Podcast: Arkkitehtuuri kuuluu kaikille

Arkkitehtuuri kuuluu kaikille -podcast
Keskustelu 3
Kesto: 00:26:41

[recording starts]

Intro [00:00:09]: ”Arkkitehtuuri kuuluu kaikille” on podcast-sarja, jossa keskustellaan arkkitehtuurin ilmiöistä sekä vallasta ja vaikuttamisesta rakennetussa ympäristössä. Jokaiseen jaksoon Arkkitehtuurimuseo on kutsunut vieraiksi asiantuntijoita, joiden näkökulmat ja kokemukset rikastuttavat museossa kerrottuja tarinoita.

Haastattelija 1 [00:00:35]: Hei. Minä olen Joona Rantasalo, Arkkitehtuurimuseon kokoelma-amanuenssi. Tänään Arkkitehtuuri kuuluu kaikille -podcastissa keskustellaan DIY eli do it yourself -toiminnasta. Eli mietitään vähän sitä, miten käyttäjälähtösyys ja kaupunkiaktivismi vaikuttaa kaupunkikulttuuriin ja arkkitehtuuriin. Vieraana mulla on täällä ympäristöjärjestö Dodo Ry:n aktiivi ja nykyinen varapuheenjohtaja Petri Kangassalo. Tervetuloa. Meillä piti olla myös toinen vieras täällä, Abdi Mohamed Puhos Loves People -festivaalin taustajoukoista, mutta hän on valitettavasti estynyt tulemaan tänään. Ihan näin alkuun pyytäisin, että esittelisit vielä itsesi ja taustayhteisöt lyhyesti. Ole hyvä.

Puhuja 1 [00:01:28]: Kiitos. Eli oon tosiaan Petri Kangassalo ja Dodon varapuheenjohtaja. Ollut hallituksessa noin kymmenisen vuotta. Dodo on siis ympäristöjärjestö, nimenomaan kaupunkilainen ympäristöjärjestö. Viimeisimpänä ehkä kaupunkiviljely on ollut hyvin suosittu teema. Mutta sitten myös kaupunkisuunnittelu, mitä itse oon vetänyt ja rakentamisprojektit ja sitten tällaiset ilmastoasiat on tietysti hyvin keskeisiä ympäristöjärjestölle. Viime aikoina myös tämä ruoka, nimenomaan hävikkiruuan hyödyntäminen ja kaupunkikulttuurin edistäminen ovat keskeisimpiä teemoja. Ja Pasilassa toimitaan Kääntöpöydällä. Meillä on semmonen iso kasvihuone siellä, missä järjestetään kesällä myös tapahtumia.

Haastattelija 1 [00:02:17]: Joo, se onkin tosi hieno paikka kyllä. Eli tosi monipuolista ja ajankohtaista teidän toiminta on. No, kun nyt ollaan täällä Arkkitehtuurimuseossa, niin tällainen kysymys, että jos voisit olla joku rakennus tai paikka, niin mikä sä olisit?

Puhuja 1 [00:02:41]: Ehkä voisi hyvinkin arvata, että voisin mielelläni olla joku avoin tila, missä kuitenkin näkyy se historian jälki eli hyvin alkaa muistuttaa tätä meidän Pasilan toimipaikkaa eli Pasilan vanhat veturitallit et siellä on tämmönen vapaa toiminta mahdollista, koska siellä on paljon valtion omistamaa, voisi sanoa melkein julkista tilaa ja asioita pystyy tekemään vapaammin kuin jossain hyvin suljetulla yksityispihalla. Joku sen tyylinen paikka ehkä haluaisin olla itse.

Haastattelija 1 [00:03:25]: Mainitsit tuossa olevasi maisema-arkkitehti taustaltasi. Millainen on sun oma suhde arkkitehtuuriin? Tietysti opintojen kautta se on varmaan hyvinkin vahva, mutta miten koet itsesi, pidätkö enemmänkin itseäs arkkitehtuurin käyttäjänä vai tuleeko se voimallisesti sun töiden tai tietysti sitten tän Dodo Ry:n kautta vaikka suunnittelijana?

