Gustaf Strengell
30.05.1878, Kotka - 22.08.1937, Helsinki
Gustaf Strengell oli suomalaisen kulttuurikentän monitoimimies: arkkitehti, kirjailija ja kriitikko. Hän oli arkkitehtina erikoistunut eritoten huviloiden ja sisustusten suunnitteluun, ja oli rationalistisen art nouveaun, 1920-luvun klassisismin sekä funktionalismin edustaja. Strengell muistetaan myös Suomen Taideteollisuusyhdistyksen aktiivisena toimijana ja Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien intendenttinä.
Gustaf Adolf Strengell syntyi Kotkassa. Hänen isänsä oli lääketieteen ja kirurgian tohtori Gustaf Wilhelm Strengell, joka kuoli kuopuksen ollessa vasta nelivuotias. Perhe muutti tämän jälkeen Raaheen, ja viisi vuotta myöhemmin poika menetti myös äitinsä. Vuonna 1888 Strengell muutti Helsinkiin ja aloitti koulunkäynnin Nya svenska läroverketissä, mistä kirjoitti ylioppilaaksi 1896. Hän oli kiinnostunut kouluaikoinaan eri kulttuurimuodoista aina teatteriesityksistä runonlausuntaan, ja hänen tyylisilmänsä huomattiin jo tuolloin. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän aloittikin taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1899 sivuaineinaan estetiikka ja nykykansain kirjallisuus. Vasta tämän jälkeen Strengell kirjautui Polyteknilliseen opistoon, mistä valmistui arkkitehdiksi vuonna 1902.
Opiskeluaikanaan Strengell sai oppia merkittäviltä arkkitehdeilta. Polyteknillisessä opistossa hänen opettajinaan toimivat muun muassa Gustaf Nyström ja Usko Nyström. Hän pääsi opiskeluaikanaan seuraamaan vaikutusvaltaisten arkkitehtien työtä myös työskennellessään Eliel Saarisen ja Lars Sonckin arkkitehtitoimistoissa. Valmistuttuaan hän meni vielä Lontooseen Harrison-Townsendin toimistoon syventääkseen koulutustaan. Sonckilla ja Saarisella hänestä kehittyi erinomainen laveeraaja, mikä taito oli 1900-luvun alun arkkitehdille tarpeen esimerkiksi julkisivupiirustusten viimeistelyssä. Hän kuitenkin menetti oikean käden peukalonsa tapaturmaisesti jo nuorena, mikä vaikeutti tarkkuutta vaativien instrumenttien käyttöä ja saattoi osaltaan vaikuttaa myös arkkitehdin persoonallisuuteen. Hänet nimittäin tunnettiin ailahtelevana ja kärsimättömänä ihmisenä.
Vuonna 1902 Strengell perusti yhteisen toimiston arkkitehti Sigurd Frosteruksen kanssa, mikä toimi vuoteen 1906 saakka. Strengell ja Frosterus osallistuivat tuona aikana useisiin kilpailuihin, ja toimisto voitti vuonna 1903 toisen palkinnon Tampereen asemakaavakilpailussa sekä ensimmäisen palkinnon Vaskiluodon asemakaavakilpailussa. Arkkitehtuurikriitikon uransa Strengell oli aloittanut jo vuonna 1901 kirjoituksellaan, jossa puolusti rationaalisempaa art nouveauta ja esitti taidekäsityksen, joka on myöhemmin yhdistetty funktionalistiseen ajatteluun. Frosteruksen kanssa hän jatkoi romantiikan vastaista taistelua rationalismin hengessä ja jatkoi kirjoittamista lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin lehtiin ja kausijulkaisuihin.
