Juha Leiviskä

17.03.1936, Helsinki - 09.11.2023, Helsinki

Juha Ilmari Leiviskä syntyi Helsingissä 17.3. 1936, mutta muutti jo varhain äitinsä, opettaja Sonja Leiviskä työn perässä ensin Joensuuhun ja sieltä Pietarsaareen. Leiviskän ollessa viisivuotias he muuttivat Tampereelle. Hän vietti siellä suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja kaupunki onkin pysynyt Leiviskälle läheisenä tähän päivään asti. Vuonna 1955 Leiviskä muutti Helsinkiin, kun hän aloitti opiskelun Teknillisessä korkeakoulussa. Hän on kertonut, että häneen eniten vaikuttaneet opettajansa olivat professorit Hilding Ekelund, Nils Erik Wickberg sekä Aulis Blomstedt, jolta Leiviskä omaksui arkkitehtuuriinsa yksinkertaisuuden ja selkeyden sekä moduulien käytön. Olli Pöyryn opetusta hän piti kaikin puolin innostavana. Vuosina 1959 – 1971 hän toimi arkkitehtiosastolla rakennustaiteen historian ja tyyliopin assistenttina.

Leiviskä valmistui arkkitehdiksi 1963. Diplomityön aihe oli Tampereen keskustorin uudelleenjärjestely.

Leiviskä ryhtyi jo opiskeluaikanaan yhteistyöhön arkkitehti Bertel Saarnion kanssa. Saarnio pyysi häntä tammikuussa 1961 avustamaan Temppeliaukion kirkon kilpailuehdotuksen tekemisessä. Heidän ehdotuksensa lunastettiin. Vuonna 1964 Saarnio ja Leiviskä osallistuivat yhdessä Kouvolan kaupungintalokilpailuun ja voittivat. Kaupungintalo toteutettiin ja sen ansiosta Leiviskän ja Saarnion yhteistyö jatkui vuoteen 1968, vaikka Leiviskä perusti oman toimistonsa jo 1967. Hänen varhaisimpia omia töitään olivat muutamat yksityistalot sekä tulevan uran kannalta tärkeät Lemin kirkon restaurointi ja Nakkilan seurakuntatalo. Vuonna 1971 Leiviskä voitti Oulun Puolivälikankaan kirkosta pidetyn kilpailun. Pyhän Tuomaan kirkosta tuli Kouvolan kaupungintalon ohella hänen läpimurtotyönsä.

Vuonna 1978 Leiviskä perusti toimiston yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa. He tunsivat hyvin toisensa, koska olivat molemmat olleet Nils Erik Wickbergin oppilaita ja entisiä assistentteja.
Toimisto perustettiin, koska he saivat yhdessä tehdäkseen Vanhan ylioppilastalon peruskorjauksen ja restauroinnin rakennuksessa olleen tulipalon jälkeen. Leiviskä oli tässä vaiheessa jo tunnettu, ja hänellä oli meriittilistallaan Lemin kirkon restaurointi. Molemmat tekivät lisäksi itsenäisesti omia töitään yhteisessä toimistossa avustajanaan yhteinen henkilökunta.

Leiviskän lähes 60 vuotta kestänyt ura kattaa kaikki arkkitehtuurisuunnittelun osa-alueet. Toteutettuja töitä on yhteensä vähän yli kolmekymmentä. Tunnetuimmat, ja useimmin arkkitehtuurikirjallisuudessa julkaistut, ovat hänen kirkkonsa, Pyhän Tuomaan kirkko Oulussa (1975), Myyrmäen kirkko Vantaalla (1984) ja Männistön kirkko Kuopiossa (1992).

Leiviskä on tehnyt useita asuinaluesuunnitelmia Helsinkiin sekä yhden Vantaan Hiekkaharjuun. Suurin osa niistä on laadittu pyynnöstä tai omasta harrastuksesta. Kokonaiset alueet eivät ole toteutuneet, mutta muutamia kerrostaloja on rakennettu. Auroran sairaalan alueelle Helsinkiin rakennetut Auroranlinnan asuintalot valmistuivat 1990 ja kehitysvammaisille suunniteltu Kipparintalo Kalasatamaan 2015. Asuntosuunnittelussa hänen ohjenuoranaan on aina ollut, että asunnoista tulee olla näkymä vähintään kahteen ilmansuuntaan ja rakennusten ympäristön tulee olla väljä ja mieluiten viheralueiden ympäröimä. Yksityistaloja ja huviloita Leiviskä on suunnitellut yhteensä kolmetoista, joista kahdeksan on toteutettu.

