lisäksi hän on kirjoittanut useita romaaneja, muistelmateoksia ja nuorisokirjoja. Arkkitehdin toimesta kertovat kirjat ”Polusteekin koulussa” (1970) ja ”Epäasiallinen kronikka viiden pääjohtajan ajalta” (1973).

Salme Setälä oli kolmen viimeisen joukossa, jotka jättivät diplomityönsä ”Proffelle” eli Gustaf Nyströmille. Ajankohta oli vuosi 1917, joka ei ollut kaikkein valoisimpia. Muissakin kuin Setälän diplomityössä oli tähän aikaan synkkä ja hautajaismainen tunnelma, vaikka aiheena olisi ollut teatteri tai kirjasto. Piirustuksissa on mustia puukehyksiä, ja niissä on järjestään käytetty ainoastaan mustaa tussia, laveerauspinnoissa laimennettuna.

Salme Setälä kuului siihen teekkaripolveen, joka joutui aloittamaan arkkitehdin uransa sisällissodan keskellä. Hän kuului myös siihen sukupolveen, joka opiskeluaikanaan kierteli mittaamassa kartanoiden huvimajoja. Näistä mittausmatkoista on säilynyt hauskoja valokuva-albumeja, joista on ollut tutkijoille korvaamatonta hyötyä.

Myöhemmin Salme Setälä valmisti albumeita lähes kaikista matkoistaan ja teki vitsikkäitä kronikoita arkkitehtiklubien ym. illanistujaisista. Näistä kaikista tutkija saa hyvän ajankuvan ja taustatietoja, jota muuten olisi mahdoton enää tavoittaa.

Koska Salme Setälä oli virkamiesarkkitehti, suurin osa hänen piirustuksistaan on eri laitosten arkistoissa. Sodan jälkeen hän teki valtion virastotalon Sodankylään, ja tämä on oikeastaan ainoa yksittäinen rakennuskohde, josta museon arkistossa on piirustuksia. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki asemakaavojen parissa, ja hänen voi sanoa käytännössä kaavoittaneen lähes koko Suomen. Toisin sanoen Salme Setälä on piirtänyt ne lukuisat ”meurmanilaiset” pienten taajamien ja yhdyskuntien asemakaavat, joille ovat tunnusomaisia pitkät, loivasti kaartuvat katulinjat.