Eero Saarinen

20.08.1910, Kirkkonummi - 01.09.1961, Ann Arbor

Eero Saarinen valmistui arkkitehdiksi Yale Universitystä 1934. Yhdysvaltain kansalaisuuden hän sai vuonna 1940. Valmistuttuaan Saarinen matkusteli 1934—36 Euroopassa. Hän osallistui tänä aikana mm. Helsingin postitalokilpailuun ja avusti Jarl Eklundia Ruotsalaisen teatterin muutostöissä.

1938—50 Eero Saarinen työskenteli yhdessä isänsä Eliel Saarisen kanssa. Heidän toimistonsa sijaitsi Cranbrook Academy of Artissa, jonka rakennukset Eliel Saarinen oli suunnitellut. Isänsä kuoleman jälkeen Eero Saarinen perusti oman toimiston.

Eero Saarinen osallistui ahkerasti arkkitehtuurikilpailuihin. Jo opiskeluaikanaan hän voitti palkintoja koulun järjestämissä kilpailuissa. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen palkinnon Smithsonian instituutin taidegalleriakilpailussa, vuosina 1940—41 Charles Eamesin kanssa Museum of Modern Artsin huonekalukilpailussa ja 1944 Kalifornian Arts & Architecture -pientalokilpailussa.

Eero Saarisen läpimurtotyö oli St. Louisiin 1959—64 rakennettu presidentti Jeffersonin muistomerkki, jonka suunnittelusta järjestetyn kilpailun hän voitti 1948. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Eero Saarinen osallistui isänsä kanssa samaan kilpailuun eri ehdotuksella. Työssä voidaan nähdä pelkistettynä Eero Saarisen arkkitehtuurille ominainen voimakas veistoksellisuus, jonka lähtökohtina olivat teräsbetonin teknilliset mahdollisuudet ja dramatiikka. Kenties paras esimerkki tästä tekniikasta on 1962 valmistunut Trans World Airwaysin (TWA) terminaali Kennedyn lentokentällä New Yorkissa.

Eero Saarisen päätöitä on myös General Motorsin tekninen keskus Detroitissa. Se valmistui 1956. Rakennuksessa Saarinen korosti tekniikan osuutta rakennussuunnittelussa. Rakennus saavutti kansainvälistä tunnustusta, ja sitä pidetään yhtenä teollisuusarkkitehtuurin merkkitöistä. General Motors oli viimeinen yhteinen työ Eliel Saarisen kanssa.

Eero Saarisen muista töistä mainittakoon Massachusettsin teknologisen instituutin auditorio, Washington D.C:n kansainvälinen lentoasema Dulles Airport Virginiassa, Yhdysvaltain lähetystö Lontoossa ja Milwaukeen War Memorial Centre. Juuri ennen kuolemaansa Saarinen luonnosteli vielä pilvenpiirtäjää Columbia Broadcasting Systemille New Yorkiin. Tämä rakennus oli hänen viimeinen toteutettu suunnitelmansa.

Saarinen oli lisäksi tunnettu huonekalusuunnitelmistaan. Hän käytti huonekalumateriaalina muovia ja teki mm. Knoll yhtymälle nk. ”womb chairin” ja kehitteli samalle yhtymälle tuolisarjoja.

Eero Saarinen oli 13-vuotias, kun Saariset muuttivat USA:han. Jo Hvitträskissä hän viihtyi piirustussalissa arkkitehtien joukossa piirrellen omia aiheitaan, hevosia jne. Kesällä 1922 salaman sytyttämä tulipalo vaurioitti pahoin Hvitträskiä, ja tilapäisen korjauksen jälkeen Eero Saarinen suunnitteli varsinaisen muutostyön 1928. Saariset vierailivat USA:han muuttonsa jälkeen edelleen kesäisin Suomessa.

Toisen merkittävän Suomeen suunnitellun, kaupunkikuvallisesti näkyvämmän työn – Ruotsalaisen teatterin korjaussuunnitelman – Eero Saarinen sai tehdäkseen 1934. Hän oli tällöin vasta 24-vuotias ja työskenteli Jarl Eklundin toimistossa. Eklund oli saanut työn Hilding Ekelundin luovuttua tehtävästä. Eero Saarinen muovaili ”Svenskanin” huippu-uudenaikaiseen, sileäpintaiseen ja valkoisuutta hohtavaan asuun. Suunnitelma sai osakseen Arkkitehti-lehdessä kärkevää arvostelua, mutta Jarl Eklund antoi sukulaispoikansa toteuttaa ajatuksensa toimiston nimissä. Mahtavissa perspektiiviluonnoksissa, joita Eero Saarinen teki valtavan määrän käyttäen hiiltä tai mustaa väriliitua, suunnitelma välillä täyttää koko Teatteriesplanadin. Näissä luonnoksissa on mukana myös hotellisuunnitelma, joka ei kuitenkaan toteutunut. Luonnoksissa tulee hyvin esiin Saarisen voimakasotteinen ja plastillisuuteen pyrkivä arkkitehdinlaatu. Hän suunnitteli myös talon koko sisustuksen. Etenkin teatterituolin muotoilu on ollut hänelle tärkeä tehtävä, mistä kertovat lukuisat punaisilla väriliiduilla ja värikynillä tehdyt luonnokset.

Jarl Eklundin toimistossa Eero Saarisen tiedetään osallistuneen ainakin Pariisin paviljongin kilpailuun vuonna 1936 ja mahdollisesti Moskovan lähetystötalokilpailuun, johon tehty ehdotus ”CD” on säilynyt Eklundin jäämistössä. Eero Saarinen teki myös suunnitelman nykyisen Forumin paikalle, selvästikin Lasipalatsin rinnakkaisuunnitelmana. Ruotsalaisen teatterin korjaus- ja laajennustyön valmistuttua 1936 hän jätti Suomen ja loi merkittävän uran uudessa kotimaassaan.