Einari Teräsvirta
07.12.1914, Viipuri - 23.11.1995, Helsinki
Einari Allan Teräsvirta oli menestynyt arkkitehti ja olympiatason urheilija. Hän innostui voimistelusta jo lapsuudessaan Viipurissa ja voitti ensimmäiset olympiamitalinsa nuorimpana suomalaisena jo ennen abiturienttivuottaan. Hän voitti ensimmäiset kaksi telinevoimistelun pronssimitaliaan Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1932 joukkuekilpailussa ja rekissä, ja kirjoitti vuotta myöhemmin ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lyseosta.
Arkkitehdin opinnot toivat Teräsvirran Helsinkiin. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1939 ja hänet palkattiin välittömästi Erkki Huttusen arkkitehtitoimistoon, jossa hän ehti työskennellä toimistoarkkitehtina kymmenen vuotta. Urheilu-urallaan Teräsvirta voitti vielä kolmannen olympiapronssin sekä kultaa Lontoon olympialaisista vuonna 1948. Vuonna 1949 hän perusti oman toimistonsa ja teki sivutöitä myös rakennusopin assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa.
Einari Teräsvirta ehti arkkitehdin uransa aikana suunnitella kunnioitettavan määrän erilaisia rakennuksia. Hänen kynästään saivat alkunsa monet julkiset rakennukset sekä lukuisat teollisuus- ja asuinrakennukset. Teräsvirta muistetaan kuitenkin usein ehkä juuri voimistelutaustansa takia erityisesti urheilurakennusten suunnittelijana. Hänen suunnittelemiaan ovat esimerkiksi Imatran, Kotkan, Kauniaisten, Hämeenlinnan ja Rajamäen uimahallit. Arkkitehti suunnitteli myös lukuisia laitosrakennuksia Helsingin yliopistolle ja Teräsvirran Oy Alko Ab:lle Rajamäelle, Koskenkorvaan ja Helsingin Ruoholahteen suunnittelemat teollisuusrakennukset muodostavat arkkitehdin uralla samaten mainittavan suuren kokonaisuuden. Einari Teräsvirta osallistui aina mielellään arkkitehtuurikilpailuihin ja moni hänen suunnittelema rakennuksensa saikin alkunsa juuri tätä kautta.
Teräsvirta arvosti yhtä lailla kauneutta kuin teknistä osaamista molemmilla aloillaan eli urheilussa ja arkkitehtuurissa. Siksi hän työsti rakennustensa piirustuksetkin mielellään mahdollisimman pitkälle itse. Hän kehitti suunnitelmiaan keskittyen pienimpiinkin detaljeihin ja otti aina vastaan saamansa kritiikin. Teräsvirran tuotannosta muotoutui laaja pitkälti myös siksi, että arkkitehti teki työnsä aina ”tosissaan” ja jaksoi työstää suunnitelmiaan tarvittaessa vaikka yötä myöten. Mittava elämäntyö mahdollistui toisaalta myös siksi, että hänen uransa oli sangen pitkä – Teräsvirta viihtyi toimistonsa johdossa aina 72-vuotiaaksi asti.
Einari Teräsvirta omistautui arkkitehtien ammattikunnalle myös toimistonsa ulkopuolella. Hän oli luottamustehtävässä Suomen arkkitehtiliiton hallituksessa, ja toimi liiton varapuheenjohtajana (1955-1956, 1958) ja puheenjohtajana (1961-1962). Teräsvirta kuului Teknillisten tieteiden akatemiaan sekä Suomen teknilliseen seuraan ja toimi myös Tekniikan akateemisten liiton Arkkitehtikerhon puheenjohtajana. Vuonna 1968 hänet hyväksyttiin liiton kunnialautakunnan jäseneksi ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin professorin arvo.
Arkkitehtuurimuseolla (ent. Suomen rakennustaiteen museo) on arkkitehdin vuonna 1993 lahjoittama laaja kokoelma. Kokoelma käsittää runsaasti Teräsvirran laatimia originaalisuunnitelmia urheilu- ja huoltorakennuksista sekä teollisuus-, toimisto-, koulu- ja asuinrakennuksista. Erityisen merkittäviä ovat hänen toisen maailmansodan aikana suunnittelemiensa rintamarakenteiden piirustukset, koska niitä on säilynyt vain vähän. Kokoelmaan kuuluu myös esimerkiksi Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevan Hotelli ja Ravintola Kalastajatorpan laajennusten piirustukset. Museolla on lisäksi valokuva- ja artikkelikokoelmakansioita Teräsvirran suunnittelemista rakennuksista sekä muutama rakennustyöselostus.