Gösta Juslén

06.04.1886, Tammisaari - 21.08.1939, Helsinki

Gösta Juslén tunnetaan parhaiten Lallukan taiteilijakodin ja Fazerin liikepalatsin (Aleksanterinkatu 38) suunnittelijana. Hänen uransa huippu sijoittui 1930-luvulle, jolloin funktionalismi oli kukoistuksessaan. Juslén hyödynsi uudenaikaista tyyliä suunnittelussaan, jota toteutti ammattitaidolla ja harkitulla tyylikkyydellä. Hänen työnsä olivat kokonaistaideteoksia aina sisustuksia myöten.

Gösta Wilhelm Juslén syntyi Tammisaaressa ruotsinkielisellä rannikolla. Hän kävi koulunsa Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Svenska Normallyceumista vuonna 1906. Hän pääsi heti silloiseen Polyteknilliseen opistoon ja alkoi opiskella arkkitehtuuria. Opisto vaihtoi nimensä Teknilliseksi korkeakouluksi vuonna 1908, ja Juslén valmistui arkkitehdiksi 1911.

Opiskeluaikanaan Juslén työskenteli kuukauden Selim A. Lindqvistin arkkitehtuuritoimistossa (1908) sekä yhdeksän kuukautta professorinsa Gustaf Nyströmin toimistossa (1909). Syyslukukauden 1910 hän työskenteli Birger Brunilan toimistossa. Näissä toimistoissa nuori arkkitehti sai seurata erilaisia mestareita töissään. Kun esimerkiksi Gustaf Nyström tunnettiin akateemisen uusrenessanssin edistäjänä, Selim A. Lindqvistin arkkitehtuuri edusti puolestaan uudempaa rationalistista tyyliä. Lindqvist oli innokas kokeilemaan myös uusia materiaaleja ja rakennustekniikoita. Opiskeluajan työpaikat poikivatkin Juslénille sekä kullanarvoista oman alan oppia että myös tärkeitä suhteita.

Valmistuttuaan Juslén pääsi töihin Birger Brunilan entisen yhtiökumppanin W.G. Palmqvistin sekä Einar Sjöströmin toimistoon, missä työskenteli kevään 1911. Tämän jälkeen hänet palkattiin Walter Jungin ja Emil Fabritiuksen toimistoon. Hän työskenteli viimeksi mainitussa paikassa yli kaksi vuotta, kesäkuusta 1911 lokakuuhun 1913.

Lokakuussa 1913 Juslén suuntasi ulkomaille. Hän oli saanut nuorille insinööreille myönnettävän apurahan ja harjoitteli maaliskuusta toukokuuhun 1914 kolmen kuukauden ajan kuuluisan saksalaisarkkitehdin professori Friedrich von Thierschin luona Münchenissä. Samaisena kesänä hän aloitti erikoistumisopinnot Münchenin teknillisessä yliopistossa. Vaikka Thiersch ja monet muut saksalaisarkkitehdit suosivat tuona aikana enimmäkseen vielä historiallisia tyylejä, alkoi moderni arkkitehtuuri pelkistettyine muotoineen jo vähitellen näkyä eurooppalaisessa arkkitehtuurissa. Suomeen palattuaan Juslénista tulikin yksi suomalaisen funktionalismin merkittävimmistä edustajista. Hänen arkkitehtuurissaan muoto, materiaalin laatu ja rakennusosien väliset suhteet yhdistyvät tarkoin harkituksi, sopusointuiseksi kokonaisuudeksi.

Gösta Juslénin arkkitehtuuri oli huoliteltua ja tyylikästä. Hänen vanhemmissa töissään näkyi vielä klassisistisia piirteitä, jotka kuitenkin karsiutuivat 1930-luvun lopulle tultaessa. Juslén nousi ammattikunnan laajaan tietoisuuteen vuonna 1930 valmistuneella Fazerin liikepalatsilla, johon Jarl Eklund laati kuuluisat sisustussuunnitelmat. Kluuvikadulla sijaitsevan liikerakennuksen julkisivut oli päällystetty hakatulla terastilla ja juhlallisuutta niille toivat ikkunoiden väliin sijoitetut pronssikehysteiset mustat graniittikentät. Mustaa graniittia Juslén käytti tehokeinona vielä myöhemminkin Lallukan taiteilijakodin Etelä-Hesperiankadun puoleisen julkisivun alaosassa. Tehokeino antoi Juslénin arkkitehtuurille omintakeisuutta sekä dramatiikkaa, jonka myös arvostelijat huomasivat.