Kouvolan kaupungintalon ja sen ympäristön suunnittelun jälkeen Leiviskä on piirtänyt useita hallinnollisia keskuksia. Niistä suurin osa on kilpailuehdotuksia. Tunnetuin hänen toteutetuista hallintorakennuksistaan on Saksan Liitotasavallan suurlähetystö (1993) Helsingin Kuusisaaressa. Taidemuseot ovat olleet Leiviskälle mieluisia suunnittelukohteita, ei vähiten niiden vaativien valaistusratkaisujen vuoksi. Hän on piirtänyt yhteensä seitsemän taidemuseota ja museon laajennusta. Näistä ainoastaan Lapuan vanhaan patruunatehtaaseen tehty uudistussuunnitelma (2006) on toteutettu.

Lukuisten kotimaisten arkkitehtuurikilpailujen lisäksi Leiviskä on ottanut aktiivisesti osaa kansainvälisiin kilpailuihin, osaan niistä kutsuttuna. Kolmesta kansainvälisestä kilpailusta hän on saanut ensimmäisen, tai jaetun ensimmäisen palkinnon. Rakenteellisesti mielenkiintoisia ovat sanomalehden toimitalo Ruotsin Västeråsiin (1987) ja Berliinin valtiopäivätalon muutos (1992). Kutsukilpailusta saksalaisen maalitehtaan koulutuskeskuksesta Ober-Ramstadtiin Saksaan 1995 Leiviskä sai toimeksiannon. Hän työskenteli projektin parissa vuoteen 2000. Monivaiheinen työ meni harmillisesti hukkaan, kun hanketta ei toteutettu. Ainoa Leiviskän töistä, joka on rakennettu muualle kuin Suomeen, on Dar Al-Kalima akatemian kulttuurikeskus Betlehemissä.

2000-luvulla Leiviskä sai kolme merkittävää toimeksiantoa. Nämä olivat Dar Al-Kalima akatemian Ad Dar- kulttuurikeskus (2003), kulttuurikeskus Sandels (2007) ja Svenska social- och kommunalhögskolan (2009). Yhteistä näille projekteille oli, että niissä kaikissa uudisrakennus tuli sijoittaa historialliseen kaupunkiympäristöön.

Betlehemin Ad Dar- kulttuurikeskus on Leiviskän töistä ehkä tiukimmin vanhaan kaupunkirakenteeseen sovitettu rakennus. Uudisrakennus yhdistyy saumattomasti korttelissa jo aikaisemmin olleisiin rakennuksiin. Taka-Töölöön sijoittuvan kulttuuritalo Sandelsin kaupunkikuvallinen lähtökohtana on koordinaatiston kääntyminen Töölön torin kohdalla viistosti kohti pohjoista. Sen sijaan, että uudisrakennus olisi täydentänyt torin suorakaiteen, asettuu se samansuuntaisesti Töölön kirkon ja Hilding Ekelundin suunnitteleman koulun kanssa. Kruununhaan ytimeen rakennetun, Helsingin yliopiston hallinnoiman, Svenska soscial- och kommunalhögskolanin korttelissa Leiviskä säilytti empirekaupunginosan puistomaisen ja avoimen luonteen.

Leiviskälle myönnettiin 2008 Accademia Nazionale dei Lincein Antonio Feltrinelli -palkinto arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta. Sen myöntämiseen vaikuttivat epäilemättä nämä kolme historiallisen kaupunkirakenteen huomioon ottavaa hienostunutta suunnitelmaa.

Juha Leiviskä on saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja akateemisia tunnustuksia. Vuonna 1995 hänelle myönnettiin Carlsberg-palkinto, joka on yksi maailman arvostetuimmista arkkitehtuuripalkinnoista. Vuonna 1997 hän sai akateemikon arvonimen, ja vuonna 2020 hänet valittiin kansainvälisen The Daylight Award -palkinnon saajaksi. Tuomariston lausunnossa todettiin: ”Leiviskän valo on viistoa valoa. Se sekä osuu suoraan pystypintoihin että heijastuu, luoden vaikutelmia valon kerrostumista, joissa on selkeä syvyyden tunne. Leiviskän valo ei ainoastaan valaise pintoja, vaan se näyttää syntyvän ja elävän itse arkkitehtonisessa tilassa.” Carlsberg-palkinnon myöntäneet asiantuntijat totesivat, että Leiviskän työssä ovat läsnä korkea taiteellinen laatu ja vanhanaikaiset hyveet, kuten taiteellinen laatu ja rehellisyys.

Leiviskä lahjoitti piirustus- ja pienoismallikokoelmansa Arkkitehtuurimuseolle vuosina 2011–2019. Kokoelma täydentyi vielä seuraavina vuosina etenkin luonnoksia sisältävällä piirustusaineistolla.

Kirjoittaja: Elina Standertskjöld
Julkaistu: 20.2.2023