Tekstit: Elina Standertskjöld ja Petteri Kummala
Piirustukset: Arkkitehtuurimuseon kokoelmat
Suomen arkkitehtuurimuseon piirustuskokoelma sisältää suuren määrän toteutumattomia suunnitelmia, kilpailuehdotuksia ja koulutöitä. Nämä pöydälle jääneet suunnitelmat ovat monesti arkkitehtuurin historian kannalta jopa mielenkiintoisempia kuin toteutetut suunnitelmat. Niihin eivät ole vielä vaikuttaneet rakennuttajan muutosehdotukset eivätkä säästötoimet. Arkkitehdin tekemissä luonnoksissa ja kilpailuehdotuksissa kiteytyy usein suunnitelman keskeisin ajatus. Yksi ainoa piirustus saattaa sisältää tärkeän viestin syntyaikansa ihanteista tai siemenen arkkitehtuurin tulevasta kehityssuunnasta. Valikoima pohjautuu museolla 2012 esillä olleen samannimisen näyttelyn materiaaliin.
Toteutumattomia torneja
Eliel Saarinen: Chicago Tribune Tower, Chicago 1922
Saadessaan toisen palkinnon Chicago Tribune –lehden järjestämässä pilvenpiirtäjäkilpailussa Saarinen ei ollut kertaakaan käynyt Yhdysvalloissa eikä koskaan nähnyt aitoa pilvenpiirtäjää. Yleinen mielipide piti Saarisen ehdotusta kilpailun parhaana, ja toteutumattomanakin siitä muodostui esikuvallinen suunnitelma. Pilvenpiirtäjäarkkitehtuurin pioneeri Louis Sullivan nosti sen vaikuttavimmaksi työksi koko rakennustyypin historiassa. Kilpailumenestyksen rohkaisemana Saarinen muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin vuonna 1923.
Erkki Huttunen: Vesitorni, kaksi vaihtoehtoa, Rauma 1933
Erkki Huttunen laati vuonna 1933 Rauman kaupungille kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa vesitorniksi. Hämmästyttävän modernit, pikarimaiset tornit oli tarkoitus rakentaa teräsbetonista.
Toteutumattomia kaupungintaloja
Usko Nyström, Vilho Penttilä: Kaupungintalo, kilpailuehdotus, Viipuri 1898
Kaupungintalosta pidetty kilpailu oli yksi varhaisimmista arkkitehtuurikilpailuista Suomessa. Siihen osallistui kaksikymmentä ehdotusta, joista voittajaksi valittiin Nyströmin ja Penttilän ehdotus ”W”. Tuomaristo kiinnitti erityistä huomiota taiteellisesti laadittuihin piirustuksiin.
Sigurd Frosterus: Kaupungintalosuunnitelma, kilpailuehdotus Helsinki 1924
Frosterus osallistui arkkitehti Birger Brunilan kanssa yhteisellä ehdotuksella Töölön asemakaavakilpailuun 1924. He voittivat toisen palkinnon ehdotuksella, joka oli hyvin amerikkalaisvaikutteinen. Kaupungintaloaukio oli sijoitettu Kamppiin. Sen keskellä oli suuri vesiallas ja laidalla nk. ”Kaupungin linna”, jossa oli peräti 26 kerrosta. Frosterus teki aukiosta useita piirustuksia, joista osa oli tarkoitus lähettää arkkitehtuurinäyttelyyn New Yorkiin. Niihin hän lisäsi vesialtaan päätyyn sisäänkäynnin ”subwayhyn” eli metroon.
Toteutumattomia kaupunkisuunnitelmia
Usko Nyström: Kaupunkifantasia 1910-luku
Piirustus on tullut museon kokoelmiin Aulis Blomstedtin jäämistön mukana. Sitä ei ole päivätty eikä nimetty. Piirustuksen oikeassa laidassa olevaan tyhjään tilaan on ilmeisesti ajateltu jonkinlaista tekstiä. Kadunkulmiin piirretyistä basaarirakennuksista sekä julkisivujen ornamentiikasta päätellen työ on 1910-luvulta. Asuinrakennukset ovat niin mielikuvituksellisia, että kyseessä on mitä todennäköisimmin fantasiasuunnitelma.
