Frans Nyberg

21.09.1882, Pietari - 18.05.1962, Porvoo

Frans Nyberg opiskeli aluksi kadettikoulussa ja tämän jälkeen Polyteknillisessä opistossa (nyk. Teknillinen korkeakoulu), josta hän valmistui arkkitehdiksi 1903. Kirjailija Tito Collianderin mukaan hän oli tätä ennen jonkin aikaa Emanuel Nobelin palveluksessa Bakussa. 1910-luvulla Frans Nyberg työskenteli seitsemän vuotta Saarisen toimistossa ja myös asui samaan aikaan Hvitträskissä. Hän avusti Saarista mm. Canberran ja Tallinnan asemakaavakilpailujen ehdotusten tekemisessä sekä Lahden ja Joensuun kaupungintalojen työpiirustusten laatimisessa. Melko pian tämän jälkeen hän kuitenkin omistautui päätoimisesti kuvataiteille.

Nyberg toimi 1920-luvulla piirustuksen opettajana Strömborgin tyttökoulussa Porvoossa. Opettajantoimensa ohella hän teki grafiikkaa ja maalasi akvarelliväreillä pikkukaupunkien näkymiä ja maisemia. Kotikaupungistaan Porvoosta hän teki useita satoja etsauksia. Nyberg järjesti monta näyttelyä, ja vuonna 1933 hän julkaisi kirjan ”Etsauksia”. Kirjassa on luku graafisten taiteiden synnystä sekä vaikutelmia kaupungeistamme, joissa hän kuvailee Helsinkiä, Porvoota ja Viipuria. Etsauksia on yhteensä 98 eri puolilta Suomea. Nybergin grafiikkaa on myös kuvituksena Eino Mäkisen kirjassa ”Rauma”.

Osa Porvoo-aiheisista töistä – toista sataa – on tallennettuna Porvoon museoon. Arkkitehtuurimuseolla on kuitenkin pääosa töistä eli 802 piirustusta. Aiheita on lukuisilta eri paikkakunnilta. Mm. vanhat linnat, kartanot ja kylänäkymät mutta etenkin rannikon pikkukaupunkien idylliset satamat purjejaaloineen ja höyrylaivoineen ovat olleet hänen mieliaiheitaan. Nyberg teki yleensä nopean luonnoksen joko hiilellä, paksulla lyijykynällä tai mustalla liidulla. Hyvin usein hänen tarkoituksenaan oli tehdä samalla myös öljyvärityö, minkä takia hän on tehnyt luonnoksiin merkinnät väreistä. Vaikka aiottu öljymaalaus olisikin jäänyt tekemättä, on näin säilynyt tärkeää tietoa siitä, minkä värisiä esimerkiksi talot aikanaan ovat olleet.

Enin osa satamanäkymistä halkopinoineen ja jaaloineen on 1930-luvulta, jolloin yhteiskunnallisen muutoksen ennusmerkit olivat ilmassa. Muutos pääsi täyteen vauhtiinsa vasta sotavuosien jälkeen. 1940-luvulla Nyberg kierteli piirustuslehtiönsä kanssa konepajoissa ja tehdassaleissa. Hän piirsi muistiin näitä rasvan ja öljyn katkuisia sisänäkymiä.

Lukumäärältään Nybergin kokoelma on eräs museon suurimmista. Jo ennen tämän lahjoituksen saamista museon arkistossa oli esimerkkejä hänen piirustustaidostaan. Frosteruksen kokoelmaan kuuluvat Stockmannin tavaratalon hienot värilaveeratut perspektiivit ovat Nybergin käsialaa. Näissä on hänelle ominainen ”käherrysviivatekniikka”, jonka hän kehitti huippuunsa ollessaan piirtäjänä Frosteruksen toimistossa.

Nybergin tekniikka poikkeaa esimerkiksi Eliel Saarisen perspektiivitekniikasta siten, että Saarisen käyttäessä laajoissa kaupunkinäkymissään yhtenäistä kaariviivaa reunasta reunaan tekevät Nybergin viivat koko ajan pientä levotonta aaltoliikettä. Sen enempää Saarisen kuin Frosteruksenkaan piirtäjät eivät signeeranneet piirustuksiaan, mutta heidän käsialansa on yleensä helposti tunnistettavissa. Nyberg ei itse rakentanut juuri mitään. Lähes ainoan poikkeuksen tekee Huvila Hellberg Porvoon lähellä. Hänet valittiin tämän rakennuksen suunnittelijaksi siksi, että hän oli työskennellyt Saarisen luona ja toimeksiantoon kuului nimenomaan Hvitträskin hengen tavoittaminen.