Naisarkkitehti kiinnostaa: Aino Kallio-Ericsson
#NaisarkkitehtiKiinnostaa -sarja nostaa esiin kymmenen naisarkkitehtia museon kokoelmista kertoen heidän arkkitehtuurinsa ominaispiirteistä ja uransa keskeisistä onnistumisista. Aino Kallio-Ericssonin ehdottomana päätyönä voidaan pitää Helsingin Laivurinkadulla sijaitsevaa Ranskalaista koulua vuodelta 1956 (nyk. Eiran aikuislukio).
Aino Kallio valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1943. Opiskeluaikanaan ja vastavalmistuneena arkkitehtina Kallio-Ericsson työskenteli Alvar Aallon, Viljo Revellin ja Jussi Paatelan toimistoissa, ja myös lyhyen jakson Ruotsissa.
Oman toimiston Kallio-Ericsson perusti vuonna 1962, mutta jo ennen sitä hän työskenteli itsenäisesti ja toisinaan yhteistyössä erityisesti Veikko Malmion kanssa. Omaa toimistoaan Kallio-Ericsson johti vuoteen 1986 saakka.
Kallio-Ericssonin monipuolinen arkkitehdinura piti sisällään suuren määrän erilaisia suunnittelutöitä, joista valtaosa oli erilaisia yksityistaloja. Hän suunnitteli myös lukuisia teollisuusrakennuksia, virastotaloja ja sairaaloita, ja aivan erityisesti hän oli perehtynyt vanhusten asumiseen. Hän teki myös suuren määrän erilaisia muutostöitä, joista tärkein lienee Lars Sonckin suunnitteleman Kulosaaren hotellin muuttaminen Wihuri Oy:n pääkonttoriksi vuonna 1963.
Arkkitehtuurimuseolla on Kallio-Ericssonin piirustuskokoelma, jossa on aineistoa yhteensä viideltä vuosikymmeneltä ja yksittäisiä suunnitelmia on lähes 70.
Aino Kallio-Ericssonin ehdottomana päätyönä voidaan pitää Helsingin Laivurinkadulla sijaitsevaa Ranskalaista koulua vuodelta 1956. Nykyisin koulu tunnetaan Eiran aikuislukiona. Rakennusta ei aikanaan esitelty Arkkitehti-lehdessä, mutta 1950-luvun tunnetuimpiin ja parhaisiin arkkitehtuurivalokuvaajiin kuulunut Heikki Havas kuvasi siitä hienon valokuvasarjan.
Ranskalaisen koulun arkkitehtuurissa on viittauksia erityisesti Le Corbusier’n tunnetuihin modernistisiin periaatteisiin. Rakennus on nostettu pilareille, ja näin ensimmäisestä kerroksesta muodostuu suojaisa sadekatos. Nauhaikkunajulkisivu on osittain vedetty sisään neljännessä kerroksessa rakennuksen molemmin puolin. Näin on saatu tilaa kattoterasseille, joita korostavat voimakasrakenteiset betonituet.
Kallio-Ericssonin kiinnostus Le Corbusier’n arkkitehtuuriin näkyy myös muuten Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa: hänen museolle lahjoittamansa aineiston joukossa on kiinnostava sarja Kallio-Ericssonin itsensä kuvaamia valokuvia Le Corbusier’n Ronchampin kappelista.
