Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman artikkelisarjan.
Helena Teräväisen uralla on yhdistynyt suunnittelijan, kaavoittajan ja opettajan työ
Patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 kuuluu niihin kauheisiin onnettomuuksiin, jotka ovat kansallisessa muistissa. Onnettomuudessa kuoli 40 työntekijää. Sen jälkeen patruunatehtaan toimintaa alettiin vähitellen siirtää pois kaupungin keskustasta. 1990-luvun alussa jäljellä olivat tyhjät teollisuusrakennukset.
Nyt patruunatehtaan alueen rakennukset ovat pääasiassa kulttuurikäytössä.
Vanhan Paukun kulttuuri- ja yrityskeskittymä on arkkitehti Helena Teräväisen työuran suurin ponnistus 1990-luvulta. Lapua osti kiinteistöt, ja vähitellen sinne tehtiin kirjasto, konserttitiloja, taidemuseo, kahviloita, ja myös Lapuan kankurit sai sinne toimitilat.
Teräväinen sai itse suunnitella alueen suurimman rakennuksen, ison tehtaan muutoksen kirjasto-, opisto-, museo-, ja konserttitiloiksi.
Taidemuseo tehtiin myöhemmin pahasti saastuneeseen pintakäsittelylaitokseen Teräväinen on ylpeä, että Lapua sai akateemikko Juha Leiviskän suunnittelemaan taidemuseon tilat.
Käytöstä poistetut teollisuusrakennukset muuntuvat usein luontevasti kulttuurikäyttöön. Tällainen trendi on ollut eri puolilla Suomea alkaen Helsingin Kaapelitehtaasta myös Tampereella, Turussa, Hämeenlinnassa jne.
Valmistuttuaan Vanha Paukku sai runsaasti julkisuutta sekä arkkitehtuurin ammattilehdissä kotimaassa ja ulkomaillakin, ja siitä on tullut suosittu kaupunkilaisten kohtauspaikka.
Teräväinen johti Vanhan Paukun muutostöitä
Alunperin oli tarkoitus rakentaa uusi kirjastotalo, mutta Lapuan ostettua rakennukset, päädyttiin moninaisten vaiheiden jälkeen patruunatehtaan tilojen muuttamiseen kirjastoksi.
Teräväinen on suunnitelmissaan huolehtinut avoimista näkymistä ja läpinäkyvyydestä. Teollisuusrakennuksen rosoiset pinnat ovat näkyvillä.
”Olen käyttänyt paljon värejä, en ole koskaan osannut sitoutua niin sanottuun arkkitehdin harmaaseen ja mustaan”, hän sanoo.
Siellä täällä Teräväinen kiinnittää huomiota väärään paikkaan sijoitettuun hyllykköön ja muihin käytössä syntyneisiin pikkumuutoksiin, ja naurahtaa, että arkkitehdin on joskus vaikea hyväksyä käytössä tehtyjä muutoksia.. Kirjasto vaikuttaa toimivalta ja hyvin hoidetulta, vaikka se on jo 25 vuotta vanha.
Patruunatehtaan lataamon muuttaminen taidemuseoksi ei ollut helppoa. Maaperä oli saastunutta.
Vauhtia taidemuseohankkeeseen tuli, kun Lapualla syntynyt varatuomari Pauli Laurila ilmoitti lahjoittavansa uudelle museolle keräämänsä tasokkaan taidekokoelman. Siinä oli 23 Sam Vannin ja 36 muiden kotimaisten taiteilijoiden töitä. Kokoelmaa on myöhemmin kartutettu, ja myös kuvanveistäjä Kari Ovaskan tuotantoa on sijoitettu Lapualle.
”Aluksi olin huolissani siitä, saadaanko näyttelytoiminta riittävän korkeatasoiseksi, kun oli niin paljon kaikenlaisia ystävyyskaupunkihankkeita EU:n tuella”, Teräväinen myöntää.
