Erkki Elomaa

04.05.1936, Helsinki - 26.09.1989

Erkki Elomaan syntymäpaikaksi on merkitty Helsinki, mutta hänen kotikaupunkinsa oli Mikkeli, jossa hänen vanhempansa toimivat oppikoulun opettajina. Elomaa kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1955 ja pääsi saman vuonna opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun. Hän valmistui arkkitehdiksi 1962.

Vuosi valmistumisensa jälkeen Elomaa osallistui Järvenpään kirkosta järjestettyyn arkkitehtikilpailuun. Hän voitti kilpailun ehdotuksellaan ”In status nascendi”. Kirkko rakennettiin hänen suunnitelmansa mukaan 1967 – 1968 ja siitä tuli hänen tunnetuin työnsä.

Järvenpään kirkko sijaitsee keskustassa, vanhan kirkon vieressä. Rinteeseen tehdyssä rakennuskokonaisuudessa on käytetty hyväksi paikan tasoeroja. Muurin rajaamaan kirkkoon kuuluu myös alkuaan ulkotilaisuuksia varten tarkoitettu rauhaisa piha-alue. Kirkkosalin lisäksi rakennuksessa on kappeli ja pohjakerroksessa toimi- ja varastotiloja. Kellot on ripustettu kirkon katolle sijoitettuun kuutiomaiseen telineeseen.

Rakennuksen veistoksellinen rakenneratkaisu johtaa päivänvalon kirkkosaliin niin, että betonipinnan erilaiset tekstuurit tulevat esiin. ”Kylmä” betoni muuttuu lämpimäksi ja käsinkosketeltavaksi. Harmaan betonin vastakohtana on sisäkaton, alttarikaiteen ja penkistön lämminsävyinen puu. Tilaan on onnistuttu luomaan muodon ja materiaalin pelkistyksellä sekä elävällä päivänvalon käytöllä harras ja henkistynyt tunnelma.

Kirkkohallitus suojeli Järvenpään kirkon Museoviraston esityksestä 2004. Perusteluna oli, että se on 1960-luvun betoniarkkitehtuurin edustava esimerkki ja maamme uudemman arkkitehtuurin merkkiteos.

Elomaan muista töistä löytyy melko vähän tietoa. 1960-luvun lopulla rakennettiin hänen suunnittelemansa Ulvilan ”Kirkkotupa”. Vanhan kirkon läheisyydessä sijaitseva kiinteistö koostuu kahdesta yksikerroksisesta rakennuksesta, huoltorakennuksesta ja seurakuntatilasta. Niiden puiset, pystylaudoitetut julkisivut on punamullattu. Rakennukset ovat edelleen käytössä.

1970-luvun alussa Elomaa suunnitteli 1940–1950-lukujen omakotitonttia täydentävät puiset asuinrakennukset Espooseen, Lehtitie 23:een. Rakennusryhmän mittakaava ja elävä puunkäyttö tuovat mieleen Niemelän torpan Seurasaaressa.

1960-luvun puolessavälissä Elomaa osallistui asemakaavakilpailuihin. Vuonna 1964 hän sai toisen palkinnon Rauman keskustakilpailussa ja 1965 hän voitti yhdessä Veikko Heinon ja Antero Raivolan kanssa Heinolan yleiskaavakilpailun. Heidän ehdotuksessaan ”RIEVEL” maaston muodot on huomioitu herkällä otteella. Kaava on moderni versio perinteisestä ruutukaavasta.

Oletettavasti näiden menestysten ansiosta Elomaa päätti ryhtyä työskentelemään asemakaavoituksen parissa. Hän siirtyi 1972 silloisen Espoon kauppalan asemakaavatoimiston palvelukseen lopettaen vähitellen yksityisen praktiikkansa. Viimeisinä vuosina hänen työnsä painottui arvokkaiden maisematilojen ja -kokonaisuuksien suojeluun. Hän osallistui muun muassa Pohjois-Espoossa sijaitsevien Niipperin ja Kalajärven alueiden suunnitteluun.

Elomaan rakkain vapaa-ajan-harrastus oli maalaustaide. Hänen 1960-luvulla tekemänsä abstrakti maalaussarja on sijoitettu Mikkelissä sijaitsevan Harjun siunauskappelin omaisten huoneeseen.

10.6.2023
Elina Standertskjöld