Matti Aaltonen

31.03.1921, Helsinki - 25.09.1978

Matti Aaltonen kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1939 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1952. Matti Aaltonen oli akateemikko Wäinö Aaltosen ja tämän ensimmäisen vaimon laulajatar Aino A. Pietiläisen esikoinen. Lapsuudenkodin opettamana Aaltonen harrasti arkkitehtiuransa ohella aktiivisesti kuvanveistoa ja maalasi jonkin verran. Virallista kuvataiteilijan koulutusta Matti Aaltonen ei koskaan kuitenkaan saanut. Taiteilijaisänsä ohjauksella hän silti opiskeli myös kuvanveistoa.

Kuten monen muun samaan ikäluokkaan kuuluneen opiskelijan, myös Matti Aaltosen arkkitehtuuriopinnot Teknillisessä korkeakoulussa viivästyivät sodan takia. Samaan aikaan arkkitehtuuria opiskellut ensimmäinen vaimo Irma Aaltonen (os. Väisänen) sen sijaan saattoi jatkaa opintojaan sodankin aikana. Jatkosodan aikana Irma Aaltonen lähti Saksaan Breslaun Teknilliseen korkeakouluun, jossa opetuksessa painotettiin tuohon aikaan yhdyskuntasuunnittelua enemmän kuin Suomessa. Saksassa hankitun tiedon ja kokemuksen ansiosta vaimo kehittyi asemakaavasuunnittelussa mahdollisesti jopa puolisoaan etevämmäksi.

Matti Aaltonen ja Irma Väisänen avioituivat sodan päätyttyä vuonna 1945 ja Aaltonen saattoi jatkaa keskeytyneitä opintojaan. Samana vuonna pariskunta teki opintomatkan Ruotsiin. Matti ja Irma Aaltonen olivat jonkin aikaa myös töissä Tukholmassa Alvar Aallon toimistossa. Suomessa pariskunta perusti oman arkkitehtitoimiston, joka toimi vuosina 1954-1972. Matti Aaltonen työskenteli oman arkkitehtitoimistonsa lisäksi Teknillisessä Korkeakoulussa assistenttina vuosina 1953-1955 ja kaavoituksen opettajana 1960-1962. Helsingin seutukaavaliiton suunnittelijana hän työskenteli vuosina 1953-1955. 1960-luvulla Aaltonen muutti Ouluun, jossa hän toimi Oulun yliopiston arkkitehtitosaston professorin virassa vuodesta 1962 alkaen. Matti Aaltonen teki yhteistyötä myös arkkitehti Martti Paalasen kanssa. Tästä yhteistyöstä syntyi muun muassa Sisä-Suomen mielisairaalan hoitokoti Suolahdella.

Matti ja Irma Aaltonen toimivat läheisessä yhteistyössä kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen kanssa ja tekivät useita asemakaavoja taiteilijaisän sankaripatsassuunnitelmiin. Hauta-alueiden suunnittelu sai Matti Aaltosen samalla kiinnostumaan enemmän yhdyskuntasuunnittelusta. Irma ja Matti Aaltonen suunnittelivat hautamuistomerkkejä myös itse. Tunnettuja pariskunnan suunnittelemia muistomerkkejä ovat muiden muassa Karstulan (1957), Petäjäveden (1953) ja Reposaaren (1952) sankarihautamuistomerkit. Muita arkkitehtitoimiston toteutuneita suunnitelmia olivat esimerkiksi Hailuodon moderni kotakirkko (1972) ja Turussa sijaitseva Wäinö Aaltosen museo (1967), jossa Matti Aaltonen toimi myöhemmin intendenttinä.

Matti Aaltonen osallistui urallaan lukuisiin taidenäyttelyihin, mutta sai monesti osakseen kritiikkiä liiasta samankaltaisuudesta isänsä kanssa. Toisaalta hän sai kuvanveistäjänä myös kiitosta: vuonna 1952 Aaltonen voitti kolmannen palkinnon Valtion taidekilpailussa. Aaltosen toinen vaimo Terttu Aaltonen (os. Tenhunen) oli ammatiltaan niin ikään arkkitehti. Matti Aaltonen suunnitteli muistomerkkejä myös toisen vaimonsa kanssa ja Arkkitehtitoimisto Terttu ja Matti Aaltonen perustettiin yliopistoviran rinnalle sivutyöksi vuonna 1972.

Matti Aaltonen toimi myös lukuisissa luottamustehtävissä. Hän kuului muun muassa Suomen kuvanveistäjäliiton ja Suomen arkkitehtiliiton SAFA:n hallitukseen. Aaltoselle myönnettiin myös italialaisen Accademia Thomaso Campanellan kunniajäsenyys sekä Wihurin säätiön ja Eemil Aaltosen säätiön apurahat.

Arkkitehtuurimuseo (ent. Suomen rakennustaiteen museo) sai lahjoituksena arkkitehti Matti Aaltosen laajahkon piirustuskokoelman vuonna 1999. Kokoelmaan kuuluu monien asuinrakennusten ohella esimerkiksi lukuisia huoltoasemia.