Birger Federley
17.02.1874, Helsinki - 29.03.1935
Birger Federley kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverketista vuonna 1892 ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1896. Valmistumisensa jälkeen hänellä oli lyhyen aikaa yhteinen toimisto Lars Sonckin kanssa. Oman toimistonsa hän perusti vuonna 1899. Vuoden 1901 hän hoiti Tampereen kaupunginarkkitehdin virkaa. Federley toimi opettaja Tampereen teknillisessä opistossa 1913–23 ja yliopettajana Teknillisessä oppilaitoksessa 1923–33. Hän teki opintomatkoja ainakin Saksaan ja Pohjoismaihin.
Opiskeluaikanaan Federley työskenteli opettajansa Gustaf Nyströmin toimistossa, ja oli mukana suunnittelemassa Yhdyspankin graniittista pääkonttoria yhdessä Herman Geselliuksen ja Wivi Lönnin kanssa. Jo varhain Federleyn ura suuntasi Tampereelle, jonne he yhdessä Sonckin kanssa avasivat toimistonsa sivuliikkeen. Hankkeita oli riittämiin, joten Federley keskittyi työskentelemään Tampereella Sonckin jäädessä Helsinkiin.
Tampere oli vuosisadan alussa vilkkaasti kasvava kaupunki. Federley piirsi jugendhenkisiä asuin- ja liiketaloja kaupungin keskeisille paikoille. Keskustorin laidalle nuori arkkitehti suunnitteli Palanderin talon (1901), josta tosin rakentui aluksi vain idänpuoleinen osa. Talon rakennuttanut Verner Palander ei ollut tyytyväinen työnlaatuun ja tilasikin rakennuksen toisen osan rakennusmestari Vihtori Heikkilältä. Federley haastoi Palanderin oikeuteen petoksesta, Palander puolestaan vaati korvauksia kehnosta työstä. Vaikka Federley marssitti joukon kollegoitaan oikeuteen todistamaan, molempien osapuolten vaateet hylättiin. Federleyn symmetriseksi tarkoittama jugendhenkinen rakennus täydentyi Heikkilän piirtämällä länsiosalla, joka nyrjäytti torinpuoleisen fasadin pääpainon puolelleen. Muista Federleyn suunnittelemista asuintaloista on syytä mainita Kansallispankin talo (1902) Hämeenkadun laidalla ja Kauppakadulle rakentunut Tirkkosen talo (1900–1905), jonka suunnitteluun myös Sonck osallistui.
Tamperelaistunut arkkitehti suunnitteli ”Suomen Manchesteriin” luonnollisesti myös teollisuusrakennuksia. Valtaosa Frenckellin paperitehtaan nykyisestä rakennuskannasta Tammerkosken rannalla on Federleyn kynästä. Lielahteen hän puolestaan suunnitteli sulfiittisellutehtaan käyttöön kaikki rakennukset tehtaista työväen asuntoihin vuosina 1913–1932. Prosessien kehitettyä ja volyymin kasvaessa alkuperäiset punatiiliset tehdasrakennukset ovat kokeneet lukuisia muutoksia ja osa on purettu, kuitenkin fragmentteja monista on edelleen jäljellä. Alkuperäisasussaan ovat säilyneet pumppuasema (1914) järven rannassa ja vesitorni (1918), joka on yksi varhaisista rakennustyyppinsä edustajista.
Federley oli huolissaan työväen kurjista asuinolosuhteista ja käsitteli kysymystä niin puheissa kuin kirjoituksissa. Federleyn filantrooppisen näkemyksen mukaan rakennusten ei tullut ainoastaan tarjota puitteet elämiselle vaan myös rakennusten ulkonäöllä oli merkitystä: silmää miellyttävä ulkoasu saisi työläiset pitämään rakennuksia koteinaan ja ylläpitämään järjestystä. Vuoden 1917 asuntokongressissa hän esitteli suunnitelmiaan sellutehtaan työntekijöiden asuinalueeksi. Puutarhakaupunkiaatetta ilmentävä suunnitelma puistoineen ja rivitaloineen toteutui vain osin. Valtaosa toteutuneistakin asuinsijoista on purettu mukanaan kartanopiirteiset rivitalot; jäljellä ovat ainoastaan neljä tiilitaloa.
Federleyn panos Tampereen rakentamiseen oli merkittävä ei ainoastaan arkkitehtinä vaan myös yhteiskunnallisena vaikuttajana. Kaupunginvaltuustossa hän istui yli kymmenen vuotta, lisäksi hän meritoitui useissa asiantuntijatehtävissä ja rahatoimikamarin puheenjohtajana. Federleyn jättämän arkkitehtonisen perinnön skaala on laaja käsittäen moninaisia kohteita aina Näsinpuiston suihkulähteen altaista (1913) erehdyttävästi keskiaikaiselta näyttävään Aitolahden kivikirkkoon (1928).
Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 31.8.2021