Puhuja 1 [00:03:59]: Myös maisema-arkkitehtuurin ohella siinä oli hyvin paljon tämmöstä perinteisempää arkkitehtuurin koulutusta ja Arkkitehtuurimuseo tuli myös tutuks sillon jo. Täällä kyllä tuli käytyä muun muassa kirjastossa ja näyttelyitä katsomassa. Tonkin näyttelyn tossa oon nähny pariin kertaan jo. Mutta ehkä sitten Dodon kautta joskus yli kymmenisen vuotta sitten, kun sinne menin, niin tuli ehkä vähän tällainen erilainen näkemys, että sitä ennen en kokenut kyllä itseäni yhtään miksikään aktivistiksi, että se kyl tuli ihan täysin oikeestaan yllättäen sitten, kun ajautui sinne Dodoon. Ja tämmönen urbaani kaupunkiviljely tuli sillon pinnalle ja halusin tutustua siihen. Sitä kautta päädyin tähän aktivismiin. Sitten kun huomasin, että siellä on myös kaupunkisuunnittelua, niin sitten tämmöinen väliaikainen arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu tuli keskeiseksi omassa työssä. Sitten löysin sen kautta tavallaan uuden urapolunkin, että päädyin lopulta tutkijaksi ja Aalto-yliopistoon takaisin ja nyt teen sitten väitöskirjaa. Mut se liittyy taas vähän erilaisiin juttuihin, tämmösiin digitaalisiin työkaluihin kaupunkisuunnittelun tukena. Mutta hyvin liittyy edelleen aktivismiteemaan eli aktivisteille nimenomaan kehitetään tämmöisiä työkaluja, et he pystyis paremmin vaikuttaa kaupunkien suunnitteluun.

Haastattelija 1 [00:05:27]: Kiinnostava polku sulla ollu kyllä. Keskustellaan hieman tosta meidän esillä olevasta ydinnäyttelystä, jonka nimi on Arkkitehtuurimme vuosikymmenet. Siinähän on hyvin tämmöisessä tiukassa, ehkä pähkinänkuoressa koitettu kertoa suomalaisen arkkitehtuurin ja yhteiskunnankin historiasta tuolta 1900-luvun alusta 70-luvun lopulle. Mitä sulle jäi tästä näyttelystä päällimmäisenä mieleen, kun olet siihen tutustunut tai millaisia tunteita se herätti?

Puhuja 1 [00:06:06]: Ainakin itseä kiinnosti kovasti arkkitehtuurin historia kyl opintojen aikana. Nyt mul tietysti sekottuu ne, kun mul on niin paljon sieltä niitä kokemuksia omilta opintoajoilta. Mutta oon kiinnostunut, täytyy sanoa kyllä, arkkitehtuurin historiasta ja kaupunkien historiasta yleensäkin. Ehkä se johtuu osittain siitä, että me ollaan tuolla veturitalleilla, missä näkyy se historia tosi vahvasti. Jotenkin tosi mielenkiintosta se kontrasti siinä, että tämmöistä tosi uutta kokeillaan tämmöisessä hyvin historiallisessa ympäristössä, missä on tällaisia arvokkaita rakennuksia, mitä ei periaattees voi kauheesti muuttaa, mutta sit kuitenkin se tila on vähän vapaampaa, et siel pystyy tekemään jotain uusia kokeiluja. Esimerkiks tää Kääntöpöytä on hyvä esimerkki tästä, koska siinähän on tavallaan tämmöinen historian rakenne 1800-luvun lopulta tämmöinen veturin kääntöpöytä rakennettu kasvihuoneeksi, niin tällainen uusiokäyttö tavallaan. Oiskin mielenkiintosta saada näyttelyyn jotain tämmöstä villimpää ajatusta vielä, et miten tämmösiä vanhoja tai kun sehän on lineaarinen tää näyttelyn aika ja nää, et miten toisaalta on tapahtunut niille historiallisille eri aikakausien rakennuksille sen jälkeen, niin olisi mielenkiintoista jotenkin nähdä se näyttelyssä.