Mutta ainakin nyt taidemuseossa on kiinnostava Susanne Gottbergin ja Markus Kåhren maalausinstallaatio Samaan aikaan toisaalla. (https://lapuantaidemuseo.fi/nayttelyt/esilla-nyt/)
Teräväinen kasvoi ja opiskeli Oulussa
Helena Teräväisen diplomityö oli Oulun Kuusiluodon puutaloalueen miljöön kehittämisestä. Hän sanoo alusta alkaen kiinnittäneensä huomiota rakennuskannan kerroksellisuuteen, eri vuosikymmenten, myös uudempien säilyttämiseen ja uuden käyttötarkoituksen suunnitteluun.
Hän kertoo, ettei ollut ensin lainkaan innostunut patruunatehtaan alueesta. Mutta alue oli keskellä kaupunkia, ja hän alkoi nähdä sen mahdollisuudet kaupunkirakenteessa.
Lapuan kaupunginarkkitehdiksi kolmekymppisenä
Helena Teräväinen oli vähän yli 30-vuotias tultuaan valituksi Lapuan kaupunginarkkitehdiksi. Takana oli työskentelyä Oulussa ja Espoossa.
”Koska olin jo opiskeluaikana ollut kiinnostunut kaupunkisuunnittelusta ja kaavoituksesta, halusin vaihtaa suuntaa ja hakeutua jonkin kaupungin palvelukseen. Espoo ei minua halunnut, ja sain sitten valita Raahen ja Lapuan välillä. Otin vastaan isomman ja haastavamman pestin. Pienissä kaupungeissa ja maaseudulla ei tuohonkaan aikaan ollut paljon arkkitehteja ja tunsin jonkinlaista pioneeri- tai uudisraivaajahenkeä uskaltautuessani hommaan”, hän muistelee.
Elettiin 80-lukua ja rakentamisen kuumentunutta kautta. Kaupunginarkkitehdin toimenkuva oli laaja, kaavoituksesta rakennussuunnitteluun: aluksi korjaussuunnittelua kaupungintaloon, uimahalliin, kouluihin jne. 1990-luvun puolella sitten Patruunatehtaan uudelleenkäytön suunnittelu sekä uusia rivitaloja kaupungin vuokrataloiksi. Ensimmäinen uudisrakennuksen suunnittelu oli Kissankellon päiväkoti, joka oli Teräväiselle todella mieluinen tehtävä.
Lapuan patruunatehtaan muutostöiden johtaminen oli hänen suurin urakkansa ja kesti koko 90-luvun.
Puhumisen ja kommunikaation tärkeys
”Lapua on aika vihreä kaupunkikuvaltaan katupuineen – tullessani täällä oli paljon peltoaukeita ihan keskustassakin. Yritin säilyttää puistomaisia näkymiä, mutta myöhemmin ne ovat hävinneet pientaloalueiden tieltä”, Teräväinen kertoo.
Maanomistus tai pikemminkin maan myynti on määritellyt paljon kaupungin rakenteen muutosta Lapuallakin.
”Aina ei tullut ymmärrystä varsinkaan maanomistajilta. Ei minua ole aseella uhkailtu, mutta kerran on kuristettu”, hän muistelee hieman naureskellen.
Koitko asiantuntemuksesi kyseenalaistamista sukupuolesi perusteella?
”En oikeastaan. Työpaikkahaastattelussa kysyttiin, mitä työtä aviomies täällä tekisi. Vastasin että eikös tänne nyt minua eikä miestäni olla valitsemassa”, hän kertoo.
”Puhumisen merkitystä ei voi aliarvioida suunnittelijan työssä, ja tätä olen myös myöhemmin yliopisto-opettajana korostanut omassa opetuksessani, esimerkiksi vuorovaikutus ja päätöksentekokurssilla. Ja olihan väitöskirjassanikin kyse myös puhumisesta – kulttuuriin kuuluu, että käytämme kieltä ja yritämme tulla ymmärretyiksi. Tilalliset kokemukset ja tunnelmat ovat tietenkin merkityksellisiä, mutta kommunikaatio on yksi kulttuurin tukijalka ja välttämätön myös kulttuuriympäristön syntymiselle” Teräväinen painottaa.
Itäsuomalainen temperamentti
”Olen suorapuheinen, ehkä liiankin suorapuheinen. Joskus tuntui, että itäsuomalainen temperamenttini ja huumorintaju oli pahassa ristiriidassa eteläpohjalaisuuden kanssa”, hän tunnustaa.
