Ragnar Ypyä

20.05.1900, Helsinki - 05.10.1980, Helsinki

Ragnar Amandus Ypyä kirjoitti ylioppilaaksi 1920 ja suoritti arkkitehdin tutkinnon Teknillisessä korkeakoulussa 1928. Hän teki useita ulkomaanmatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Ranskaan, Italiaan, Tsekkoslovakiaan, Itävaltaan ja Puolaan. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1971.

Ennen valmistumistaan 1924-25 Ypyä työskenteli Alvar Aallon toimistossa ja piirsi mm. Jyväskylän työväentaloa. Aallolta hän siirtyi Puolustusministeriön palvelukseen 1926 ja hoiti eri suunnittelutehtävien lisäksi myös rakennusopin opettajan tointa Pioneerikoulussa. Ypyän töistä Puolustusministeriössä mainittakoon Lappeenrannan, Kiviniemen, Russarön ja Niikkanan kasarmirakennukset, Jaakkiman ja Kiviniemen ruokalarakennukset, Kauhavan ja Suur-Merijoen lentokonehallit sekä asuinrakennukset.

Ypyä osallistui useihin arkkitehtuurikilpailuihin ja sijoittui useimmiten kärkipäähän. Hän mm. sai arkkitehtivaimonsa Martta Martikainen-Ypyän kanssa 1930-60 välisenä aikana yhteensä 29 sijoitusta. Ensimmäisen palkinnon hän sai mm. Liettuan oikeusministeriön talon kansainvälisessä kilpailussa (yhdessä Antero Pernajan kanssa), Helsingin messuhallikilpailussa, Turun vesitornikilpailussa ja Falunin kaupungintalokilpailussa.

1936 Ypyä valittiin Viipurin kaupunginarkkitehdin virkaan. Hän hoiti virkaa myös sodan aikana aina helmikuuhun 1940 asti. Toimiessaan kaupunginarkkitehtina hän joutui aluksi saattamaan loppuun Uno Ullbergin pääpiirustusvaiheeseen saakka tekemät suunnitelmat Uuraan kansakouluksi ja Viipurin naistensairaalaksi. Hän suunnitteli Viipuriin lisäksi kauppa- ja merenkulkuopiston, siunauskappelin, Harjulan vastaanottokodin Ronkaaseen ja As.Oy Kullervonkatu 9:n.

Sodan päätyttyä Ypyä toimi jonkin aikaa yksityisarkkitehtina Helsingissä. Hän oli perustanut 1936 toimiston Viipuriin yhdessä vaimonsa arkkitehti Martta Martikainen-Ypyän kanssa. 1939 toimisto siirtyi Helsinkiin. Vuoden 1941 alusta Ragnar Ypyä toimi Rakennushallituksen arkkitehtina. Saman vuoden helmikuussa hänet nimettiin Puolustusministeriön uudisrakennustoimiston yliarkkitehdiksi.

1942-44 Ypyä toimi jälleen Viipurin kaupunginarkkitehtina, minkä jälkeen hän siirtyi yksityisarkkitehdiksi Helsinkiin. 1947-48 hän oli Ruotsissa Hakon Ahlbergin toimistossa, missä hän otti osaa Tukholman keskusrautatieaseman laajennustöiden suunnitteluun ja oli mukana piirtämässä kahta sairaalaa, joista toinen rakennettiin USA:han ja toinen Venezuelaan.

Ypyä hoiti Teknillisen korkeakoulun rakennusopin vt. professorin virkaa 1949-51. Voitettuaan 1951 Kööpenhaminan Glostrupin keskussairaalan kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun hän omistautui kokonaan suunnittelutyölle. Hänellä oli oma toimisto Kööpenhaminassa 1952-60.

Ypyät suunnittelivat lukuisia asuin- ja liikerakennuksia, kouluja, kirjastoja, teollisuuslaitoksia ja varsinkin suuria sairaaloita. Viimeksi mainittuja ovat mm. Helsingin Kivelän sairaala-alueen uudelleenjärjestely ja Glostrupin keskussairaala, hoitajatarkoulu, lastensairaala ja asunnot. Näiden lisäksi Ypyät tekivät suuria asuntoalueita Ruotsiin, kilpailun perusteella Jönköpingiin 7000 asukkaalle ja 1000 asukkaalle Västeråsiin, Kumpaan, Västertorpiin ja Arvikaan. Viimeiset suuret työt olivat PYP:n koulutuskeskus Vuosaaressa ja Turun yliopistollinen keskussairaala.

Komea Pielishovi, joka valmistui juuri ennen sotaa 1939, viimeistään vei Ypyöitten nimen arkkitehtuurimme kärkijoukkoon,. Nokian Mylly puolestaan sai osakseen runollisen ylistyksen Arkkitehti-lehdessä. Näissä oli uuden, asiallisen arkkitehtuurisuuntauksen voimakasta kauneutta, ja samaa linjaa jatkoi Säteri Oy:n tehdaskompleksi Valkeakoskella.

Romanttisemman jälleenrakennuskauden jälkeen palautti Starckjohann Lahdessa arkkitehtuurin samoille moderneille linjoille kuin Revellin Eteläranta 10 Helsingissä. Voitto Kööpenhaminan Glostrupin sairaalakilpailussa sai toimiston erikoistumaan sairaaloihin, mutta 1930-luvulla Ypyät osallistuivat mm. asemakaavakilpailuihin, kuten Tampereen Frenckellin alueen kilpailuun ehdotuksella ”Cocktail ala Manhattan”, sisäänjättö lokakuussa 1936, ja Helsingin Rautatientorin kilpailuun nimimerkillä ”Kiiltävä nappi”, sisäänjättö joulukuussa 1937.