Arkkitehtuurin monet tarinat

Teksti: Arja-Liisa Kaasinen

Museoiden asiantuntemus laajenee monialaiseksi

Museolaitos syntyi 1700-luvulla. Tuolla valistuksen vuosisadalla avattiin useita kokoelmia, kuten Louvren taidemuseo Pariisissa, ja useita suuria luonnontieteen museoita ja kansallisia museoita, kuten British Museum. Museon perinteiset tehtävät vakiintuivat. Tarkoituksena oli kerätä, säilyttää, tutkia ja esitellä aineistoa ja tietoa. Suomessa Turun Akatemian kokoelmat alkoivat karttua jo 1600-luvulla. Ensimmäinen museoinspehtorin virka perustettiin 1813.

Suomen Arkkitehtuurimuseo perustettiin 1956. Se on omalla kulttuuriperintöalueellaan maailman toiseksi vanhin kokonaan arkkitehtuurin sisältöihin omistautunut museo. Museossa on vaihtuvien näyttelyiden ja monipuolisen ohjelmiston lisäksi pysyvästi esillä ”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet” -näyttely, joka esittelee 1900-luvun suomalaista arkkitehtuuria. Se noudattelee traditiota, jossa museon asiantuntijatyön sisältöä avataan kuvaavin esimerkein ja aikakausien kokonaiskehitystä luonnehtien. Asiantuntijatyö ”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet” -näyttelyssä pohjautuu museon pitkäaikaisen arkistonhoitajan Elina Standertskjöldin tutkimusjulkaisusarjaan. Näyttelyyn liittyy myös oppimisen ulottuvuus, joka on usein museoiden ydinnäyttelyissä läsnä.

Sisältöjä museoissa tuottavat monialaiset museoalan ammattilaiset ja asiantuntijat. Perinteisesti sisällön tuottaminen on verraten pienen asiantuntijajoukon käsissä – museon oman henkilökunnan lisäksi siihen voivat yleensä osallistua heidän valitsemansa tai palkkaamansa vierailevat asiantuntijat. Yhteiskunnan muuttuessa on tärkeää pohtia, vastaavatko museon omat keskeiset työtavat laajempia kehityskulkuja. Yhteiskunta ympärillämme on yhä moniäänisempi, moniarvoisempi ja vuorovaikutteisempi. Museossa tuotetun oman alan asiantuntijatiedon rinnalle nousevat myös muiden tieteenalojen näkökulmat – arkkitehtuurin kaveriksi vaikkapa luonnon monimuotoisuus ja ekologia, kaupunkisuunnitteluun esimerkiksi etnografiset ja sosiologiset näkökulmat. Asiantuntijatietoa rikastuttavat myös sekä kokemustieto, käyttäjäkokemus ja kansalaisyhteiskunnan aktiivinen vuoropuhelu eri yhteisöjen välillä.

Kohti dialogisempaa museotyötä Arkkitehtuurimuseossa

Arkkitehtuurimuseo uudisti oman strategiansa kaudelle 2021–2023, ja sen kehitystyössä vuoden 2020 aikana henkilökunta pääsi määrittelemään uusia painopistealueita. Osallistava strategiatyö avasi paljon itsereflektoivaa keskustelua henkilökunnan kesken sekä oman toiminnan ja työtapojen peilaamista suhteessa museokentän ja yhteiskunnan muutoksiin. Keskustelu uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kehityksestä avasi vielä laajempia kaaria Designmuseon henkilökunnan kanssa. Mahdollinen yhteinen tulevaisuus kirvoitti yhteisiä, molempien museoiden sisältöjä ja niiden merkityksiä sanoittavia keskusteluita. Myös vuoden 2020 alussa voimaan astunut uudistettu museolaki sanoitti asioita uudelleen. Lain tavoitteena on:

1. ylläpitää ja vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen ymmärrystä ja osallisuutta kulttuurista, historiasta ja ympäristöstä;
2. edistää kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen säilymistä tuleville sukupolville;
3. edistää yhteisöllisyyttä, jatkuvuutta ja kulttuurista moninaisuutta;
4. edistää sivistystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja demokratiaa.

Arkkitehtuurimuseossa koimme, että kohdat 1 ja 2 ovat perinteisesti museotyössä vahvoja. Olemme tottuneet käsittelemään rakennetun ympäristön merkityksiä ja historian ulottuvuuksia – meillä on siihen hyviä asiantuntijoita ja menetelmiä. Kulttuurisen moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja demokratiaa edistävien tekojen eettinen periaate puhuttelee. Arvojen pohjalta se tuntuu luontevalta toimintaympäristössämme. Lisää ymmärrystä toivoimme siihen, kuinka nämä hyvät periaatteet kääntyisivät luonteviksi käytännöiksi mukaan arkiseen toimintaan.