Juslén voitti kolmannen palkinnon vuonna 1931 järjestetyssä Lallukan taiteilijakodin arkkitehtuurikilpailussa ja sai rakennuksen suunnittelutyön tehtäväkseen. Taiteilijakodin arkkitehtuuri sisälsi yhtymäkohtia Fazerin liikepalatsiin, mutta rakennus oli muotokieleltään liikepalatsia jo huomattavasti modernimpi. Sitä onkin aiheesta pidetty yhtenä maamme funktionalistisen arkkitehtuurin merkkiteoksena. Lallukan taiteilijakodin sileäksi rapattuja julkisivuja jäntevöittivät Hesperian-puiston puolella vertikaaliset ateljeeikkunat sekä pienet puolipyöreät parvekkeet. Interiööreissä arkkitehti käytti uudenaikaisia materiaaleja kuten linoleumia; myös pienen juhlasalin vaneriset paneelikatot olivat kokonaisuuteen huolella sovitetut.

Traditionalisteihin ja funktionalisteihin jakaantuneessa ammattikunnassa Lallukan taiteilijakodin suunnittelutyön antaminen Juslénille herätti kiihkeää keskustelua. Esimerkiksi Arkkitehti-lehden päätoimittaja Hilding Ekelund analysoi tulosta kriittisessä kirjoituksessaan, mutta myönsi lopuksi suunnitelman olevan kuitenkin palkintoehdotuksista ainoa, joka täytti erityisluontoiselle rakennukselle asetetut arkkitehtonisen laadun vaatimukset. Rakennus toteutettiin Juslénin työstämien suunnitelmien mukaan ja se on houkutellut lukuisia nimekkäitä taiteilijoita asukkaikseen aina näihin päiviin saakka.

Juslénin tuotantoon kuului myös muita helsinkiläiskerrostaloja esimerkiksi Kruununhaassa ja Torkkelinmäellä. Omalle perheelleen hän suunnitteli idyllisen kesäkodin, joka rakennettiin Jollakseen hänen vaimonsa, pankkiiri Emil Tollanderin tyttären perintömaille. Juslén esitteli huvilansa Arkkitehti-lehdessä vuonna 1933.

Huvila Abbas oli pohjakaavaltaan L:n muotoinen. Yksikerroksisen rakennuksen julkisivulaudoitus käsiteltiin tummaksi ja sen aumakatto tehtiin punatiilistä. Sisätilat jaettiin edustus- ja yksityispuoleen, joihin arkkitehti laati sisustussuunnitelmat. Yksityis- ja edustussiipien yhtymäkohtaan sijoitettiin useaan tasoon jakautuva porrastila. Juslén suunnitteli huvilastaan kokonaistaideteoksen kuten Lallukastakin. Rakennuksen funktionalistinen muotokieli pehmeni epätyypillisten ratkaisujen kuten aumakaton ja kivetyn luonnonkivipintaisen sokkelin vaikutuksesta. Vaativan muotoisen rakennuksen sijoittelussa hän huomioi Jollaksenlahden pituusakselin, merinäköalan, ilmansuunnat ja kumpuilevan maaston sulauttaen rakennuksen osaksi luonnonympäristöä. Villa Abbas on edelleen yksi Jollaksen huvilayhdyskunnan vaikuttavimmista ja parhaiten säilyneimmistä rakennuksista.

Juslénin viimeisimpiä töitä oli bensiiniasema Esso-Olympia (1939) Helsingin Mannerheimintiellä. Huoltamorakennus oli uudenaikainen pitkälle kehittyneen pelkistetyn funktionalisminsa ja uusien rakenneratkaisujensa ansiosta. Sen myyntihallin kattoa kannattivat ruostumattomalla teräksellä päällystetyt pilarit, joiden väliin automatisoidut bensiininjakelulaitteet oli sijoitettu. Myyntihallin kirkkaat elohopeavalaisimet olivat Helsingissä ensimmäiset laatuaan. Esso-Olympian kohdalla konkretisoitui Juslénin kyky yhdistää uusien rakenteiden ja rakennusaineiden kokeilu arkkitehtuurin estetiikasta tinkimättä. Arkkitehtia kuvailtiinkin väsymättömäksi työntekijäksi, joka hioi työnsä aina viimeiseen asti.

Arkkitehti kuoli äkillisesti vuonna 1939 monien uusien tehtävien ollessa vielä kesken. Ammattikunta muisti häntä uudelle avoimena, mutta rakennusten kauneusarvoja kunnioittavana arkkitehtina sekä pidettynä ja terävä-älyisenä kollegana. Hän oli tuottelias, seurallinen ja iloinen persoona, jonka uran olisi suonut jatkuvan pitempäänkin. Juslén kuului mm. nuoremman polven Arkkitehtikiltalaisiin.

Arkkitehtuurimuseolla ei ole Gösta Juslénin piirustuskokoelmaa.