1960-luvun alussa, itäisen ja läntisen lähiön sekä keskustan ollessa jo pitkälle rakennettu, Tapiolaa laajennettiin etelään ja pohjoiseen. Eteläiselle alueelle nousivat mainittavimpina Otsolahden Länsirannan pieni lähiö sekä Hakalehdon ja Suvikummun asuntoalueet.

Länsiranta

Rakennustoimisto A. Puolimatka toteutti 1960-luvun alussa Tapiolan Länsirantaan kolme 10-kerroksista pistetaloa, kolmekerroksisen lamellitalon sekä kaksi rivitaloa (Aarne Ehojoki). Pistetalojen parvekkeet avautuvat itään tai länteen, rivitalojen laajat pihat idänpuoleiseen rantamaisemaan. Rakennusryhmä muodosti alun perin pienen asuntoalueen lähikauppoineen ja leikkipuistoineen.

Hakalehto

Merituulentie eteläpuolelle nousi 1960-luvun alkupuoliskolla kymmenen Helsingin asuntokeskuskunta Hakan lamellitaloa (KK/Sakari Nironen). Hakalehdon alueen elementtirakenteiset lamellitalot toteutettiin pilari-palkkirunkoisina, mikä yhdessä kevyiden väliseinien kanssa mahdollisti yksilölliset asuntopohjat. Osa elementeistä tehtiin Hakan omalla valimolla, joka sijaitsi rakennettavan alueen keskellä.

Haka toteutti kerrostalojen tuntumaan matalien yhdenperheentalojen ryhmän, Hakalehdon atriumtaloalueen (Pentti Ahola).

Hakalehdon atriumtalot, n. 1965
Pentti Ahola

Hakalehdon atriumtaloalueen suunnittelijan, Pentti Aholan tarkoituksena oli “luoda yhdistävä elementti kerrostaloasutuksen ja laakeiden niittyvainioiden välille”. Tulevaa asuntoaluetta markkinoitiin mallitalolla, jota esiteltiin kesällä 1962. Alueelle alun perin kaavailluista 60 talosta toteutettiin lopulta vain 17. Talot valmistuivat vaiheittain 1960-luvun puoliväliin mennessä.

Betonielementeistä kootut yksikerroksiset rakennukset ovat kooltaan 120 m2. Ulospäin suljetut asuintilat muodostavat U-pohjaisen, keskeiselle pihalle avautuvan sarjan. Neljäs sivu on edellisiä kapeampi sauna- ja varastosiipi, joka rajaa kokonaisuutta neliömäiseksi tilojen polttopisteen – atriumpihan – ympärille. Pihan koko on noin 125 m2. Autot sijoitettiin yhteistalliin.

Pihan puolelta leveällä tummalla räystäslaudoituksella varustetut betonitalot ovat ulkoapäin valkeita. Koivikon keskellä oleva kumpuileva alue on näkymiltään vaihteleva, eri korkuisten valkoisten massojen ja muurien leikki.

Atriumtalon pohjapiirros, alhaalla sauna- ja varastosiipi. (MFA)

Suvikumpu

Suvikummun alueesta järjestettiin vuoden 1961 lopulla kutsukilpailu, jonka voitti Reima Pietilä “Tuohivirsut juoksuhaudassa” -ehdotuksellaan. Muut kutsutut olivat arkkitehdit Pentti Ahola, Aulis Blomstedt ja Aarno Ruusuvuori.

Suvikummun rakentaminen kuului Asuntosäätiön rakennuttaman Tapiolan viimeiseen vaiheeseen. As. Oy Suvikulman, As. Oy Suvikeskuksen ja As. Oy Suvikärjen kolme lamellitaloa (Raili ja Reima Pietilä) valmistuivat yksi kerrallaan vuoteen 1969 mennessä. Aluetta täydennettiin vielä 1980-luvun alussa As. Oy Tapiolan Suvituulella sekä Suvikulman viereen valmistuneella Kukkatalo-liiketalolla (Raili ja Reima Pietilä). Uudet rakennukset on tehty elementeistä, ja ne ovat aiempia massallisesti hillitympiä.

As. Oy Suvikulma, As. Oy Suvikeskus, As. Oy Suvikärki 1968-70
Raili ja Reima Pietilä

Suvikulman, Suvikeskuksen ja Suvikärjen kaksikerroksisesta yhdeksänkerroksiseen nousevat massat muodostavat metsäkummun vierustalle vaihtelevaa, muutaman suorakulmaisen käännöksen tekevää nauhaa. Käsityömäisesti toteutetut talot ovat massaltaan ja julkisivuiltaan poikkeukselliset: runkosyvyys vaihtelee rakennusten eri osissa, kun eri huoneryhmiä on vedetty sisemmäksi tai ulommaksi rungosta. Ryhmittelyllä on saatu aikaan asuttavuutta parantavia ikkuna-aukotuksia – muun muassa kylpyhuoneisiin – sekä tilavia parvekeratkaisuja. Reima Pietilä suositteli jo tuolloin suurimpien parvekkeiden varustamista lasiseinin ja ennakoi nykyisten lasitettujen parvekkeiden tuloa.

Suvikummun rakennusten päämateriaali on paikalla valettu betoni sekä julkisivuissa sileäksi rapattu, valkoiseksi maalattu tiili. Julkisivupinnoissa betoni on näkyvissä vain yksityiskohdissa, joissa sillä on laudoitusta muistuttava pinta. Tämä on maalattu tummanvihreäksi kuten julkisivuissa käytetyt puuosatkin. Valkeiden pintojen kanssa vapaasti vaihtelevat vihreät osat liittävät rakennukset metsäiseen ympäristöön.

Suvikummun alue on aikansa suomalaisessa asuntoarkkitehtuurissa poikkeus, jonka syntymisen mahdollisti Asuntosäätiön ennakkoluulottomuus Pietilöiden kokeilunhaluista ja luovaa suunnittelijanasennetta kohtaan.

Suvikummun matalan osan julkisivua. (Foto: Hakli/ MFA)