Strengellin ja Frosteruksen ensimmäinen yhteinen merkittävä suunnittelutyö oli Villa Nissen (1904) Helsingin Meilahdessa. Jugendrakennus tunnetaan nykyään Tamminiemen nimellä ja siinä toimii Urho Kekkosen museo. Villa Nissenin rapatut julkisivut jäivät koristelemattomiksi, ja rakennus poikkesi huomattavasti ajan kansallisromanttisen arkkitehtuurin dekoratiivisemmasta ilmeestä. Se oli ottanut esikuvansa mannereurooppalaisesta pelkistetystä art nouveausta, eikä siten noudattanut kansallisromantiikan saati art nouveaun koristeellisen suuntauksen rehevyyttä tai runsautta. Strengell ja Frosterus ehtivät suunnitella yhdessä myös muita merkittäviä rakennuksia kuten sähkölaitoksen Kokkolaan (1905). Yhteistyö päättyi kuitenkin jo vuonna 1906, ja molemmat arkkitehdit jatkoivat suunnittelua tahoillaan säilyttäen kuitenkin lämpimät välinsä niin ystävinä kuin toisenlaisen yhteistyön merkeissä.
Gustaf Strengell oli uudenaikaisten rakennustekniikoiden puolestapuhuja ja hän suosi uusia tekniikoita myös omassa suunnittelussaan. Hän käytti esimerkiksi amerikkalaista rankarakennetekniikkaa Helsingin pitäjän Tapanilaan suunnittelemissaan tyyppitaloissa. Pientaloihin erikoistunut Strengell suunnitteli Tapanilaan tyyppitalon, joita rakennettiin useita kappaleita kahdelle alueelle, joihin hän oli laatinut niin ikään asemakaavan. Samaa frame house -tekniikkaa hän sovelsi suunnitellessaan veljelleen kaupunginlääkäri Alarik Strengellille asuintalon Kokkolaan. Villa Marocko valmistui vuonna 1906 ja se liittyi arkkitehdin uran keskeisimpien rakennustyyppien joukkoon. Gustaf Strengell keskittyi työssään nimenomaan pientalo-, huvila- ja sisustussuunnitelmiin.
Vaikka Strengell ei omaan arkkitehtuuriinsa omaksunut romantiikan dekoratiivisuutta, hän rikastutti suunnitelmiaan erkkereillä sekä rakennukselle moniulotteisuutta tuovilla kuisti- ja kattoratkaisuilla. Hänen viimeisimpiä suuria suunnittelutöitään oli Lappeenrannan kylpylä, joka valmistui 1912. Kylpylärakennuksen hienostunutta myöhäisjugendia hän piristi muun muassa ulostyöntyvillä kattoikkunoilla, epäsymmetrisesti sijoitetuilla erkkereillä ja frontoneilla.
Strengell muistetaan hyvin työpanoksestaan, jonka hän antoi kolmannella sektorilla työskennellessään. Hän toimi Taideteollisuusyhdistyksen museon (nyk. Designmuseo) sihteerinä vuosina 1901-1918 ja museon intendenttinä 1911-1918 sekä Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien intendenttinä 1914-1918. Jälkimmäisenä mainittu taidekokoelma toimi sittemmin Ateneumin taidemuseon kokoelmien perustana. Strengell päätti kuitenkin työnsä myös museokentällä pian ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja keskittyi tämän jälkeen kirjoittamiseen sekä sisustustaiteeseen. Hän myös kunnosti perheensä käyttöön Pilastarna- ja Vid korta gränd -nimiset kaksi rakennusta Loviisassa.
Monisäikeinen ja intuitiivinen Strengell ehti kokea liike-elämän haasteet toimiessaan Stockmannin tavaratalon mainoskonttorin organisaatiojohtajana 1919-1921. Hänen julkaisuluettelostaan muodostui niin ikään pitkä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan olivat muun muassa ”Staden som konstverk” (1922), ”Hemmet som konstverk” (1923), ”Den nya annonsen” (1924), ”Byggnaden som konstverk” (1928) ja ”En bok om boken” (1931). Kirjoituksissaan hän lähestyi arkkitehtuuria, sisustustaidetta, mainontaa ja typografiaa pohtivaan sävyyn ja 1930-luvulle tultaessa hän järjestäytyi funktionalismin airuena analysoiden perusteellisesti esimerkiksi Alvar Aallon arkkitehtuuria. Vierailumatka Aallon luokse jäi hänen viimeisekseen – masentunut arkkitehti ampui itsensä Helsingin Pörssiklubilla 22.8.1937.
Arkkitehtuurimuseolla on joitakin Gustaf Strengellin originaalipiirustuksia.