Carolus Lindberg

05.11.1889, Helsinki - 10.05.1955, Helsinki

Carolus Lindberg kirjoitti ylioppilaaksi 1908 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1914. Hän täydensi opintojaan matkoilla Skandinavian maihin, Englantiin, Italiaan ja Balkanille.

Lindberg toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston assistenttina 1916-24 ja väitteli ensimmäisenä arkkitehtina Suomessa tekniikan tohtoriksi vuonna 1919 aiheenaan tiilen käyttö keskiaikaisissa kivikirkoissa. Tämän jälkeen ”Cara” toimi Teknillisessä korkeakoulussa asemakaavaopin opettajana vuoteen 1924 ja vuodesta 1925 Suomen ja Pohjoismaiden rakennustaiteen ja ornamentiikan professorina.

Opetustoimensa ohella hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa, ensin Birger Brunilan piirtäjänä ja tämän jälkeen itsenäisenä arkkitehtina yhdessä Otto-I. Meurmanin kanssa. Vuodesta 1918 lähtien hänellä oli oma toimisto.

Toimiessaan professorina Lindberg julkaisi useita teoksia ja artikkeleita oppiaineidensa alalta. Näistä mainittakoon ”Koristetaide” (1927), ”Pohjolan rakennustaide” (1930), ”Pohjolan valkea kaupunki” (1931) ja kaikkein tärkeimpänä ”Suomen kirkot” (1934). Vuosina 1921-27 hän toimi Arkkitehti-lehden päätoimittajana.

Lindbergin arkkitehtuurisuunnitelmat keskittyivät lähinnä asemakaavoihin ja restaurointitöihin. Hän on suunnitellut Lahden, Hyvinkään, Valkeakosken, Karjaan, Kuusankosken ja Varkauden asemakaavat sekä restauroinut Hollolan, Vanajan, Janakkalan ja Sundin kirkot. Hän oli myös mukana Turun linnan entistämistoimikunnassa.

Lindberg suunnitteli lisäksi ex libriksiä, lippuja Suomen armeijalle ja Savonlinnan kaupungin vaakunan. Hän oli myös taitava karikatyyripiirtäjä.

Lindbergin kiinnostuksen painopiste oli aina kaupunkikuvassa. Tästä ovat esimerkkeinä mm. museon kokoelmissa olevat kilpailuehdotukset ”Arabesque” vuodelta 1917 Helsingin taidehalliksi ja ehdotus ”Torin tausta” Iisalmen kaupungintaloksi vuodelta 1920. Lindberg ajoi myös sitkeästi raatihuoneen eli uuden kaupungintalon rakentamista Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kaupunkikuvallisia harrastuksia heijastivat lisäksi useat monumenttisuunnitelmat. Tunnetuimmat näistä ovat ”Vironkävijöiden muistomerkki” Vanhankirkon puistossa Helsingissä sekä Kolmen sepän patsaan jalusta. Tätä Felix Nylundin veistosryhmän sijoitusta ja jalustaa varten Lindberg teki useita eri luonnoksia, ja jalustasta tehtiin jopa luonnollista kokoa ollut malli itse paikalle.

Carolus Lindberg teki useita pienyhdyskuntien asemakaavoja, koettaen suunnitella niihin aina jotain näyttävää, kuten juhla-aukion tai piazzan. Tarkoituksena oli luoda jokin vaikuttava yksityiskohta, jonka kautta tavallinen ihminen kokisi elinympäristönsä tärkeäksi.

Carolus Lindbergin arkisto kuuluu museon laajimpien joukkoon. Se on antoisampi ja hauskempi tutkittava kuin moni kuivakas arkisto, sillä välissä vilisee karikatyyrejä ja pilapiirroksia kollegoista ja muista ajan kuuluisuuksista, ulkomaisia vallanpitäjiä myöten.