Vlada Petrovskaja

Järjestösuunnittelija ja hankepäällikkö Vlada Petrovskaja on toiminut Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä vuodesta 2014 erilaisissa tehtävissä.

Kulttuuri on representaatio erilaisten väestöryhmien näkyvyydestä, kuuluvuudesta ja osallisuudesta

Osallisuudesta on tullut selvä yksilön ja yhteiskunnan onnistumisen mittari. On selvää, että osallisuus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä sananvapauden rinnalla. Järjestökentällä rajalliset resurssit mahdollistavat takamaan tietyntyyppistä osallisuutta ja valitettavan usein haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille jää varsin vähän osallistumisen mahdollisuuksia. Huolenaiheenani ovat osallisuuden tuotteistamisen trendi sekä erilaisten väestöryhmien näkyvyyden kontrollointi julkisessa tilassa ja historian kerronnassa.

Kuva: Susanna Kekkonen.

Elisa Sarpo

Elisa Sarpo on Kansallismuseon yhteisömanageri ja koulutukseltaan kulttuurituottaja, filosofian maisteri museoaineista ja merkonomi. Hän toimii osana yleisötyö ja tapahtumat -yksikköä, ja hänen vastuullaan on varmistaa yhteisölähtöinen näkökulma eri tapahtuma- ja näyttelyprojekteissa.

Museo osallistuu

Kommenttipuheenvuorossani pohdin osallisuuden lähtökohtia ja tarpeita museotyössä. Mistä puhumme, kun puhumme osallisuudesta museoissa? Mikä mahdollistaa osallisuuden toteutumisen museotyössä? Usein puhutaan siitä, että museoiden tulisi osallistaa ja saada ihmiset osallistumaan sen toimintoihin ja uudistustyöhön. Mitä tarkoittaisi museotyön näkökulmasta se, että museo olisikin se, joka saa olla osallisena ja osallistua ihmisten elämään ja arkeen?

Orlan Ohtonen

Orlan Ohtonen on Helsingissä asuva kuraattori ja kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii Suomen valokuvataiteen museon kuraattorina ja järjestää osana työryhmää sukupuolivähemmistöille suunnattuja saunatapahtumia. Ohtonen on toiminut kuraattorina osana ‘nynnyt’-duoa, sekä ollut mukana perustamassa feminististä ja anti-rasistista työtila Poimua. Hän on myös yksi Feminist Culture Housen perustajajäseninstä ja toiminut yhtenä sen johtajista vuosina 2019-2022.

Kun ihmiset lopulta osallistuvat, olemmeko siihen valmiit?

Kerron lyhyesti puheenvuorossani kokemuksistani Arkkitehtuurin monet tarinat -hankkeen parissa, ja reflektoin osallistamisen konseptia suhteessa muutokseen. Pohdin muun muassa sitä, miten taiteen instituutiot voisivat laajentaa asiantuntijuuden merkitystä ja sen parissa työskentelyä. Avaan kysymyksiä aiheeseen työn pohjalta, jota olen tehnyt sekä freelancerina että yhdessä erilaisten taiteen organisaatioiden kanssa Suomessa.