Haastattelija 1 [00:07:26]: Toi on kiinnostava näkökulma, että myös tämä uusiokäyttö voisi olla esillä. Me on sitten pohdittu täällä museossa sitä tosta näyttelystä, että kenen tai keiden tarina siellä on keskiössä ja kenen tarina taas sit ei. Onko sulla tästä ajatuksia? Tai kenen tarinan sä haluaisit siellä ehkä nähdä?

Puhuja 1 [00:07:55]: Tietysti nyt tulee heti mieleen tää kilpailevan, en tiedä voiko sanoa kilpailevan museon, mutta kaupunginmuseon näyttelyn aktivismista. Se oli mielenkiintoinen, koska siellä oli, et mitä kaupunkilaiset on itse tehneet kaupungeissa, tällaista väliaikaisuutta. Se oli tossa pari vuotta sitten vai millon, et tällanen Tiloissa-näyttely oli.

[siirtymämusiikkia 00:08:16]

Podcast-ääni [00:08:19]: Arkkitehtuuri kuuluu kaikille.

Haastattelija 1 [00:08:29]: Puhutaanpa sitten vähän kansalaisvaikuttamisesta. Sulla on varmasti kokemusta tästä. Kertositko hieman mitä ja minkälaista kokemusta?

Puhuja 1 [00:08:44]: Toki Dodo ympäristöjärjestönä pyrkii vaikuttamaan yleisesti yhteiskuntaan silleen, että tuo esiin kaikkia ympäristöteemoja. Viimeisimpänä vahvana on nyt tää luonnon monimuotoisuusteema, et siitä me ollaan järjestetty itsekin tapahtumia viime vuosina. Esimerkiksi tässä Arkkitehtuurimuseon pihalla toi installaatio. Meillä on itsekin siinä pari vuotta semmonen liikkuva installaatio, sellainen liikuteltava kasvihuone, niin tällaisia teemoja ollaan tuotu ihan eri puolille Helsinkiä.

Haastattelija 1 [00:09:15]: Tosiaan tossa pihalla meillä on toi Alusta-niminen paviljonki, jossa on hyvin paljon pölyttäjiä ja muita pörriäisiä houkuttelevia kasveja.

Puhuja 1 [00:09:28]: Joo, ton tosi vahva teema näkyy arkkitehtuurissa, kaupunkisuunnittelussa,tää luonnon monimuotoisuus. Hyvä, et siit puhutaan paljon. Mut se on ihan viime vuosina mun mielest noussu todella vahvasti.

Haastattelija 1 [00:09:40]: Joo ja kyllähän meilläkin tietysti puhutaan tästä koko ajan ja jos ja kun kesät käy kuumemmaksi ja puhutaan lämpösaareke ilmiöistä ja muusta, niin ei varmasti olis haittaa meilläkään, jos hieman enemmän tuota kasvillisuutta ja puustoa lisättäis tonne kaupungille.

Puhuja 1 [00:09:59]: Kaupungillahan on tämä osallistuvan budjetoinnin ohjelma, OmaStadi Helsingillä, niin siinähän voitti tällainen puiden lisääminen -idea, mitä Helsinki ilmeisesti nyt toteuttaa. Ja toinen, missä Dodokin oli mukana, niin tämmöinen niitytysidea eli tällaisia niittyjä,mitkä leikataan matalaksi… Ei, kun nimenomaan nurmikoita muutetaan niityiksi eli silläkin sitä luonnon monimuotoisuutta saadaan lisättyä. Näitä kaupunki nyt olisi toteuttamassa.

Haastattelija 1 [00:10:34]: Miten sä näkisit, että kaupunkilaisia voitais kuulla nykyistä paremmin kaupunkisuunnittelussa tai missä välissä?