Teräväisen isä Eelis oli kotoisin Jaakkimasta, Laatokan Karjalasta. Isän perhe oli sodan jälkeen asettunut Paavolaan, jossa oli Teräväisen äidin Eevin koti. Lapsuutensa, ja nuoruutensa Teräväinen asui Oulussa, jossa vanhemmat tekivät pitkän työuran Hankkijalla.
Keskustalaisuus ja hankkijalaisuus liitettiin yhteen, ja Teräväinen toteaakin hieman ironisesti, että tämä auttoi häntä saamaan työnsä Lapualla.
”He halusivat ilmeisesti varmistaa, etteivät valitse ainakaan kommunistia virkaan”, hän naurahtaa.
Helena Teräväisellä ja hänen puolisollaan Raimo Luomasella on ollut pian kolmekymmentä vuotta kotinaan kaunis vanha talo ns. Vanhan Siirilän alueella, lähellä Engelin suunnittelemaa Lapuan Tuomiokirkkoa.
Myöhäisjugendia edustava talo on rakennettu 1928, ja se muistuttaa kovasti arkkitehti Oiva Kallion Otavan huvilakilpailuun vuonna 1913 piirtämää huvilatyyppiä ”7200” , mutta rakennuksen syntyhistoriasta ei tiedetä muuta kuin vuosiluku, ja että rakennuttajana oli Hailan opettajapariskunta.
Yhtäkään latoa ei saa purkaa turhaan
Toisen tyttären synnyttyä Teräväinen jäi äitiyslomalle. Sen loputtua alkoi toinen jakso työskentelyä Lapualla, ja sen loppupuolella alkoivat ikävämmät vaiheet. Kaupunginarkkitehdin esittelyoikeus vietiin, ja Teräväisen lähdettyä koko kaupunginarkkitehdin virka lopetettiin.
”Kunnallisessa päätöksenteossa arvioidaan kaikkea rahassa. Olen tosissani yrittänyt tuoda keskusteluun muitakin arvoja kuten rakennuskannan kerroksellisuuden säilyttämistä. Kaikki vanhat rakennukset ovat monien mielestä röttelöitä, minä taas en halua, että yhtäkään latoa purettaisiin turhaan. Purkaminen on minulle itseasiassa kirosana”, Helena Teräväinen kertoo.
”Jos valitaan asiantuntijoita virkoihin, heidän asiantuntemustaan pitää myös käyttää. Esittelyoikeus ja läsnäolo kokouksissa on välttämätöntä viran hoitamiseksi kunnolla”, Teräväinen sanoo ja lisää painokkaasti, että hän sai aikaan Lapualla monia hyviä asioita kuten Patruunatehtaan alueen, Kissankellon päiväkodin sekä Hautasen talon säilyttämisen ja muuttamisen erityislasten kouluksi. Lapuan jakso oli voittopuolisesti hänen oman arvionsa mukaan hyvä vaihe hänen elämässään. (https://lapuanhelemi.fi/index.php/Helena_Teräväinen)
2000-luvun alussa Teräväinen oli muutaman vuoden Etelä-Pohjanmaan liitossa tekemässä maakuntakaavaa ja Etelä-Pohjanmaan kulttuuriympäristöohjelmaa, joka julkaistiin kirjana ”Lakiaa ja komeaa”.
”Se on muuten loppuunmyyty”, hän mainitsee.
”Pyrin siinä vaiheessa kansalaisten osallistamiseen – ja maakuntakaavoituksessa prosessi oli niin kaukana tavallisista ihmisistä, että se oli hankalaa, kun taas kulttuuriympäristöohjelma herätti todella paljon huomiota ja kiinnostusta rakennusperintöön”, hän muistelee.
Opettaminen, tutkimustyö ja valokuvaus
Helena Teräväinen on opettanut ja ollut tutkijana Aalto-yliopistossa vuodesta 2006. Hän pitää opetustyöstä.
Opettaminen ja tutkimus ovat olleet Teräväisen toinen ura, nyt jo yhtä pitkä kuin kaavoittajan ja kaupunginarkkitehdin ura. Hänen väitöskirjansa hyväksyttiin vuonna 2006.
