Tehdasympäristöjen ja instituutioiden puutarhat
Moniin julkisiin laitoksiin perustettiin puutarhaistutuksia 1800-luvulla. Puutarhasuunnittelun kenttä laajeni kartano- ja ruukinpuutarhojen suunnitelmista tehdasympäristöjen ympäristösuunnitelmiin, tehtaanjohtajien yksityispihoihin, työväen asuntoalueiden vihersuunnitelmiin sekä erilaisten instituutioiden puutarhasuunnitelmiin.
Paul Olsson: Biskopsböle gård
Sunila Oy, puutarhasuunnitelma työ nro 497, johtajan asunto
Kuva: MFA
Yhteistä puutarhasuunnitelmille oli niiden suunnitteleminen moderneina yhtenäisinä kokonaisuuksina ja niiden funktionalistinen muotokieli. Funktionalistisen suunnittelun jälkiä ovat esimerkiksi laajat nurmikentät, vapaamuotoiset pensasistutukset ja laattakiveyksen käyttö.
Puutarha- ja maisemasuunnittelu vaikutti paljon myös muiden laitos- ja instituutiorakennusten lähiympäristöihin. Esimerkiksi rautateiden yhteyteen perustetuista asemapuutarhoista ja sairaaloiden ympäristösuunnitelmista tuli olennainen osa suomalaista puutarha- ja maisema-arkkitehtuuria. Sairaaloiden yhteyteen rakennetut puutarhat vakiinnuttivat asemansa. Puutarhoja toteutettiin esimerkiksi Hyvinkäällä ja Nummelassa sekä Helsingin Lapinlahden, Sipoon Nikkilän ja Kuopion Niuvanniemen mielisairaala-alueilla.
Ensimmäiset asemapuutarhat perustettiin Suomeen 1870-luvulla. Ne muodostavat tärkeän osan suomalaista puutarha-arkkitehtuurin historiaa. Asemapuutarhojen määrä on vähentynyt huomattavasti 1960-luvun kulta-ajan jälkeen, jolloin niitä oli 500. Nykymaisemassa puutarhoja on huomattavasti vähemmän.
Toisenlaista instituutioiden puutarhatyyppiä edustivat kasarmialueiden viheralueet. Istutettuja kasarmialueita olivat Turun ja Vaasan nykyisin käytöstä poistetut kasarmit, vankiloita Turun Kakolan etupuutarha ja Keravan nuorisovankila.
Tehdasympäristöjä, joissa on toteutettu merkittäviä puutarhaistutuksia sijaitsee Forssassa, Euran Kauttualla, Janakkalan Tervakoskella, Kotkan Sunilassa, Karhulassa ja Anjalan Myllykoskella.
Puutarhanviljelyn kehitystä tukivat lisäksi puulajipuistot, joita ovat esimerkiksi Elimäen Mustilan arboretum sekä Helsingin Niskalan ja Viikin arboretumit.
Mittakaavaltaan suurikokoisia maisemasuunnitelmia on toteutettu tierakentamisen yhteydessä. Saimaan kanavan ympäristösuunnitelman toteuttaminen Jussi Jänneksen aloittamana ja Maj-Lis Rosenbröijerin jatkamana kuvasi hyvin uudenlaisia suunnittelutehtäviä.
Suunnitelmatilaukset monipuolistuivat esimerkiksi vanhojen puutarhojen ja hautausmaiden restaurointisuunnitelmilla 1900-luvulla. Maisemansuojelun ja ympäristönhoidon näkökulmien huomioimisesta tuli uusi tärkeä osa puutarha- ja maisema-arkkitehtien työkenttää.