Kartanon- ja ruukinpuutarhat
Suomessa puutarhaviljelyä on harrastettu keskiajalta asti linnojen ja luostarien yhteydessä. Kartanopuutarhoissa oli hyötykasviviljelyä 1600-luvulla, mutta vallitsevat sääolosuhteet hidastivat puutarhojen kehitystä ja yleistymistä. Yleisesti puutarhaviljelykset oli luotu hyötykäyttöä sekä lääkeyrttien, hedelmäpuiden ja marjapensaiden kasvattamista varten. Ajalta tunnettuja kohteita, joissa oli puutarhaviljelyksiä ovat Kajaanin linna, Sarvilahden linna, Brahenlinna ja Louhisaaren linna.
Louhisaaren kartano
Kuva: MFA
Kartanoiden puutarhat yleistyivät 1700-luvulla, vaikkakin suunnittelutyössä kartanopuutarhoja ei huomioitu. Koristepuutarhat puuttuivat täysin kartanopuutarhoista, sillä mahdolliset puutarhapalstat olivat hyötykäytössä. Kartanoiden puutarhojen yleistyttyä edettiin kuitenkin askel eteenpäin puutarhakulttuurin kehityksessä. Niissä puutarhoja käytettiin ensimmäisenä edustustiloina sekä oman arvon ja ylemmän sosiaaliluokan kuvaajina, kuten Sarvilahden puutarhassa Pernajassa.
Puutarhanviljely levisi kartanopuutarhoista ruukinkartanoihin 1700-luvun lopulla. Kartanoiden koristepuutarhat ja isot päärakennukset olivat vahvistaneet omistajansa yhteiskunnallista asemaa, ja samaa ajatusta hyödynnettiin edelleen ruukinpuutarhoissa. Ne toimivat ensimmäisinä teollisuuden yhteyteen toteutettuina edustavina ja ylellisinä puisto- ja puutarhaympäristöinä. Ruukinpuistot muistuttivat hyvinkin paljon kartanonpuutarhoja, vaikkakin muotopuutarhan käyttöä ei aina pidetty hedelmäpuita tai kasvimaita tärkeämpänä. Ajan tärkeitä kohteita olivat Fagervikin, Teijon ja Mustion puutarhat.
Fiskarsin ruukinalue
Kuva: Asko Salokorpi/ SRM
Ruukinpuutarhat kehittyivät erityisesti 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Ruukinalueissa tuotantolaitokset, työntekijöiden asunnot ja koko aluetta hallitseva ruukinkartano yhdistyivät kokonaisuudeksi. Ruukinpuutarhalla oli vahva yläluokkainen kuva, sillä sen käyttäjäryhmäksi hyväksyttiin vain hyvin pieni ylemmän sosiaalisenluokan joukko. Niihin haettiin vaikutteita ulkomailta ja aateliskartanoista.
Ruukinpuutarhat hävisivät melkein kokonaan ruukinteollisuuden loputtua 1900-luvulla. Osalle kartanon- ja ruukinpuutarhoja tehtiin tämän jälkeen uudistamissuunnitelmia esimerkiksi puutarha-arkkitehtien Bengt Schalinin ja Paul Olssonin toimesta.