W. G. Palmqvist, Einar Sjöström: Suihkukaivo, kilpailuehdotus, Turku 1913
Kilpailun tarkoituksena oli löytää vaihtoehtoisia paikkoja suurikokoiselle suihkukaivolle. Palmqvist ja Sjöström sijoittivat vesialtaan suihkukaivoineen tuomiokirkon pääsisäänkäynnin puoleiseen puistikkoon. Vesi on johdettu altaasta putouksena kaarisillan alitse Aurajokeen.
Erik Bryggman: Kauppatori, järjestelyehdotus, Turku 1920-luku
Italian kaupunkien vaihteleviin katutiloihin ihastunut Bryggman koki kotikaupunkinsa päätorin autioksi ja näivettyneeksi. Hän avusti Bertel Jungia 1920-luvulla tämän toimiessa Turun asemakaava-arkkitehtina ja pyrki oma-aloitteisesti löytämään ratkaisun ongelmaan. Suunnitelmassa basaarimainen pylväikkörakennus elävöittää torin reunaa, luo tilat torikauppiaille ja korostaa ortodoksisen kirkon asemaa. Bryggman esitteli suunnitelmansa Turun taideyhdistyksen juhlanäyttelyssä 1924. Hän osallistui sillä myös 1926 järjestettyyn Kauppatorin monumentaalikilpailuun, mutta ehdotus hylättiin.
Eliel Saarinen: Ranta-alue, Detroit 1924
Detroitin joenranta-alueen suunnittelutehtävän toimeksiantaja oli arvovaltainen The American Institute of Architects. Saarisen suunnitelma Chicagon ranta-alueen uudelleenjärjestelyksi oli juuri julkaistu, mikä oli todennäköisesti keskeinen peruste toimeksiannolle. Detroitia koskeva ehdotus on Chicago-suunnitelman toisinto. Pääpaino on liikennejärjestelyissä sekä rantapromenadin ja sitä ympäröivien rakennusten sommittelussa. Suunnitelman kiintopisteet ovat Tribune Tower –suunnitelmaa muistuttava pilvenpiirtäjä sekä rantapromenadia reunustava ”Memorial Hall”, johon oli ajateltu muun muassa näyttelytiloja ja kupolikattoinen auditorio 10 000 ihmiselle.
Toteutumattomia yksityistaloja
Valter Jung, Emil Fabritius: Villa Aino Ackté 1905
Maailmankuulu oopperalaulajatar Aino Ackté vietti vuodesta 1904 lähtien kesiään Laajasalon Tullisaaressa vuonna 1877 valmistuneessa puuhuvilassa. Hän halusi oletettavasti rakennuttaa itselleen uudenaikaisemman kesäasunnon ja tilasi piirustukset arkkitehtitoimisto Jung & Fabritiukselta. Rakennuspaikka ei ole tiedossa.
Sigurd Frosterus: Villa Weckman, Kaivopuisto, Helsinki 1921
Toimeksianto Villa Weckmanin suunnittelusta on todennäköisesti tullut painin olympiavoittajanakin tunnetulta Verner Weckmanilta, joka siirtyi Helsinkiin Suomen Kaapelitehdas Oy:n johtotehtäviin samana vuonna kuin suunnitelma on tehty. Tämän loisteliaan yksityistalon esikuvat ovat brittiläisessä ja ruotsalaisessa kartanoarkkitehtuurissa. Rakennuksessa on myös selviä yhtäläisyyksiä Frosteruksen samaan aikaan suunnitteleman Vanajan kartanon kanssa. Villa Weckman oli ajateltu rakennettavaksi nykyisen Itäinen Puistotie 8:n tontille. Sen näyttävä pääjulkisivu olisi avautuntut suoraan kohti Kaivopuistoa ja Kaivohuonetta.
Jarl Eklund: Villa Nikolajeff, Itäinen puistotie 4, Helsinki 1917
Suomessa toimineelle venäläiselle autokauppiaalle Sergei Nikolajeff juniorille suunniteltu loistelias yksityispalatsi olisi sijainnut Kaivopuistossa. Suunnitelma kariutui, kun äveriäs liikemies joutui pakenemaan Venäjän vallankumouksen tieltä 1917.