Puhuja 1 [00:10:44]: Niin, se on varmaan toki semmonen ideaali, että parantuis se, miten kaupunki kuulis kaupunkilaisia, mutta toki se tuntuu, et se monesti jää sinne virkakoneiston rattaisiin. Kyllähän toki Suomen laissakin määrätään, et tietyssä kaavaprosessin vaiheessa pitää kuulla kaupunkilaisia, mutta se on se ehkä, mihin liikaa keskittyy se kuuleminen. Helposti sellainen toiminta taas ehkä saattaa aiheuttaa semmosta negatiivista asennetta kaupunkilaisille, jos he ei koe, et he pääsee varsinaisesti osallistuu. Et pystyy lähinnä kommentoimaan, mitä virkamiehet tai sitten kehittäjät ovat ideoineet. Eli ehkä se on vähän liian myöhäistä siinä vaiheessa. Sen takii nimenomaan pitäis hyvin varhaises vaiheessa jo päästää kaupunkilaiset visioimaan ja ideoimaan. Ja jotenkin, et se ei oo pelkästään sitä, että ideoidaan vain, vaan pitäis jotenkin, että näkyis myös ne visiot ja ideat, mitä sitten esitetään virallisessa yhteydessä. Tää on ehkä haaste edelleen. Ehkä Suomessa on vähän kankea vielä se järjestelmä, jos vertaa johonkin muihin maihin. Kyl Suomes ois parannettavaa. Mut toki ollaan nyt hyvin aktiivisesti sen parissa työskentelemässä. Muun muassa myös itse tutkijana EU-projektissa virolaisten suunnittelijoiden ja tutkijoiden kanssa teen yhteistyötä. Muun muassa tällainen yhteistyöhubi ollaan kehittämässä Tallinnaan, mikä avataan tänä vuonna, missä kaupunkilaiset ja suunnittelijat pystyy kommentoimaan keskenään ja sitten myös käyttämään digitaalisia työkaluja ja kehittämään uusia suunnitelmia. Jotain tämmöstä kaipais, et myös Suomeen tulis.

Haastattelija 1 [00:12:40]: Mietitään sitten vähän historiaa ja nykyisyyttä ja tulevaisuutta kansalaisvaikuttamisen ja Dodon kautta. Mistä sulle itselles tarve ja innostus kansalaisvaikuttamiseen on noussut?

Puhuja 1 [00:12:58]: Se onkin ehkä jännä juttu, mutta mulle ei ehkä ollu semmosta tarvetta sillon, kun mä tulin Dodoon. Mut tavallaan ehkä Dodo ohjas mut sinne suuntaan, et musta tuli aktivisti. Kun mä olin nimenomaan kiinnostunut kaupunkiviljelystä sillon, kun mä tulin. Se oli ehkä semmonen ammatillinen täydennyskoulutustarve. Mutta sit mä tavallaan jotenkin, se oli niin sympaattista se toiminta kai, et mä jotenkin tajusin, et pitää jotenkin auttaa niitä tyyppejä, koska ne tekee tärkeetä työtä siellä. Sit mä päädyin melkein heti hallitukseen, ja oon ollu siellä sit siitä lähtien.

Haastattelija 1 [00:13:33]: Mikä on toiminut DIY-kulttuurissa ja tapahtumien kautta kaupunkipolitiikkaan vaikuttamisessa sun kohdalla, ja mistä voitais ottaa oppia asian suhteen jatkossa?

