Tyyppikoulut
Kittilän Alakylään, Kaukoseen, Naakenavuomaan, Vasikkakumpuun ja Vuomaan suunnitellut kansakoulut edustavat tyypillistä 1940-luvun koulusuunnittelua. Pienet harjakattoiset puurakennukset ovat korkeintaan kaksi-kolmikerroksisia. Kouluihin sisältyy opetusluokkien lisäksi opettajan asunto.
Keravan yhteiskoulun muutos ja uudisrakennus, 1949
Toivo Salervon 1920-luvulla suunnittelema Keravan yhteiskoulu tuhoutui tulipalossa 1941. Yhteiskoulun rehtori oli Jorma Järven lähisukulainen ja suunnitteluapu tilattiin perhepiiristä. Järven ura koulusuunnittelijana alkoi tästä toimeksiannosta. Järvi luonnosteli uutta koulurakennusta jo 1940-luvun alussa. Uusi yhteiskoulu (nyk. Keravan lukio) otettiin käyttöön kuitenkin vasta 1949.
Järvi päätyi lopullisessa suunnitelmassaan aineluokkajärjestelmään. Ratkaisu oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja herätti heti valmistuttuaan laajasti mielenkiintoa etenkin opettajakunnan keskuudessa. Koulun sisääntulohalliin liittyy komea portaikko, johon laskeutuu hieno ylävalo katon harjan ikkunoista vinon valkoisen seinän kautta. Sisääntulohallin ja portaikon kokonaisuudessa voi nähdä idullaan jo Järven myöhemmin kehittelemän keskushalliratkaisun.
Herttoniemen kansakoulu, 1952
Herttoniemen kansakoulu (nyk. Herttoniemen ala-aste) oli täysin uuden koulutyypin ensimmäinen sovellus Suomessa. Suunnitelman tärkeimmät esikuvat tulivat Tanskasta, jossa kouluarkkitehtuuria oli tutkittu tiiviisti 1940-luvun alusta lähtien. Tanskalaisessa koulusuunnittelussa keskeisiä lähtökohtia olivat ympäristön huomioiminen, mittakaavan sovittaminen käyttäjiä ajatellen ja luonnonvalon korostaminen. Jorma Järvelle tanskalainen arkkitehtuuri oli hyvin tuttua paikallisten kollegoiden, kirjallisuuden ja matkojen kautta.
Koulurakennukselle osoitettu tontti oli epätasaista kalliomaastoa, jonka korkeuserot olivat yli 10m. Järvi pyrki kääntämään vaikean maaston hyödyksi, ja tästä johtuen rakennus on jaettu kolmeen erisuuntaiseen siipeen. Näin julkisivukorkeudet on pystytty pitämään mahdollisimman matalina ja rakennuksen mittakaava on saatu sopusointuun sen ensisijaisten käyttäjien – lasten – ja ympäröivän rakennuskannan kanssa. Loivat pulpettikatot korostavat rakennuksen matalaa ilmettä. Kattomuoto mahdollistaa myös luonnonvalon ohjaamisen luokkahuoneisiin yläkautta.
Herttoniemen kansakoulun pohjapiirustus (SRM)
Rovaniemen Yhteislyseo, 1952
Jorma Järvi sai Rakennushallitukselta toimeksiannon Rovaniemen Yhteislyseon suunnittelusta 1949. Samana vuonna valmistunut Keravan yhteiskoulu todennäköisesti vaikutti Järven valintaan rakennuksen arkkitehdiksi.
Rovaniemen Yhteislyseo (nyk. Lyseonpuiston lukio) on Suomen ensimmäinen ns. hallikoulu. Järvi luonnosteli idean sisätiloja kokoavasta keskusaulasta palatessaan talvipakkasella junalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Keskusaula on koulun sosiaalinen sydän, jota oli mahdollista käyttää aamuhartauksiin, juhlatilaisuuksiin ja pakkasilmoilla välituntitilana.
Järvi päätyi uudenlaiseen pohjaratkaisuun myös siksi, että hän halusi säilyttää Rovaniemen ainoan sodalta säästyneen puiston, joka sijaitsi koulun tontin länsipäässä. Rakennuksen sijoituspaikaksi jäi tästä johtuen tontin itäpään neliömäinen alue, jolle ajalle tyypillinen pitkänomainen koulurakennus ei olisi sopinut.
Uudenaikaisesta pohjaratkaisusta huolimatta rakennuksen ulkoasu on vanhahtava. Suorakaiteen muotoiset ruutuikkunat, korkeat tiilikatot ja liuskekivisokkelit viittaavat 1940-lukuun. Kiinnostava yksityiskohta on sisäänkäynnin edustan vapaasti kaartuva puinen sadekatos.