W.G. Palmqvist: Arkkitehdin asunto ja ateljee, ideaalisuunnitelma 1905
Arkkitehdin talo on mitä todennäköisimmin ideaalisuunnitelma. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on yhteensä 11 huonetta, kaksikerroksinen halli, keittiö, eteinen ja tarjoiluhuone. Palmqvist on piirtänyt puutarhaan myös isokokoisen suihkukaivon. Rakennuspaikka ei ole tiedossa.
Toteutumattomia kulttuurirakennuksia
Eliel Saarinen: Näyttelyrakennus, Pohjoinen Rautatiekatu, Helsinki 1908
Yksityiset taiteilijat tilasivat Saariselta suunnitelman
näyttelyrakennukseksi. Rakennukselle varattu kolmeen katuun rajautuva tontti sijaitsi nykyisten Pohjoisen Rautatiekadun ja Mannerheimintien kulmalla, myöhemmin rakennetun Eduskuntatalon sivustalla. Suunnitelmaan sisältyi yksi pääsali ja kuusi pienempää näyttelysalia. Sisäänkäynti tapahtui kupoliholvatun eteishallin kautta. Myös Suomen Taiteilijaseura liittyi hankkeeseen mukaan, mutta se raukesi senaatin hylättyä seuran anomuksen talon rakentamisesta valtion varoin.
Eliel Saarinen: Kalevalatalo, Munkkiniemi, Helsinki 1921
Kalevalatalo on vuonna 1919 perustetun Kalevalaseuran toimitalo, jonka Saarinen tarjoutui suunnittelemaan. Nykyisen Kalastajatorpan paikalle suunniteltu massiivisen linnoitusmainen rakennus olisi sisältänyt muun muassa amfiteatterin muotoisen juhlasalin, suuren konserttisalin sekä suomalaisen kulttuurin museon, tutkimuslaitoksen ja kirjaston. Rakennusryhmän kruunu on 85-metrinen torni, jossa olisi sijainnut n. 55 metriä korkea kupolikatteinen muistohalli, ”Suomen kansan muinaissankarien asuinsija”. Hanke kilpistyi rahoitusvaikeuksiin ja Akseli Gallen-Kallelan aktiiviseen vastustukseen.
P.E. Blomstedt: Kansanteatteri Hakaniementorille, Helsinki 1934
Suunnitelmaan kuului tuhatpaikkainen teatteri ja Kansanravintola. Rakennuspaikaksi oli ajateltu Hakaniementoria. Teatteri olisi ollut aikanaan huippumoderni. Blomstedt suunnitteli rakennukseen kiertonäyttämön ja kiertokatsomon, joita olisi liikuteltu sähkömoottorin avulla.
Toteutumattomia liikerakennuksia
W.G. Palmqvist, Einar Sjöström: Kauppakuja, Tallinna 1914
1910-luvulla suunniteltiin vilkkaimmin kasvaviin kaupunkeihin kauppakujia. Ne olivat eräänlaisia välimuotoja itämaisesta basaarista ja eurooppalaisesta tavaratalosta. Suomalaisten arkkitehtien Tallinnaan tekemä suunnitelma olisi toteutuessaan ollut poikkeuksellisen ylellinen.
Väinö Vähäkallio: Kinopalatsi -suunnitelma, Pohjoisesplanadi, Helsinki 1930
Suomi-Filmi tilasi Vähäkalliolta vuonna 1928 suunnitelman uudeksi toimitalokseen Keskuskadun ja Pohjoisesplanadin kulmaan. Tontin sisäosassa sijaitsi entudestaan Helsingin suurin ja hienoin elokuvateatteri, 1911 valmistunut Kino-Palatsi. Toimitusjohtaja Erkki Karun toivomuksesta Vähäkallio laati suunnitelman 16-kerroksiseksi tornitaloksi. Muun arkkitehtikunnan esittämän kritiikin vuoksi Vähäkallio joutui madaltamaan rakennusta, ja hän laati toisen suunnitelman 1930. Siinä rakennus on vain 11-kerroksinen, mutta pelkistetty julkisivu ja kulman yli kaartuvat nauhaikkunat tekivät siitä aikoinaan jopa radikaalin modernin. Hanke kariutui lopullisesti Suomi-Filmin taloudellisiin vaikeuksiin.