Paul Olsson

11.09.1890, Helsinki - 24.10.1973, Kalifornia

Puutarha-arkkitehti Paul Olssonin piirustuskokoelma lahjoitettiin Arkkitehtuurimuseolle vuonna 2001 ja alusta alkaen se on pysynyt museon kysytyimpien aineistojen joukossa. Paul Olssonin kokoelma on päätetty digitoida kokonaisuudessaan, ja sitä mukaa, kun aineistoa saadaan luetteloitua, sitä avataan myös Finnassa vapaaseen käyttöön.

Kokoelma käsittää yli 2000 puutarha- ja puistosuunnitelmaa ja ajallisesti kokoelma ulottuu vuodesta 1913 vuoteen 1990. Pitkä aikajänne selittyy sillä, että toimiston perusti Paul Olssonin isä Svante, joka ennen oman toimiston perustamista toimi Helsingin ensimmäisenä kaupunginpuutarhurina. Myöhemmin toimiston otti hoitaakseen Paul Olssonin poika Leif, joka niin ikään jatkoi isänsä jalanjäljissä maisema-arkkitehtina.

Paul Olssonin ammatinvalinta selkiytyi isänsä esimerkin innostamana varhain. Puutarha-arkkitehtuuri ei ollut Suomessa 1900-luvun alkupuolella vakiintunut ala, eikä siitä voinut suorittaa korkeakoulututkintoa kotimaassa. Paul Olsson suuntasikin ulkomaille opiskelemaan puutarha-alaa. Hän suoritti ylemmän puutarhatutkinnon Köstritzin Yleisessä puutarhaopistossa Saksassa, mistä hän valmistui puutarha-arkkitehdiksi vuonna 1911. Samanaikaisesti hän työskenteli Keski-Euroopassa monien nimekkäiden puutarha-arkkitehtien toimistoissa ja sai arvokasta oppia kansainvälisiltä esikuvilta.

Valmistuttuaan Olsson muutti takaisin Suomeen. Hän työskenteli isänsä kanssa laatien suunnitelmia Helsingin kaupungin omistamiin julkisiin puistoihin sekä yksityistilaajien puutarhoihin. Vuosina 1913-1920 hän toimi myös isänsä alaisena kaupungin apulaispuutarhurina. Tuona aikana hän vaikutti suomalaiseen puisto- ja puutarhasuunnitteluun tuomalla maisemapuutarhatyylin rinnalle uudenlaisen mannermaisen muotopuutarhatyylin.

Helsingin ensimmäiset kaupunkipuistot olivat herrasväelle tarkoitettuja maisemapuistoja, joissa kasvit olivat eräänlaisten näyttelyesineiden roolissa. Puistoissa käytettiin eksoottisiakin lajikkeita, joita ylemmän säädyn kansalaiset ihastelivat puistokävelyillään. Työläiset viettivät aikaansa kansanpuistoissa, kuten Helsingin Seurasaaressa ja Mustikkamaalla. Paul Olsson muovasi herrasväen maisemapuistoja geometriaa ja symmetrisiä muotoja suosiviksi englantilais-saksalaisiksi muotopuutarhoiksi, joista ensimmäisiä esimerkkejä olivat hänen isänsä kanssa yhteistyössä suunnittelemansa Eiranpuistikko (1915), Engelinaukio (1920-luvun alussa) sekä Talvipuutarhan edusta Taka-Töölössä (1920-luvun alkupuolella).

Olssonin puutarha-arkkitehtuuri oli säännönmukaista ja tyyliteltyä, jossa yhtenäiset värikentät ja ryhdikkäät muodot yhtyivät maaston muotoihin muodostaen selkeitä näkymälinjoja ja esteettisesti miellyttäviä kokonaisuuksia. Hänen suunnittelussaan näkyivät myös erilaiset rakenteelliset elementit kuten pergolat ja antiikista lainatut koristukset kuten patsaat ja aurinkokellot. Koristelammikot ja erilaisilla kivimateriaaleilla päällystetyt käytäväverkostot jäsensivät osaltaan puistojen ja puutarhojen tilajaottelua. Yksityispuutarhasuunnitelmissaan hän pyrki usein luonnon ja rakennusten saattamiseen kokonaistaideteokseksi. Tämä tarkoitti rakennusten arkkitehtuurin huomioon ottamista suunniteltaessa puutarha-arkkitehtuuria.

Paul Olsson perusti oman puutarha-arkkitehtuuritoimistonsa vuonna 1920. Samoihin aikoihin hän perusti Kauniaisten Koivuhoviin taimiston, josta tuli myöhemmin maan suurin taimistoliike. Olssonin taimisto Ky tunnettiin myös kansainvälisesti. Se jatkoi toimintaansa vielä pitkään; Paul Olssonin nelilapsisen perheen kuopus Leif Olsson ansioitui isänsä ja isoisänsä tavoin puutarha-arkkitehtina ja jatkoi perheyrityksen pitämistä 1980-luvun loppuun saakka. Myös kaksi muuta lasta jatkoivat sukuperinnettä tehden uran puutarha-alalla (tytär oli hortonomi ja toiseksi nuorin poika puutarhaliikkeen johtaja).

Paul Olsson keskittyi eritoten yksityispuutarhoihin, mutta teki myös hautausmaasuunnitelmia sekä teollisuus- ja kerrostaloalueiden pihasuunnitelmia. Hänen tunnetuimpia töitään oli yhdessä hänen isänsä kanssa laatima Naantalin Kultarannan (1915) yksityispuutarhasuunnitelma, johon kuului muotopuutarhan, hyötypuutarhan ja metsäpuutarhan ohella myös Paul Olssonin laatima kattopuutarhasuunnitelma. Kultaranta on hänen tuotannostaan yksi tunnetuimmista myös siksi, että se on säilynyt alkuperäisessä käytössä ja lohkomattomana aina tähän päivään saakka. Suuri osa Olssonin muusta tuotannosta on joko tuhoutunut sodissa, palstoitettu osiin tai kaavoitettu alueena muuhun käyttöön.

Paul Olsson uudisti suomalaista puutarha-arkkitehtuuria ja loi perustan alan ammatillistumiselle maassamme. Hän jatkoi matkustelua läpi uransa välittäen samalla eurooppalaisia virtauksia Suomen ruotsinkeliselle puutarhaväelle. Olsson kirjoitteli ahkerasti lehtiin ja oli mukana järjestämässä monia puutarha näyttelyitä ja -tapahtumia. Hän toimi myös alan eri järjestöissä ja tarjosi harjoittelu- tai työpaikan lukuisille nuoremman polven puutarha-arkkitehdeille. Hänen toimistossaan ovat työskennelleet esimerkiksi Leena Iisakkila, Onni Savonlahti ja Maj-Lis Rosenbröijer.

Kirjoittaja: Anna Autio
Julkaistu: 29.2.2024