Mauritz Gripenberg
10.01.1869, Pietari - 30.12.1925, Helsinki
Alexander Mauritz Sebastian Gripenberg oli arkkitehti, virkamies ja kuuluisan sotilassuvun jäsen, joka perhetradition mukaisesti opiskeli nuoruudessaan aluksi ammattisotilaaksi. Hän kouluttautui ensin Venäjän armeijan upseeriksi Pietarissa, mutta aloitti 1890-luvulla opinnot Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa ja Teknillisessä korkeakoulussa Tukholmassa, jossa rahoitti opintojaan tehden samalla töitä. Hän toimi Venäjän armeijan alaisena attaseana Tukholmassa aina vuoteen 1897 asti, kunnes jätti militaarisen tehtävänsä ja keskittyi täysin taideopintoihinsa. Hän sai kurssinsa päätökseen viimein vuonna 1899 ja ryhtyi luomaan uraa arkkitehtina.
Valmistuttuaan Gripenberg palkattiin samana vuonna Yleisten rakennusten ylihallitukseen, missä hän toimi arkkitehtina vuoteen 1903 asti. Tämän jälkeen hän työskenteli yksityisenä arkkitehtina ja laati muutaman vuoden sisällä suunnitelmat muun muassa monille helsinkiläisille asuinkerrostaloille. Vuonna 1908 Gripenberg palkattiin Helsingin kaupungin rakennustarkastajaksi. Tässä tehtävässä hän pysytteli elämänsä loppuun saakka lukuun ottamatta kansalaissodan aikaa. Vuosina 1917-1918 hän työskenteli jälleen armeijan palveluksessa, mutta tällä kertaa Saksassa. Aluksi hän toimi sotilaallisen komitean edustajana ja myöhemmin sotilasattaseana Berliinissä.
1900-luvun alun rakennustoiminta oli Suomessa elinvoimaista. Helsingin kaupungin rakennustarkastajana Gripenberg toimi tehtävässä, joka vaati haltijaltaan valppautta ja varmaa työotetta. Hän sai hyötyi suuresti työssään militaarisesta taustastaan, sillä rakennustarkastajan virka vaati kantajaltaan päättäväisyyttä ja auktoriteettia. Hyötyä oli myös siitä, että Gripenberg tunnettiin käytännönläheisenä arkkitehtina, joka hahmotti laajoja kokonaisuuksia ja kykeni tekemään tärkeitäkin havaintoja. Hän suhtautui rakennustarkastajan virkaansa arvostuksella ja omistautui työlleen siksi suurella antaumuksella. Kunnallisessa tehtävässä hän toimi rakennusvalvonnan yhteiskunnallisten käytäntöjen uudistajana ja kehittäjänä, jonka kädenjälki näkyi vielä kauan uran päätyttyäkin. Hän laati muun muassa rakennusjärjestyksen Helsingin kaupungille.
Gripenbergin arkkitehtuuri kehittyi vuosikymmenten myötä merkittävästi. Hänen 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suunnittelemansa asuinkerrostalot edustivat pelkistettyä jugendia, kun taas hänen myöhempien töidensä klassisismi oli askeettisempaa.
Gripenbergin itsenäisen tuotannon edustava esimerkki on Helsinkiin Tehtaankadun ja Huvilakadun kulmaan vuonna 1903 valmistunut jugendkerrostalo, jonka jykevää julkisivua korostaa katujen kulmaan sijoitettu massiivinen pyöreä tornirakennelma. Rakennus on jugendrakennukseksi melko vähäkoristeinen, mutta sen fasadia elävöittävät muutamat tarkkaan harkitut ulkonevat erkkerit, jotka sijoittuvat epäsymmetrisesti molempiin kadunpuoleisiin julkisivuihin. Gripenbergin arkkitehtuuri muuttui vuosien kuluessa lineaarisemmaksi, mutta erkkereitä hän suosi myös myöhemmässä arkkitehtuurissaan. 1920-luvulla hän työskenteli yhdessä Sigurd Frosteruksen kanssa, ja arkkitehtien yhteistyössä suunnittelemat klassisistiset asuinkerrostalot muistuttavat Gripenbergin aiempaa tuotantoa enää vain vähän.
Gripenbergin tuotannosta tunnetuin kohde lienee hänen Espoon Laajalahteen suunnittelemansa yksityishuvila Villa Elfvik (1904). Huvilan rakennutti vapaaherratar Elvira Standertskjöld omaksi kodikseen. Rakennuksessa on tunnistettavissa samaa pelkistettyä jugendia kuin Tehtaankadun ja Huvilakadun kulmatalossa Ullanlinnassa. Sen muotokielessä on hyödynnetty silti myös englantilaistyylistä tematiikkaa. Villa Elfvikin pohjakaava on epäsymmetrinen, mikä antaa julkisivuillekin moniulotteisemman ja ilmeikkäämmän olemuksen. Rapattua seinäpintaa jykevöittää komea graniitista rustikoitu sokkeliverhous, kun taas moniruutuiset ikkunat antavat huvilalle keveyttä ja ilmavuutta. Rakennus saneerattiin 1990-luvun vaihteessa Espoon kaupungin käyttöön ja siinä toimii nykyään ympäristö- ja luontoaiheita esittelevä luontokeskus.
Mauritz Gripenberg oli arvostettu ja kunnioitettu arkkitehti, jota Arkkitehti-lehden muistokirjoituksessa muisteltiin ennen muuta rakennusvalvojana. Kunnioitus hänen asemaansa ja ammattiosaamistaan kohtaan näkyi myös muun muassa siinä, että hän kuului arkkitehtuurikilpailujen tuomaristoihin. Hän oli mukana esimerkiksi Helsingin kaupungintalon arkkitehtuurikilpailun palkintolautakunnassa vuonna 1912. Osallisuus siihen olikin Gripenbergille oikeutettua, sillä hänen työnsä hedelmistä sai nauttia ennen kaikkea juuri Helsingin kaupunki.
Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa ei ole Mauritz Gripenbergin piirustuksia.