Artikkelisarja esittelee suomalaisia naisarkkitehteja Architectan 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä.
Architecta
Architecta perustettiin vaikeina aikoina sotavuonna 1942. Tavoitteiksi asetettiin tuolloin naisarkkitehtien kokoaminen, ammatillinen tukeminen ja kehittäminen, jäsenten etujen valvominen ja virkistäminen sekä kerhon tulojen, menojen ja omaisuuden hoito. Keskeiset tavoitteet ovat edelleen samat: jäsenten yhteen kokoaminen ja virkistäminen, ammatillinen kehittäminen ja naisarkkitehtien koti- ja ulkomaisen yhteistoiminnan edistäminen.
Architectan perustamisen aikaan oli kulunut yli 50 vuotta siitä, kun Signe Hornborg oli valmistunut 1890 ensimmäisenä naisarkkitehtina Euroopassa, ilmeisesti jopa koko maailmassa. Ennen Architectaa ”arkkitehtitytöillä” oli jo vuosina 1919–1924 oma kerho, Tumstokki. Arkkitehtuurin liitetyn maskuliinisen ammatti-identiteetin sijasta naisia yhdisti taiteellisuus.
Alkuaikoina naisarkkitehdit työskentelivät usein avustavissa tehtävissä toisten toimistoissa vailla suurempia etenemismahdollisuuksia. Useita naisarkkitehteja jo 1920-luvulta lähtien työskenteli esimerkiksi Puolustusministeriössä, mutta he eivät saaneet vakinaisia virkoja ja palkka oli pienempi kuin miehillä. Siitä huolimatta heidän työpanoksensa ministeriössä oli huomattava. Erikoista kyllä, kasarmirakennusten suunnittelua ei pidetty sopimattomana naisille. Miesarkkitehdit taas hakeutuivat parempipalkkaisiin töihin yksityisiin toimistoihin.
Rakentajien epäuskoinen suhtautuminen naiseen arkkitehtina ja perheen perustaminen saivat monet lopettamaan uransa. Naiset ovat osallistuneet arkkitehtuurikilpailuihin harvoin ja heiltä ovat puuttuneet toimeksiantoja tarjoavat ”hyvä veli”-verkostot. Naisille tarjoutuvia työtehtäviä kuten asuntojen, päiväkotien ja koulujen suunnittelua ei arvostettu ja niitä julkaistiin aikanaan vähän. Jotkut tekivät uraauurtavaa työtä suunnittelemalla eri järjestöille pientalojen ja keittiöiden tyyppipiirustuksia. Jotkut taas kouluttautuivat kuvaamataidon opettajiksi, suunnittelivat sisustuksia ja taide-esineitä, muutamilla oli sisustus- tai muotiliike.
Kun miesarkkitehdit sodan jälkeen palasivat rintamalta, naisille ei riittänyt töitä. Jopa kolmannes naisarkkitehdeista muutti töihin Ruotsiin, osa oli lähtenyt lapsineen jo sodan aikana. Monet työskentelivät suunnittelijoina vuokra- ja asuntotuotantojärjestöissä, jossa he saivat vaativia tehtäviä ja oppivat uutta, mistä Suomessa oli sodan takia jääty paitsi.
Architecta on ollut arkkitehtinaisille tärkeä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti. Yhdistys järjesti luentoja, kursseja ja tutustumisia tuotantolaitoksiin ja uusiin rakennuksiin. Tästä alkoivat Architectan kuuluisat ekskursiot. Kun ammatin ja perheen yhdistäminen oli vaikeaa, architectat tukivat toisiaan.
Architecta ry on tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Artikkelisarjaa ovat tukeneet Arkkitehturimuseo, Architecta, Rakennusteollisuus RT, Betonia Oy / Betoniteollisuus, Betonipallas, JKMM Arkkitehdit, Parviainen Arkkitehdit ja PES-arkkitehdit (kaksi artikkelia).