Rovaniemen Yhteislyseon keskusaula. (Kuva: Rauno Träskelin/SRM)
Pakilan kansakoulu, 1954
1950-luvun alussa rakennettiin vielä jonkin verran edellisille vuosikymmenille tyypillisiä korkeampia ja monumentaalisempia kouluja. Pakilan kansakoulu (nyk. Pakilan ala-aste) edustaa osittain tällaista tyyppiä. Rakennuksen julkisivut on kuitenkin riisuttu ajalle tyypillisistä pehmentävistä elementeistä: rakenteellisuutta korostavat yksinkertaiset punatiili- ja rappauspinnat sekä eritoten nauhaikkunat olivat uutta.
Sisätiloiltaan koulu edustaa ensimmäisiä ns. solujärjestelmän sovelluksia Suomessa. Rakennus on jaettu itsenäisiin, muutamille ryhmille varattuihin luokkakokonaisuuksiin. Solut eivät kuitenkaan ole vielä siinä mielessä itsenäisiä, että niihin olisi suora käynti ulkoa. Solujärjestelmä yleistyi 1960-luvulla.
Sisätilojen suunnittelussa erityistä huomiota on kiinnitetty liikkumisen sujuvuuteen. Tästä huolimatta sisätilat ovat keskenään hyvin eriluonteisia ja muotoisia. Viihtyisyyttä korostavat erittäin hienot ja harkitut yksityiskohdat, kuten puuviiluiset luokanovet, mosaiikkibetoniset porrasaskelmat ja eritoten veistokselliset kierreportaikot.
Veistoksellinen kierreportaikko Pakilan kansakoulussa. (Kuva: Heikki Havas/SRM)
Kulosaaren yhteiskoulu, 1954–55
Kulosaaren yhteiskoulun rakentamisen rahoitti yksityinen kannatusyhdistys, johon myös Järven perhe kuului. Jorma Järvi oli tästä syystä itsestään selvä valinta koulun suunnittelijaksi. Järven kuudesta lapsesta nuorimmat kolme ehtivät olla koulun oppilaita.
Suunnittelun keskeiset lähtökohdat olivat rakennuskustannusten minimointi ja rakennuksen mahdollisimman tehokas käyttö. Suunnitelman perusratkaisuksi Järvi valitsi Rovaniemen Yhteislyseossa käyttämänsä keskushalliratkaisun, sillä tilankäytön tehostamiseksi rakennukseen ei haluttu yhtään käytävää.
Louhintakustannuksia säästääkseen Järvi pyrki hyödyntämään rakennuspaikan jyrkähköä rinnemaastoa. Tästä johtuen keskushalli on toteutettu nousevana katsomona. Keskushallia ympäröiviin luokkatiloihin johtavat komeat parvimaiset portaat keskushallin molemmilta sivuilta. Kustannustehokas punatiili on vallitseva materiaali sekä ulkona että sisällä.
Keskushallista on liukuovien kautta yhteys voimistelusaliin. Voimistelusalia voidaan näin käyttää näyttämönä keskushallin toimiessa katsomona. Liukuovien vaaleat pinnat toimivat myös heijastuskankaana, sillä koulu oli iltaisin elokuvateatteri. Kansallisteatterin johtaja Arvi Kivimaa totesi Kulosaaren koulun valmistuttua, että lavajärjestelyt, näkyvyys keskushallin katsomosta lavalle ja akustiikka toimivat siellä jopa paremmin kuin Kansallisteatterin vastavalmistuneella uudella näyttämöllä.
Järvi päätyi Kulosaaressa Keravan yhteiskoulussa käyttämäänsä aineluokkajärjestelmään. Tästä johtuen oppilailla ei ollut omia pulpetteja ja säilytystilojen tarve muodostui ongelmaksi. Järvi ratkaisi ongelman suunnittelemalla keskushallin katsomoistuimet oppilaiden säilytyslaatikoiksi.
Kulosaaren yhteiskoulun leikkauspiirustus.
Maunulan yhteiskoulu, 1957–58
Maunulan yhteiskoulu (nyk. Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio) edustaa Jorma Järven tuotannossa siirtymävaihetta. Koulun kantava rakenne perustuu osittaiseen pilarijärjestelmään. Kantava julkisivumuuri on saanut väistyä ja tästä syystä rakennuksen julkisivut ovat saaneet huomattavasti aiempaa kevyemmän ilmeen. Julkisivuissa korostuvat nauhaikkunapinnat. Aiemmin Järven kouluille tyypillinen tiiliverhous on kätketty vaalean rappauspinnan alle.
Järvi oli matemaattisesti lahjakas ja kiinnostunut jo opiskeluajoistaan lähtien erilaisten geometristen aiheiden arkkitehtonisista sovelluksista. Maunulan yhteiskoulun liikuntasalin katossa Järvi kokeili ensimmäistä kertaa kahteen suuntaan kaartuvaa hyperbolista paraboloidipintaa eli ns. satulapintaa (vrt. Tapiolan yhteiskoulu).