Puhuja 1 [00:13:50]: Joo eli varmaan tärkeintä on se, että kun on aktivismista ja vapaaehtoistyöstä kyse, että ihmisten täytyy toki viihtyä siellä tehdessä sitä eli se on ihan ensimmäinen keino, mitä täytyy yrittää kehittää. Meillä on aika usein tämmösiä ilmais-… Tai kaikki oikeestaan meidän tapahtumat on ilmaistapahtumia, ja niissä yhdistyy tavallaan se vapaaehtoistyö ja sitten hubi. Eli tämmösissä isoimmissa tapahtumissa ainakin on aina työpaja ja sitten on musiikkia tai muuta kulttuuriesitystä. Tämmöset on osoittautunut ainakin hyviks keinoiks. Toki sit semmonen ehkä, mikä haaste näis monesti, et siel on pidempiaikainen sitoutuminen siihen aktivismiin. Se on etenkin, huomaa, et viime vuosina se on sitten mun mielestä vähän vaikeutunu. Se varmaan johtuu näistä yhteiskunnallisista muutoksista, että ihmisillä on vähemmän aikaa. Etenkin nuorilla tuntuu, että nää opiskeluajat, nehän on rajattu nykyään, että ei oo semmosta vapaa-aikaa niin paljon. Se on ehkä selvästi haaste. Eli jotenkin pitäisi olla tehokkaampi myös siinä aktivismissa. Yks tapa, millä me ollaan siihen vastattu, on et me ollaan nykyään työntekijöitä. Meistäkin on tullut enemmän tämmönen ammattimaisempi. Sitä kautta toki siihen saadaan semmosta järjestelmällisyyttä siihen toimintaa. Sitten paljon harjottelijoita. Ja sitten esimerkiks työttömien, kaupunki tukee tämmöst toimintaa, missä työttömiä saadaan tekemään jotain hyödyllistä, niin tämmösiä meillä on paljon ja työkokeiluja, palkkatukihenkilöitä. Et semmonen perinteisempi aktivismi, mihin porukka sitoutuu pitkäks aikaa, niin se oli ennen tosi tärkee. Ehkä sillon, kun mä tulin, niin sillon se oli suositumpaa, mutta nyt se on ehkä menos koko ajan enemmän vaan sinne ammattimaisempaan suuntaan, et saa nähdä, mihin tässä vielä päädytään.

Haastattelija 1 [00:16:14]: Kiinnostava nähdä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[siirtymämusiikkia 00:16:17]

Haastattelija 1 [00:16:26]: Millaista julkista keskustelua Dodon toiminta ja tapahtumat on tuottaneet?

Puhuja 1 [00:16:38]: Dodo on kyllä monesti järjestänyt myös tämmöstä ihan tarkoituksella hyvin julkista keskustelua. Tietysti kaikki tapahtumat meillä on lähtökohtaisesti ilmaisia jo, että sinne voi tulla kuka tahansa. Mut ehkä tää sijainti, Pasilan Veturitallit, ei oo niin näkyvä.
Haastattelija 1 [00:16:59]: Mitenkäs Dodon toiminta tällä hetkellä, mitä teillä on just nyt meneillään?

