Erkki Kairamo

25.07.1936, Helsinki - 25.07.1994, Helsinki

Erkki ”Edu” Aulis Kairamo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1954 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1963. Kairamo on yksi 1900-luvun jälkipuoliskon suomalaisen modernismin suunnannäyttäjiä ja tunnettu etenkin teollisuusrakennusten suunnittelijana. Hänen arkkitehtuuriaan leimaa läpi uran jatkunut 1900-luvun alun konstruktivismin kehittäminen ja uudistaminen.

Erkki Kairamo syntyi Helsingissä vuonna 1936 ja vietti osan lapsuudestaan Kotkassa, jossa hänen isänsä Aulis Kairamo oli mukana toteuttamassa Alvar Aallon suunnittelemaa Sunilan selluloosatehdasta. Isänsä ja isoveljensä Kari Kairamon tavoin hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa, mutta valmistui diplomi-insinöörin sijaan arkkitehdiksi. Enteillen myöhemmän uransa keskittymistä teollisuusrakennuksiin, Kairamon diplomityö käsitteli Naantalin lasitehdasta (1963).

Opiskeluajoistaan lähtien Kairamon uraa väritti yhteistyö ja työskentely eri arkkitehtien kanssa. Opiskellessaan hän työskenteli muun muassa Lauri Silvennoisen (1956–57), Osmo Siparin (1957–59) ja Osmo Lapon (1959–63) arkkitehtitoimistoissa. Opintojen ja palkkatyön lomassa Kairamo perusti vaimonsa Maija Kairamon (os. Santaholma) ja Reijo Lahtisen kanssa yhteisen toimiston vuonna 1960. Toistakymmentä vuotta toimineen toimiston vaihtuvista yhtiökumppaneista monet kuuluivat Kairamon tavoin 1960-luvun konstruktivisteihin. Toimiston yhtiökumppaneihin kuuluivat muun muassa Jorma Pankakoski (1964–74), Sakari Laitinen (1967–68), Pentti Panzar (1963–74), Kirmo Mikkola (1967–74) ja Juhani Pallasmaa (1967–74).

Mikkolan, Pallasmaan ja Erkki Juutilaisen kanssa Kairamo muodosti ”rantatoimiston”, joka tuli tunnetuksi Tapiolan keskustan laajennussuunnitelmasta (1967–74, toteutumaton). Jorma Pankakosken kanssa Kairamo suunnitteli 1960-luvun konstruktivismin merkkiteoksena pidetyn Hyrylän varuskunnan lämpökeskuksen (1968, purettu 2017). Kairamon ja Reijo Lahtisen suunnittelema Marimekon tehdas (1979) Helsingin Herttoniemessä noteerattiin laajasti kansainvälisissä ammattijulkaisuissa. Suunnittelutyön ohella Kairamo opetti Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1963–65 ja työskenteli valtiolle vuosina 1973–74.

Toimeksianto taideteollisen korkeakoulun toimitalon suunnittelemisesta Itä-Pasilaan sai Kairamon, Kristian Gullichsenin ja Timo Vormalan perustamaan maineikkaan Arkkitehtitoimisto KY:n vuonna 1973, jossa Kairamo työskenteli aina äkilliseen kuolemaansa saakka. Reilun kahden vuosikymmenen aikana toimisto saavutti huomattavaa menestystä lukuisissa arkkitehtuurikilpailuissa. Kilpailumenestyksen tuloksena syntyi muun muassa Kairamon, Gullichsenin ja Vormalan poikkeuksellisesti yhdessä suunnittelema Stockmannin tavaratalon laajennus (1989). Kairamon työluettelo arkkitehtitoimisto KY:n ajoilta sisältää runsaasti erilaisia suunnittelutehtäviä aluesuunnitelmista asuintaloihin ja liikerakennuksiin. Toimistossa hänen päävastuualueenaan olivat teollisuusrakennukset.

Kairamon suunnittelemia teollisuusrakennuksia ovat muun muassa modernin teollisuusarkkitehtuurin tunnetuimpiin töihin lukeutuva A. Ahlströmin paperitehtaan laajennusosa (1977), Joutseno Pulp Oy:n paperitehtaan laajennus Lohjalla (1980) ja Enso-Gutzeit Oy:n Varkauden voimalaitos (1990). Varkauden keskustassa sijaitseva A. Ahlströmin paperitehdas on hyvä esimerkki Kairamon teollisuusarkkitehtuurista. Kairamo kevensi lähes puoli kilometriä pitkän teollisuuskompleksin massiivista pituusvaikutelmaa avaamalla Kauppatorin suunnasta paperitehtaan ja varastorakennuksen välistä näkymiä kohti tehtaan takana avautuvaa Huruslahtea. Kokonaisuutta Kairamo rytmitti pintamateriaalirinnastuksilla ja harkitusti sommitelluilla laitoksen toiminnallisilla elementeillä, kuten savupiipuilla, putkistoilla, kierreportailla ja värikkäillä kaiteilla.

