Kauno S. Kallio

31.07.1877, Ruovesi - 29.06.1966, Helsinki

Kauno Sankari Kallio kirjoitti ylioppilaaksi 1896 ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta (nyk. Teknillinen korkeakoulu) 1900. Kallio työskenteli opiskeluaikanaan ja heti sen jälkeen Gustaf Nyströmin toimistossa ja arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilän palveluksessa. 1903 hän perusti toimiston yhdessä arkkitehti W. von Essenin ja rakennusmestari E. Ikäläisen kanssa. Essen-Kallio-Ikäläisen toimisto suunnitteli useita asuinrakennuksia Helsinkiin.

1913 lähtien Kalliolla oli oma toimisto, ja hänen ensimmäinen suuri itsenäinen työnsä oli Tampereen teatteri. Samaan aikaan hän osallistui arkkitehtuurikilpailuihin veljensä Oiva Kallion kanssa. He ottivat osaa mm. Helsingin kaupungintalokilpailuun ja saivat kilpailuehdotusten pohjalta suunniteltavakseen mm. Imatran voimalaitosrakennusten julkisivut sekä SOK:n hallintorakennuksen Helsingin rautatientorin laidalle. Kauno S. Kallio suunnitteli lisäksi kymmenkunta Kansallis-Osake-Pankin haarakonttoria vuosina 1920-37.

Kirkkorakennuksista tuli Kauno S. Kallion pääsuunnittelukohteita vuosikymmenien ajaksi. Hänen töitään ovat mm. Alavuden, Jämsän, Pohjaslahden, Taivalkosken ja Kitinojan kirkot. Lisäksi hän suunnitteli monia kirkkojen korjauksia ja entisöintejä. Näistä töistä on museon kokoelmissa perusteelliset piirustukset.

Kallio kirjoitti artikkeleita alan lehtiin ja hänen erikoisharrastuksiaan olivat akvarellimaalaus, etsaus ja ex libriksien suunnittelu.

Lahjakkaat Kallion veljekset menestyivät hyvin 1910- ja 1920-lukujen arkkitehtuurikilpailuissa. Esimerkkeinä kilpailuehdotuksista on museon kokoelmissa perspektiivit sekä Viipurin monumentaaliaukion kilpailuun 1911 että Imatran voimalaitoksen julkisivukilpailuun 1926. Ensin mainitusta on taidokkaasti laveerattu ja utopistinen sommitelma, jossa samalla on selkeästi nähtävissä symmetrian paluu arkkitehtuuriin. Sommitelmassa esitetyt rakennukset ovat hahmoltaan hyvin lähellä J.S. Sirénin Eduskuntataloa. Kauno S. Kallion yksin piirtämä Tampereen teatteri vuodelta 1910 on myös paljon lähempänä 1920-luvun klassisismia kuin juuri edeltävää jugend-kautta.

K.S. Kallio teki korjaussuunnitelmia etenkin 1800-luvun puukirkkoihin niin luontevasti ja taitavasti etteivät tehdyt muutokset ja suuremmatkaan korjaukset ole jälkeenpäin helposti huomattavissa. Kaikkiin korjaussuunnitelmiin kuuluu tarkat ja yksityiskohtaiset piirustukset väriohjeineen. Usein piirustusten mukana on myös kauniisti tehtyjä sisäperspektiivejä, joiden avulla paikalliset työn suorittajat selviytyivät hyvin vaativista tehtävistään. Muutostyöt Hirvensalmen, Kuhmon, Sysmän ja Lapinlahden kirkkoihin sopivat esimerkeiksi.

K.S. Kallion kokoelma ei ole kovin laaja, mutta taitavan piirtäjän kynänjälki on miellyttävää katsottavaa. Erityisesti hän harrasti linoleikkaustekniikkaa mieliaiheenaan idyllinen kirkonkylä tai maalaismaisema.