Puhuja 1 [00:17:05]: Dodon toiminta on ehkä hiukan muuttunut siitä, kun mä tulin. Mä oon ollu nyt yli 10 vuotta Dodossa, niin sanotaan, et kaupunkiviljely ja ruoka on ollut semmoset teemat, jotka on erityisesti nyt korostunut viime vuosina. Jotenkin se on semmonen hyvin käytännönläheinen aihe ja kerää hyvin ihmisiä. Et etenkin näkee, et kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita näkee paljon meidän tapahtumissa nykyään. Etenkin tää hävikkiruoka. Meillä on joka toinen viikko tämmöset hävikkiruokaillalliset, missä kokataan yhdessä. Ja ne on ilmasia kaikille osallistujille, niin ne on ollut tosi suosittuja. Sitten meillä on tää Ratapihavisio eli tää Veturitallin ympäristön alueen kaupunkisuunnittelun visio. Sitä ollaan nyt tehty 2017 lähtien. Se oli myös laiturilaisilla, se alkuperäinen visio. Sitä ollaan joku vuos päivitetty aina vähän. Sit ollaan oltu vuoropuhelussa kaupungin kaavoittajien kanssa ja muiden tahojen, maanomistajankin kanssa ja yritetty löytää semmosta yhteistä säveltä siihen, et miten sitä aluetta kehiteltäis. Kaupunkihan on käynnistänyt siinä myös kaavaprosessin. Se on nyt edelleen kesken, et saa nähdä, mikä sen alueen tulevaisuus on, mutta esimerkiksi kaupunkisuunnittelun osalta tämä varmaan visio jatkuu. Mä oon ainakin itse siinä henkilökohtaisesti hyvin vahvasti mukana. Mut toki meillä on myös tämmöstä
perinteisempää ympäristöaktivismia eli esimerkiks ilmastoasioita. Meillä on ihan työntekijäkin, joka tekee näitten parissa työtä. Tämmöstä ilmaston mentoritoimintaa eli jos joku haluaa työurallaan saada enemmän tämmöstä ympäristönäkökulmaa siihen työhönsä, niin voi ottaa tämmösen mentorin. Haastattelija 1 [00:19:05]: Kerrotko vähän järjestön historiasta? Tunnet sitä varmaan jonkin verran siltä ajalta, kun et itse oo ollu mukana.
Puhuja 1 [00:19:16]: Joo eli Dodohan perustettiin sillon, kun olin itse yläasteella. Ei varmaan olisi silloin ymmärtänyt itse, mistä puhutaan järjestössä. Mutta mitä olen kuullut, niin Dodo oli enemmän semmonen, miten sen nyt sanoisi, ehkä enemmän keskustelupainotteinen yhteisö eli oli paljon lukupiirejä ja yhteiskunnallista keskustelua järjestössä ja eri ryhmiä, eri teemoja jo silloin. Mut tosiaan ehkä siinä näkyy aika iso kontrasti, et sillon se oli nimenomaan enemmän keskustelua, mut nyt se on vahvasti siirtyny käytännön toimintaan. Dodo on pyrkinyt aina olemaan ehkä semmonen vähän erilainen ympäristöjärjestö. Verrattuna varsinaisiin suojelujärjestöihin, niin Dodo on pyrkinyt kannustavaan toimintaan, positiiviseen toimintaan ja tämmöseen kaupunkilaiseen, myös tämmösiin sosiaalisiin asioihin vaikuttamaan ja kaupunkilaisten omaan toimintaan keskittyen.

Haastattelija 1 [00:20:32]: Mietitään vielä vähän tulevaisuutta. Minkälaista keskustelua ja osallistamista sä haluaisit nähdä kaupunkia suunnittelevien tahojen ja kaupunkien asukkaiden välillä?

Puhuja 1 [00:20:46]: Niin, tää onkin tutkimuksellisestikin jo itseä hyvin kiinnostava aihe. Mitä tossa jo aiemminkin korostin, niin se yhteistyö on se kaiken perusta. Että yksinkertaisesti vaan kaupunkilaiset pitäis päästä keskustelemaan niitten suunnittelijoiden kanssa. Se on se ihan ensimmäinen tavote. Toki sitten ei mun mielestä pidä kuitenkaan väheksyä semmosta kaupunkilaisten omaa järjestäytymistä, mitä Dodossakin on. Tavallaan se kuitenkin tuottaa jotenkin uniikkia toimintaa, mitä sit tämmösestä yhteistyöstä, joka voi olla aina vähän kankeeta ja rajoitettua, koska mun mielestä ne tilaisuudet on aina kuitenkin sovittava etukäteen ja sit ne on aina tiettynä aikana, niin sitten vähän rajoittaa, mitä siin pystyy tekemään. Tämmöset rinnakkaiset prosessit tavallaan pitäis pystyä jotenkin aina tietyin väliajoin yhdistämään. Eli antaa kaupunkilaisten tehdä jotain omia visioitaan, suunnitelmiaan ja rakennelmiaan. Ja sitten jotenkin kaupungin pitäis tulla ja ottaa niitä jotenkin hyödyks. Turussa oli tämmönen hyvin innovatiivinen kaupunkiviljelyn tuki, missä kaupunkilaiset sai ite ehdottaa kaupunkiviljelmiä haluamiinsa paikkoihin. Kaupunki tavallaan autto siinä, et ne pystyttiin perustamaan. Et tämmösiä ketteriä projekteja toivois, et enemmän myös Helsingissä pyrittäis tekemään. Toki OmaStadi on, mutta sekin on hyvin semmonen järjestelmällinen prosessi. Et enemmän tämmöstä jatkuvaa toimintaa toivois.

