Helge Rancken

26.08.1857, Pietarsaari - 28.11.1912, Helsinki

Helge Finn Rancken valmistui Vaasan teknillisestä reaalikoulusta ja kirjoittautui Polyteknilliseen opistoon (nyk. Teknillinen korkeakoulu) vuonna 1873. Hän valmistui arkkitehdiksi 1878 suoritettuaan sitä ennen insinööritutkinnon. Rancken harjoitteli insinöörin ammattia tekemällä Tampere-Jyväskylä junanrataa sekä vähän myöhemmin Pohjanmaalle suunniteltua rataosuutta koskevia tutkimuksia. Vuosina 1881—84 hän teki opintomatkan Italiaan, Ranskaan, Espanjaan ja Saksaan. Matkan aikana hän teki runsaasti luonnoksia, lähinnä kirkkojen ja palatsien ornamentiikasta.

Rancken työskenteli valmistuttuaan aluksi Yleisten rakennusten ylihallituksessa ylimääräisenä arkkitehtina, ja mm. avusti arkkitehti Constantin Kiseleffiä Jyväskylän seminaarirakennusten suunnittelussa. 1880 Rancken oli virkavapaana ja piirsi Medico-mekaanisen instituutin rakennuksen Helsinkiin. Rancken sai itsenäisesti hoitaakseen Helsingin kirurgisen sairaalan suunnittelutyön F.A. Sjöströmin kuoleman 1885 jälkeen.

1885—88 Rancken opetti Polyteknillisessä opistossa rakennuskonstruktio-oppia, vapaankädenpiirustusta ja tyylioppia. Vuonna 1888 Rancken nimitettiin Turun lääninrakennuskonttorin toiseksi arkkitehdiksi. Hän erosi virastaan 1901 ja perusti oman toimiston, joka toimi vuoteen 1906.

Ranckenin omista töistä voidaan mainita Turun kunnansairaala, Työväen Säästöpankin rakennus Erottajankatu 15-17 Helsingissä (yhdessä Hugo Saurénin kanssa), Vampulan päätytornillinen puinen ristikirkko 1894 ja Västanfjärdin päätytornillinen harmaakivikirkko 1912. Hän suunnitteli myös useita kirkkojen muutoksia ja korjauksia. Ranckenin suunnittelema oli myös opiskelijakirjasto Mannerheimintien (ent. Itäinen Henrikinkatu) varrella.

Rancken suunnitteli myös yksityistaloja Helsinkiin ja Turkuun esimerkkinä yhdessä K.V. Reiniuksen ja Arthur Kajanuksen kanssa suunniteltu arkkitehtihuvila ”Pirunkirkko” Ruissalossa 1890-luvun alusta. Huvila on saanut vaikutteita muinaispohjoismaisesta romantiikasta.

Ranckenin kokoelman parasta antia ovat hänen Italian matkansa luonnoskirjat. Hän on erityisen elävästi osannut esittää erilaisia mosaiikkipintoja ja -kuvioita, etenkin Pompejista. Lyijykynä-ääriviivoin ja herkin värein laveeratut matkaskissit ovat miniatyyrimäisen tarkkoja.

Luonnoskirjoja selaamalla voimme seurata Ranckenin matkaa myös Espanjaan ja Keski-Eurooppaan. Yhteensä näitä kirjoja on 14 kpl. Tuohon aikaan jopa insinöörit käyttivät laveeraustekniikkaa, mutta Ranckenin piirustustaito ylittää hienostuneisuudessaan monet aikalaiset. Hänen arkkitehtuurigrafiikkansa paras esimerkki on nykyisen Kaivotalon paikalle suunnitellun Ylioppilaskunnan kirjastotalon piirustukset vuodelta 1889. Kun tullaan jugend-kaudelle hänen piirustuksiinsa tulee akateemisen korostuksen sijaan vapautunutta luonnosmaisuutta ja suurpiirteisyyttä, kuten esimerkiksi Västanfjärdin kirkon piirustuksissa.