Esko Toiviainen

02.08.1915, Käkisalmi - 16.08.1999, Helsinki

Esko Juhana Toiviainen syntyi Käkisalmessa ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1934. Hän pääsi Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan arkkitehtuuria ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1941. Hän avioitui niin ikään arkkitehtuuria opiskelevan Tarja Salmion kanssa opintojen ollessa vielä kesken vuonna 1940. Vaimosta muodostui myöhemmin Esko Toiviaisen uran merkittävin yhteistyökumppani.

Sodan päätyttyä Toiviainen työskenteli Kulutusosuuskuntien keskusliiton asunto-osastolla vuosina 1944-1945 ja Helsingin kaupungin rakennustoimiston arkkitehtina 1945-1947, mutta teki samalla sivutöitä Teknillisessä korkeakoulussa toimiessaan professori Jukka Sirénin assistenttina vuosina 1946-1947. Tiivis yhteistyö vaimon kanssa sai pohjansa jo täällä, joka toimi samanaikaisesti Sirénin assistenttina. Vuonna 1947 pariskunta perusti oman arkkitehtitoimistonsa, joka jatkoi toimintaansa vielä 1990-luvullakin.

Toiviaisten arkkitehtitoimisto ehti liki viidenkymmenen toimintavuotensa aikana suunnitella lukuisia uudisrakennuskohteita. Pariskunta osallistui moniin arkkitehtuurikilpailuihin jo ennen oman toimiston perustamista. He myös menestyivät monissa kilpailuissa kotimaassa ja pohjoismaissa; he pääsivät usein palkintoluokkaan ja heidän kilpailuehdotuksiaan myös lunastettiin. Pariskunta osallistui esimerkiksi heti Teknillisestä korkeakoulusta valmistuttuaan Suomen Tiiliteollisuusliiton tyyppiomakotitalokilpailuun vuonna 1941. He voittivat kilpailussa kahdella ehdotuksellaan sekä kolmannen palkinnon että lunastuksen. Oman toimiston nimissä he osallistuivat muutamiin kutsukilpailuihin vielä 1990-luvun alkupuolella.

Arkkitehtitoimisto Salmio-Toiviainen & Toiviainen suunnitteli lukuisia kohteita esimerkiksi Helsinkiin, Lahteen, Hämeenlinnaan ja Heinolaan. Heidän töihinsä lukeutui muun muassa tuotantolaitoksia, kirkkoja, seurakuntakeskuksia ja kappeleita, virastoja, kouluja sekä yksityisiä asuinrakennuksia ja kokonaisia asuinalueita. He suunnittelivat esimerkiksi Nuijamaan kirkon sekä Nummelan, Järvenpään ja Vihtijärven kappelit. Teollisuusrakennuksia toimisto suunnitteli liudan kuten Luhta Oy:n Nastolan, Joensuun, Haminan ja Portugalin tehtaat. Myös Myllykosken Paperitehdas Oy, lääketehtaat Leiras ja Fincos Turussa sekä Pakkaus- ja Polarpak-tehdasryhmä Hämeenlinnassa käyttivät pariskuntaa rakennustensa arkkitehteina. Toimiston pöydällä syntyi myös sankarihauta-alueita ja muistomerkkejä.

Arkkitehtitoimisto Salmio-Toiviainen & Toiviainen tunnetuimpia töitä ovat pariskunnan Vihdin Hiidenvedelle suunnittelema suuri karjalainen kesäpirtti sekä yhdessä arkkitehti Einari Teräsvirran kanssa Helsingin Munkkiniemeen suunnittelema Rantapolun paritalo (1953). Rakennus suunniteltiin siten, että paritalon toinen puoli oli tarkoitettu Teräsvirran käyttöön, toinen puoli Toiviaisten kodiksi ja toimistoksi. Rakennus tehtiin ajalla, jolloin Munkkiniemeen nousi myös muiden nimekkäiden arkkitehtien rakennuksia. Esimerkiksi naapuritonteilla oli arkkitehti Paavo Riihimäen suunnittelemat yksityistalot. Rantapolun paritalon kantavat rakenteet valettiin betonista ja muurattiin tiilestä. Vaaleaksi rapattuine julkisivuineen ja suurine ikkunoineen se noudatteli funktionalistista muotokieltä. Arkkitehdit merkitsivät suunnitelmissaan rakennuksen kellarikerrokseen sijoitettavan piirustuspöydän paikan. Myös Teräsvirta suunnitteli vastaavanlaisen pöydän omalle puolelleen. Rakennus on nykyään asemakaavassa suojeltu. Sen arvotuskriteereinä pidetään yksityiskohtineen erittäin harkittua ja viimeisteltyä arkkitehtuuria.

Arkkitehdin uransa rinnalla Esko Toiviainen toimi myös parissa luottamustehtävässä. Hän oli Kirkon rakennusasiain neuvottelukunnan jäsen vuodesta 1959 ja puheenjohtaja vuosina 1969-1975. Hän kuului myös Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtikiltaan ja Toiviaisten sukuseuraan. Hän piti sukujuuriaan ja karjalaista syntyperäänsä kunnia-asiana. Ylpeydellä hän tunnusti olevansa Pyhäjärven ja Hiitolan muinaisten karjalaisten heimopäälliköiden jälkeläinen.

Toiviainen haki tasapainoa työlleen maalaamisen ja muistelmakirjoittamisen parista. Monia hänen luovuudella ja huumorilla sävytetyistä muistoistaan on myöhemmin julkaistu. Maalauksissaan hän kuvasi maisemia, asetelmia ja abstraktioita. Hän tallensi katoavaa kaupunkikuvaa ja luonnon maisemia ja osallistui maalauksillaan myös yhteisnäyttelyihin. Omia näyttelyitä hänellä oli Helsingissä ja Vihdissä. Myös kevytvenepurjehdus oli Toiviaiselle rakas harrastus; toisinaan hän osallistui myös OK-jollakilpailuihin.

Arkkitehtuurimuseo (ent. Suomen rakennustaiteen museo) sai arkkitehtitoimisto Salmio-Toiviainen & Toiviaisen laajan ja monipuolisen piirustuskokoelman vuonna 2001. Kokoelma käsittää suunnitelmia viidenkymmenen vuoden ajalta. Siihen kuuluu originaalipiirustuksia ja palkittuja ehdotuksia esimerkiksi useista asuinrakennuksista, sankarihaudoista ja huoltoasemista.