L Arkkitehdit Oy: toimistotalo M117 (2012), Mannerheimintie 117, Helsinki
“Kävelyn varrella Ruskeasuon kautta johonkin silmiini osui metka pinta. Osoitteessa Mannerheimintie 117 olevan toimitalon kahdessa ensimmäisessä kerroksessa on betoniin painettu karttakuvio. Sittemmin asia tarkentui, arkkitehti on käyttänyt aiheenaan mm. Rooman asemakaavaa vuodelta 1700. Betoni sellaisenaan on komea, mutta tällaiset pintakäsittelymenetelmät antanevat mahdollisuuden luoda kuvaksi mitä mielikuvitus vain tuottaa. Se, että kestävätkö ne aikaa, jää nähtäväksi. Kuviointi jäi mieleen, ja niinpä hankin Rooman kartan 2000-luvulta, puhalsin pöllyt repusta ja odottelen aikaa ilman pandemiaa.”
– Leena Pallasoja, palveluassistentti
Ilmeikäs betoni
Rakennetussa ympäristössä betonia on jossakin muodossa melkein joka paikassa. Sitä on niin näkyvissä kuin näkymättömissä, maan päällä ja alla, rakennusten julkisivuissa, rakenteissa, perustuksissa ja ties missä. Moderni maailma onkin betonista valettu: betoni on yksi laajimmin käytetyistä rakennusmateriaaleista, ja sitä tuotetaan vuosittain valtavia määriä. Betonin valmistus kuluttaa kuitenkin runsaasti luonnonvaroja ja energiaa sekä aiheuttaa päästöjä, minkä vuoksi sen ympäristövaikutuksiin on herätty. Materiaalin kierrätystä ja uusiokäyttöä kehitetään jatkuvasti, ja olemassa olevien betonirakenteiden purkamisen järkevyyttä on alettu kyseenalaistaa.
Betonin kaltaista materiaalia käytettiin laajamittaisesti jo Rooman valtakunnan aikana. Yksi tunnetuimmista antiikin betonirakenteista on Roomassa sijaitsevan Pantheon-temppelin kupoli, joka on vielä tänäkin päivänä hämmästyttävä ilmestys. Keskiajalla betonin valmistustaito taantui, ja sen yhtä ainesosaa sementtiä käytettiin lähinnä muurauslaastin teossa. Vasta 1800-luvulla kehitetyt portlandsementti ja raudalla vahvistettu betoni avasivat tien materiaalin maailmanvalloitukselle.
Nykyaikainen betoni valmistetaan kiviaineksesta, sementistä ja vedestä. Kiviaineksen rakeiden koosta riippuu, minkä näköistä ja mihin käyttöön sopivaa betonista tulee. Sementin ja veden väliset kemialliset reaktiot puolestaan kovettavat materiaalin kestäväksi. Betonista voidaan muottiin valamalla tehdä lähes minkälaisia muotoja tahansa. Teräskehikon päälle valettu betoni eli teräsbetoni on erittäin kestävä yhdistelmä ja nykymaailman suurten rakennelmien edellytys.
Betonista valmistetaan myös erikokoisia ja -näköisiä valmiita elementtejä, joita voidaan käyttää esimerkiksi talojen seinärakenteina tai julkisivun päällysteenä. Lattiamateriaalina verraten yleistä mosaiikkibetonia saadaan, kun valmistuksessa käytetään väriaineita ja erikokoisia kauniita kivirakeita. Kun kovettunut betoni lopulta hiotaan, tuloksena on kaunis, kirjava ja eloisa pinta.
Suomessa on onnistuttu kehittämään mielenkiintoisia menetelmiä, jotka laajentavat käsitystämme betonista ja sen käytöstä. Leenan valitsemassa kohteessa on käytetty graafista betonia, joka mahdollistaa melkeinpä minkä tahansa kuvan siirtämisen betonielementin pintaan. Tekniikka on kehitetty 90-luvun lopulla, ja laajemmin graafista betonia onkin alkanut näkyä parin viime vuosikymmenen aikana. Toinen suomalainen keksintö on esimerkkikuvissammekin esiintyvä Umbra-patinointimenetelmä, jossa betoniin imeytetyt kemikaalit reagoivat sementin kanssa ja muodostavat rusehtavia väriyhdisteitä. Jännittäviä mahdollisuuksia tarjoaa myös muotobetoni-tekniikka, joka käyttää hyväksi materiaalin nestemäistä olemusta. Tekniikan avulla saadaan elementteihin herkullisen pehmeitä muotoja, joita ei aivan ensimmäisenä osaa betoniin yhdistää.
– Joona Rantasalo, amanuenssi