Haastattelija 1 [00:22:35]: Tähän liittyen kysynkin, että mihin tarvittais muutoksia tai mitä sä haluaisit muuttaa, että kaupungit vastais entistä enemmän asukkaiden tarpeisiin?

Puhuja 1 [00:22:48]: Kyl se lähtee sit varmaan tietysti ihan suunnittelijoista itsestään, et sen ehkä huomaa, et aika paljon, jos sattuu olee oikeenlainen henkilö, joka on kiinnostunut tämmösestä, esimerkiks kaavotuksessa, niin sit hän pystyy itse vaikuttaa siihen. Jotenkin varmaan nää henkilöt pitäs saada jotenkin kiinnostumaan myös tästä, mitä kaupunkilaiset ajattelee. Et he ei kokis olevansa jotenkin kaupunkilaisten yläpuolella. Ja toisaalta taas ehkä toivottavasti kaupunkilaiset ymmärtäis, että kaavoittajallakin on haasteita, et heidän pitää tehdä ne laissa säädetyt hommat. Kummankin pitäis ymmärtää paremmin toisiaan.

Haastattelija 1 [00:23:35]: Onko sulla positiivisia kokemuksia tai tietoa muualla kuin Suomessa tapahtuneesta kaupunkisuunnittelusta, jossa kuullaan asukkaita toimivilla tavoilla tai jossa DIY-toiminta on muokannut arkkitehtuuria toivotun mukaan?

Puhuja 1 [00:23:52]: Toki ehkä nyt pitää mainita tää Kääntöpöydän yksi esikuva, joka oli Berliini, yllättäen. Berliinihän on tunnettu aktivismistaan. Mutta tämmönen Prinzessinnengarten oli siellä tämmönen iso kaupunkiviljelykeskus tai tämmöselle käyttämättömälle tontille perustettu kaupunkiviljelmä, missä oli paljon yhteisöllistä toimintaa. Niin tämä on ehkä itselle sellainen esikuva, kuten myös muille Kääntöpöydän perustajille. Berliinistä löytyy muitakin, muun muassa tähän ratapihateemaan liittyen, mikä on myös hyvin keskeinen tässä Pasilassa, niin tämmösiä puistoja, esimerkiks tää Berliinin keskustassa oleva Potsdamer Platzin lähellä oleva, nyt en muista nimeä itse asiassa, mutta tämmönen iso rautatiepuisto, jossa oli aktivismia paljon. Tavallaan se oli ehkä jäänyt pois käytöstä oleva ratapiha. Siinä näkyy hyvin, miten ontämmöseen hyvin urbaaniin ympäristöön saatu luotuu hyvin monipuolista puistoa, missä on hyvin monenlaista erilaista toimintaa. Siellä on urheilupaikkoja ja terasseja ja historiaa. Siinä on muun muassa vanhat veturitallit, missä on tekniikkamuseo ja rautatiehistoriaa. Jotenkin tää oli hyvin vaikuttava ainakin itselle.

Haastattelija 1 [00:25:31]: Se taitaa olla Gleisdreieck.

Puhuja 1 [00:25:33]: Just.

Haastattelija 1 [00:25:33]: Kiitos tästä keskusteluhetkestä. Tää oli todella mielenkiintosta.

Puhuja 1 [00:25:39]: Kiitoksia. Oli mukava olla täällä mukana. Ja hienoa, että Arkkitehtuurimuseo on kiinnostunut tästä, mitä nykyään tapahtuu ja mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua enemmän.

Haastattelija 1 [00:25:55]: Kiitos. Nämä on rohkaisevia sanoja. Kiitos.

[outro-musiikkia 00:25:58]

Puhuja 1 [00:26:04]: Mun unelmatila vois olla tuolla Pasilan Veturitalleilla tämmönen monimuotoinen puisto, vihreä keidas, missä on kaupunkilaisten vapaata tilaa, innovatiivisia projekteja. Vastapainoa tälle Pasilan betonikaupungin massiiviselle kaupallisille kehitykselle tämmöistä ilmaista ja avointa tilaa.

[recording ends]