Tapiolan yhteiskoulu, 1958 / 1960
Tapiolan yhteiskoulu (nyk. Tapiolan lukio) on Jorma Järven tunnetuin koulusuunnitelma. Hän sai toimeksiannon 1957 järjestetyn kutsukilpailun perusteella ehdotuksellaan ”don hertzen ja hänen pieni laumansa”. Tapiolassa Järvi pääsi lopultakin toteuttamaan yksikerroksisen koulun, jota hän oli jo 1950-luvun alkupuolelta pitänyt sekä inhimillisesti että taloudellisesti parhaana ratkaisuna.
Tapiolan alueen perusideologian mukaan koulu on sijoitettu vihreään vyöhykkeeseen, jonne lasten on turvallista tulla. Turvallisuutta ja yhteyttä luontoon on korostettu myös ryhmittämällä rakennuksen perusmassat siten, että ne rajaavat sisälleen piha-alueen. Pihan puusto on säilytetty mahdollisimman koskemattomana ja näin matala rakennus lähes sulautuu ympäristöönsä.
Koulun näkyvin uutuus olivat pihan puolelle sijoitetut, 6-kulmion muotoiset erikoisluokat. Järvi oli kehitellyt 6-kulmioaihetta jo pitkään. Hän käytti sitä ensimmäistä kertaa 1940-luvun lopulla Kansaneläkelaitoksen ja Eteläranta 10:n palkituissa kilpailuehdotuksissaan. Lisäksi 6-kulmaisille luokille oli tanskalainen esikuva: Hougaard Nielsenin ja Norgaard Pedersenin koulu Esbjerkissä vuodelta 1950.
Tapiolan yhteiskoulun toinen erikoisuus on liikuntasalin katto, joka perustuu jo Maunulassa käytettyyn hyperboliseen paraboloidipintaan. Tapiolassa lopputulos on kuitenkin paljon vaikuttavampi sekä sisältä että ulkoa. Katto koostuu kahdeksasta hyperbolisen paraboloidin osasta, jotka lepäävät neljän pilarin varassa.
Tapiolan yhteiskoulun 6-kulmainen luokkahuone. (Kuva: Pertti Ingervo/SRM)
Tapiolan yhteiskoulun liikuntasalin kattorakenne perustuu hyperboliseen paraboloidipintaan. (Kuva: Pertti Ingervo/SRM)
Vapaaniemen kansakoulu, 1958–59
Vapaaniemen kansakoulussa (nyk. Friisilän koulu) Jorma Järvi toteutti radikaalin ideansa täysin 6-kulmaisuuteen perustuvasta koulusta. Hän esitteli ideaansa jo Tapiolan koulun yhteydessä Suomen kuvalehdessä vuonna 1957. Järven tärkeimmät perusteet muotovalinnalle olivat hukkatilan minimointi ja valonsaannin maksimointi. Tapiolasta poiketen Vapaaniemen kansakoulu on kaksikerroksinen.
6-kulmaluokan käytännön hyödyt, etenkin erikoisluokkakäytössä, ovat kiistattomat verrattuna normaaliin suorakaiteen muotoiseen luokkaan. Hankalat etukulmapaikat, joista on huono näkyvyys taululle, jäävät kokonaan pois. Samoin ”häiriköiden” suosimat takakulmapaikat. Luokat on myös helpompi järjestää kunkin aineen vaatimusten mukaan. Lisäksi 6-kulmaisuus on luonnonvalon saannin kannalta käytännöllinen ratkaisu.
Vapaaniemen kansakoulun ensimmäisen kerroksen pohjapiirustus.
Hyvinkään keskikoulu, 1962
Hyvinkään keskikoulu (nyk. Hyvinkään Sveitsin lukio) on Jorma Järven viimeisiä toteutuneita koulusuunnitelmia. Järvi oli 1959 järjestetyn kutsukilpailun perusteella saanut toimeksiannon Hyvinkään kansalaiskoulun (nyk. Härkävehmaan koulu) suunnittelemisesta. Rakennus valmistui 1960.
Hyvinkään keskikoulun toimeksiannon Järvi sai kansalaiskoulun perusteella. Järven suunnitelma kerää yhteen useita hänen aiempien suunnitelmiensa ratkaisuja. Rakennus on yksikerroksinen ja rinnemaastoon mielenkiintoisesti istutettu, valoisa ja mittakaavaltaan miellyttävä. Aikakauden muutos näkyy yhä pelkistetymmässä yleisilmeessä, josta kaikki 1950-luvulle tyypilliset pehmentävät eleet on riisuttu pois.