Uusista sanoituksista nousevien keskustelujen ja yhteisen työskentelyn pohjalta Arkkitehtuurimuseo määritteli strategiakauden 2021–2023 keskeiset painopistealueet niin, että ne vahvistaisivat juuri tätä tunnistettua uutta, dialogisempaa työtä, joka kurottaa kohti uudenlaisia yleisö- ja sidosryhmiä sekä parempaa saavutettavuutta. Painopistealueet ovat:

1. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen
2. Kumppanuuksien ja resurssien vahvistaminen
3. Sisältöjen kokeileva kehittäminen
4. Oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen

Strategian painopistealueet ja museolakiin liittyvät keskustelut ja oivallukset perustelivat Arkkitehtuurin monet tarinat -hankkeen tavoitteita. Tavoitteena oli tehdä innovatiivisesti uudenlaista yhteistyötä sekä omien tiimien että ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. Haluttiin, että hankkeesta jäisi pysyvä rakenne, uudenlainen ydinprosessi, joka muuttaisi tapaamme tehdä museotyötä ja rakentaa suhdetta moninaiseen yleisöön.

Kohti uudistuksia yhdessä yleisön kanssa

Hankkeen keskeisin tavoite oli yhteistyöryhmän perustaminen osaksi ydinprosessien uudistamista. Arkkitehtuurimuseo haki apurahaa museon ydinprosessien uudistamiseen tähtäävään ”Arkkitehtuurin monet tarinat” -projektiin, joka määriteltiin hakemuksessa seuraavasti: ”Projekti keskittyy osallistavan toiminnan lisäämiseen museossa ja sen aikana kehitetään toimintamalli, joka mahdollistaa uusien ydinprosessien suunnittelun museon tunnistettujen kohdeyleisöjen ja sidosryhmiä edustavien yhteisöjen kanssa. Projektin aikana haluamme analysoida museomme saavutettavuutta kokonaisvaltaisesti sekä avata toimintaamme ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia uusille kävijäryhmille.” (Museovirastolle osoitetusta avustushakemuksesta 11.2.2020 ammatillisten museoiden innovatiivisiin hankkeisiin.)

Ydinprosessien uudistamisen taustalla on ajatus yhteisöllisemmästä museotoiminnasta: museo rakennetaan yhdessä yleisön kanssa. Arkkitehtuurimuseo on määritellyt missiokseen vaalia, avata ja rikastaa arkkitehtuurin liittyvää tietoa sekä mahdollistaa uuden tiedon syntymistä ja uudenlaisen ajattelun kehittymistä. Ydinprosessien uudistamisella on tarkoitettu tässä yhteydessä museon toiminnan kokonaisvaltaista kehittämistä näyttelyistä kokoelmatyöhön sekä yleisötyöstä viestintään. Ydinprosessien uudistamisella on pyritty näiden edellä mainittujen prosessien välisten rajojen hälventämiseen, sisäisten yhteistyömahdollisuuksien kartoittamiseen sekä museon toiminnan jalkauttamiseen itse museorakennuksen ulkopuolelle. Ydinprosessien uudistuksen osa-alueiksi museo on merkinnyt digitalisaation, kestävän kehityksen sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden.

Elävä ja jatkuvasti kehittyvä Arkkitehtuurin monet tarinat -hanke ja sen aikana harjoittelemamme uudet työtavat opettivat meille paljon uutta itsestämme ja museotyöstä. Oli kiinnostavaa pohtia, millaisia itsestään selviä toimintatapoja ja käsityksiä meillekin on syntynyt museolaitoksen yli 300-vuotisen historian konventioista ja miten pääsemme avaamaan niitä vähän kerrallaan.

Arja-Liisa Kaasinen on Arkkitehtuurimuseon yhteistyöpäällikkö sekä Arkkitehtuurin monet tarinat -hanketyöryhmän jäsen.

Arkkitehtuurin monet tarinat -verkkojulkaisussa esitellään ja pohditaan Arkkitehtuurimuseossa vuosina 2021–2023 toteutettua hanketta. Työryhmässä mukana olleet museolaiset avaavat hankkeen taustoja ja kulkua sekä reflektoivat oppimaansa. Vierailevien kirjoittajien tekstit arvioivat hanketta ja laajentavat sen näkökulmia.