Viimeistellyt detaljit ja harkitut mittasuhteet toistuivat Kairamon suunnittelemissa Itäkeskuksen kauppakeskuksessa (1984) ja toimistorakennus ”Itäkeskuksen maamerkissä” (1987), jonka suunnittelun kutsukilpailun Kairamo voitti vuonna 1977 ehdotuksellaan ”Valomerkki”. Kapean 16-kerroksisen toimistorakennuksen lasiportaikko muodostaa horisontaalin kauppakeskuksen kanssa risteävät ja selkeät linjat. Kairamo kutsui näitä hänen arkkitehtuurilleen tunnusomaisia linjoja ”voimaviivoiksi”.

Itäisen Helsingin liikenteen solmukohtaan rakennettu Itäkeskus sai ensimmäisenä suurena aluekeskuksena laajasti huomiota myös ammattipiirien ulkopuolella, ja se toimi aluerakentamisen esimerkkinä Suomessa. Kairamon Itäkeskuksen rakennukset saivat valmistumisaikanaan näyttävästi julkisuutta kansainvälisissä ammattilehdissä ja niiden ansiosta hänelle myönnettiin myös vuoden 1984 teräsrakennepalkinto. Arkkitehti sai urallaan myös useita muita palkintoja, kuten rakennustaiteen valtionpalkinnon vuonna 1978 yhdessä Gullichsenin ja Vormalan kanssa ja valtion 3-vuotisen taiteilija-apurahan vuonna 1981.

Teollisuuden ja kaupan rakennusten rinnalla Kairamo suunnitteli uransa varhaisista vaiheista lähtien asuinrakennuksia, joista valtaosa sijoittui Espooseen. Näistä tunnetuimpia esimerkkejä ovat muun muassa Osmon Lapon kanssa suunniteltu Niittykummun kerrostalo (1964), Maija Kairamon kanssa suunniteltu omakotitaloalue ”Hanikka” (1970), Liinasaarenkujan paritalot (1982), Hiiralankaaren kerrostalot (1983) ja toisen vaimonsa, sisustusarkkitehti Aulikki Jylhän, kanssa suunniteltu Lyökkiniemen paritalo (1990). Kairamon suunnittelemissa asuinrakennuksissa toistuivat läpi hänen uransa jatkunut 1900-luvun alun modernismin kehittely. Kairamon viimeisiin töihin kuuluvat Oy Veho Ab:n Auto-city Espoossa (1991), Espoon Niittykummun paloasema (1991) ja Kairamon ja Aulikki Jylhän Villa Aulikki Hiittisten Halskärissä (1996).

Kairamo tunnettiin työlleen omistautuneena arkkitehtina, purjehtijana sekä seurallisena kulttuuripersoonana, jonka kiinnostuksen kohteet ulottuivat urheilusta taiteisiin. Monet Kairamon arkkitehtuurista kirjoittaneet ovat nähneet hänen arkkitehtuurinsa selkeydessä, ”voimaviivoissa” ja rytmissä vaikutteita Kairamon arvostamien Malevitsin ja Mondrianin kuvataiteesta, Sergei Eisensteinin ja Jean Vigon elokuvista sekä arkkitehdille tärkeistä purjeveneistä.

Arkkitehtuurimuseon laaja kokoelma Kairamon piirustuksista on täydentynyt vuodesta 1997 alkaen, ja viimeisin täydennys kokoelmaan tuli vuonna 2020. Kokoelmassa on erityisen paljon käsivaraluonnoksia, jotka olivat esillä museon näyttelyssä ”Erkki Kairamon luonnoksia” vuonna 1997. Piirustuskokoelmaan kuuluvat muun muassa Hyrylän lämpövoimalaitos, omakotitaloalue Hanikka, Marimekon tehdas, A. Ahlströmin paperitehtaan laajennusosa, Itäkeskuksen maamerkki ja kauppakeskus sekä Joutseno Pulp.

Kirjoittaja: Ronja Pihkanen

Julkaistu 8.4.2021