Yleensä erilaisten päätösten vaikutusten arviointi on aika vaihtelevaa tai vaikutusarvioita ei edes tehdä, mutta Teräväisen väitöskirjassa on arvioitu sekä Patruunatehtaan alueen historia että muutosprosessi kulttuuriympäristöksi.
Väitöskirjan saatteena on sitaatti filosofi Hanna Arendtilta:
”Ainoastaan silloin, kun useat katsojat voivat nähdä asiat monesta näkökulmasta ilman niiden identiteetin muuttumista, toisin sanoen niiden ympärille kokoontuneet tietävät näkevänsä saman asian täydessä erilaisuudessaan, voi maailman todellisuus näyttäytyä aidosti ja luontevasti”.
Väitöskirja on tapaustutkimus, ja siinä on esitetty diskurssianalyysiä käyttäen vanhan tehdasalueen muuttuminen valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Väitöskirja on luettavissa netissä.
(https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/2760/isbn9512283611.pdf?sequence=1&isAllowed=y)
Mistä puhutaan, kun puhutaan kauneudesta?
Nykyään Teräväinen analysoi ja tulkitsee arkkitehtuuria myös valokuvien avulla. Hänellä on ollut useita valokuvanäyttelyitä, ja hänen uusin julkaisunsa ”Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa” on kuvitettu hänen valokuvillaan.
Kirjassa on Teräväisen keskusteluja eri arkkitehtien kanssa, ja se on myös kannanotto rakentamisen kerroksellisuuden säilyttämisen ja hienovaraisen korjaamisen puolesta. Teräväinen toteaa omassa tekstissään terävästi, että keskustelu menneisyydestä tai ”kauneudesta” ei noussut esille siinä rakentamisen vaiheessa, kun ihmiset siirtyivät ”pimeistä hellahuoneista uusiin ja tilaviin asuntoihin, joissa oli keskuslämmitys ja juokseva vesi”.
Teräväinen kertoo hätkähtäneensä, kun hänellä oli valokuvanäyttely Seinäjoella, ja uutta, Teräväisen mielestä kaunista rakennusta jotkut katsojat luonnehtivat rumaksi. Hän jäi miettimään, puhuvatko ammattilaiset ja tavalliset ihmiset arkkitehtuurista täysin eri kielellä.
”Olemmeko kuitenkin arkkitehtipuheessa jollain tapaa niin ammattimaisia, että yleisö ei ymmärrä sitä”, hän kysyy.
”Vaatiiko yleisö arkkitehtuurilta nykyisin sellaista kauneutta, mitä arkkitehdit eivät tunnista omakseen? Kuinka tähän keskusteluun voisi osallistua provosoitumatta ja alentumatta huutoäänestykseen”, Teräväinen kysyy ja yrittää selvittää sekä omassa tekstissään että kollegojen kanssa vastauksia.
Kirja on julkaistu Aalto-yliopiston julkaisusarjassa TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI 2/2021. Kirjan graafisen suunnittelun on tehnyt Ville Tietäväinen.
Architectan puheenjohtaja
Opetustyön takia Teräväinen oleskelee nyt suuren osan ajastaan pääkaupunkiseudulla. Hän on tällä hetkellä juhlavuottaan viettävän arkkitehtinaisten järjestön Architectan puheenjohtaja.
”Architecta ei ole ammattijärjestö, vaan se tarjoaa keskustelujen ja vertaistuen paikan jäsenilleen”, hän luonnehtii järjestöä ja pitää yhteisiä ekskursioita tärkeinä tapahtumina. Tällä hetkellä suunnitellaan ulkomaan ekskursiota Roomaan, ja mennään tutustumaan Helsingin Kuninkaantammen ilmastoviisaaseen kaupunginosaan.
Viime syksynä käytiin ekskursiolla Länsi-Uudellamaalla, mm. Kirkkonummen Arkkitehtuurin Finlandialla palkitussa kirjastossa. Architecta ry täyttää 80 vuotta, joten suuri vuosijuhlakin on tulossa loppuvuodesta 2022.
Ura tiiviisti
Tutkimus – lataa tästä
Näyttelyt – lataa tästä
CV – lataa tästä
Julkaistu 14.9.2022
