EERO SAARINEN JA HELSINKI


Arkkitehti Eero Saarinen (1910-1961) teki elämäntyönsä Yhdysvalloissa ja hänen arkkitehtuurinsa liittyy Amerikan rakennustaiteen historiaan. Hänen arkkitehdinuransa alkuvaiheet liittyvät kuitenkin Helsinkiin. Hänellä oli pysyvät ja lujat siteet synnyinmaahansa Suomeen, jossa hän vieraili usein.

Eliel ja Loja Saarisen poika Eero syntyi Kirkkonummella vuonna 1910. Perhe asui huvilassaan Hvitträskissä. Vuonna 1923 Eeron ollessa 12-vuotias Saarisen perhe muutti Yhdysvaltoihin, jossa Eero kävi koulunsa ja opiskeli arkkitehdiksi. Valmistuttuaan Yalen yliopistosta vuonna 1934 Eero Saarinen sai kahden vuoden matka-apurahan ja tuli Eurooppaan. Matkan tärkeä etappi oli Helsinki, jossa hän työskenteli arkkitehti Jarl Eklundin toimistossa. Hän osallistui aktiivisesti Ruotsalaisen teatterin laajennussuunnitteluun ja teki ehdotuksen modernia liikerakennusta varten Helsinkiin. Lisäksi hän otti Jarl Eklundin kumppanina osaa Suomen paviljongin suunnittelukilpailuun Pariisin maailmannäyttelyä varten sekä teki oman, 3. palkinnon saaneen ehdotuksensa Helsingin postitalon kilpailuun. Kesällä 1936 Eero Saarinen palasi Yhdysvaltoihin, jossa hän aloitti yhteistyön isänsä kanssa. Eero Saarinen tuli kuitenkin usein Suomeen, mm. häämatkallaan vuonna 1939. Tuolloin hän antoi kiittäviä lausuntoja Alvar Aallon paviljongista New Yorkin maailmannäyttelyssä. Vielä vuosina 1952-53 Eero Saarinen teki ehdotuksen Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön lisärakennusta varten Helsingin Kaivopuistoon. Sitä ei kuitenkaan toteutettu.
 
Eliel ja Eero Saarinen Hvitträskissä, n. 1920. MFA
 

HVITTRÄSK


Arkkitehtikolmikko Herman GeselliusArmas Lindgren ja Eliel Saarinen rakennutti itselleen huvilan Kirkkonummelle Vitträsk-järven rannalle vuonna 1901-03. Siellä Eero Saarinen vietti lapsuutensa. Eliel Saarisen toimisto oli kodin yhteydessä, ja siten Eero jo lapsena sai käsityksen arkkitehtitoimiston ilmapiiristä. Saarisen toimistossa työskenteli ja sen pihapiirissä asui lupaavia arkkitehteja, Otto-Iivari Meurman, Yngve Lagerblad ja Jarl Eklund. Yhdysvaltoihin muutettuaan Saarisen perhe palasi kesäisin Hvitträskiin, ja heillä oli Helsingissä laaja tuttavapiiri. Eero Saarisen kädenjälki näkyy Hvitträskissä. Salaman sytyttämä tulipalo kesällä 1922 vaurioitti pahoin aikanaan Armas Lindgrenin asuttamaa pohjoissiipeä.Sitä ei enää rakennettu uudelleen, vaan Eero Saarinen sai isänsä toimesta tehtäväkseen suunnitella pienemmän rakennussiiven, joka toteutettiin vuosina 1929-33. 


JARL EKLUNDIN TOIMISTOSSA


Kun Eero Saarinen vastavalmistuneena arkkitehtina vuonna 1934 tuli Suomeen, pääsi hän työskentelemään Jarl Eklundin toimistoon. Eklund oli vanha tuttava, joka oli nuorena toiminut Eliel Saarisen avustajana Hvitträskissä. Eklundin ja Saarisen perheitä yhdisti myös sukulaisuus. Jarl Eklundin ensimmäinen puoliso Margareta oli Loja Saarisen ja Herman Geselliuksen sisar. Jarl Eklundilla oli 1930-luvulla arvostettu asema teollisuusrakennusten, kartanoiden ja yksityistalojen suunnittelijana. Hänen toimistossaan Eero Saarinen sai varsin itsenäisiä tehtäviä. Eklundin kanssa tehdyistä suunnitelmista tärkein oli Ruotsalaisen teatterin laajennus- ja muutossuunnitelma.
 
Ruotsalainen teatteri, Svenska teatern, muutos 1935-36. Jarl Eklund ja Eero Saarinen. Foto Roos/MFA
 

RUOTSALAINEN TEATTERI


Pietarilaisen arkkitehdin Nikolaj Benois´n 1860-luvulla suunnittelema ruotsalainen teatteri oli jo 1910-luvulla laajennus- ja korjaustoimenpiteiden tarpeessa. Eliel Saarinen teki vuonna 1916 ensimmäiset teatterin laajennussuunnitelmat. Asia ei kutenkaan tuolloin edennyt ja 1920-luvun lopulla siihen palattiin uudelleen. Uusi suunnitelma tilattiin Eliel Saariselta Amerikasta. Saarinen laati 1920- ja 1930-lukujen taiteessa teatterin laajennusta varten useita vaihtoehtoja, joiden pohjalta Jarl Eklund laati vuonna 1934 luonnospiirustukset. Eliel Saarinen valtuutti poikansa edustajakseen suunnitelmaa kehiteltäessä Helsingissä. Eero Saarinen teki Jarl Eklundin toimistossa lukuisia luonnoksia teatteria varten. 1930-luvun radikaali funktionalismi teki tuloaan Suomen arkkitehtuuriin 1920-luvun klassismin hiipuessa. Eero Saarisen luonnoksissa on hyvin erilaisia vaihtoehtoja teatterin julkisivuja varten. Klassismia edustavat pilasterein ja kaarin jäsennöidyt ehdotukset, ankaraa funktionalismia julkisivut sileine seinäpintoineen ja nauhaikkunoineen. Joissakin luonnoksissa rakennuksen yhteyteen kaavailtiin hotellia. Lopulta päädyttiin kuitenkin vaatimattomampaan laajennukseen. Siinä klassillisen arkkitehtuurin aiheet on karsittu minimiin. Lämpiön ulkoseinä työntyy puolikaarena Mannerheimintielle ja sitä rytmittävät kaari-ikkunat. Esplanadin puistoon rakennus avautuu suurten ikkunoiden välityksellä. Teatterin uusi ilme ei saanut kovinkaan myönteistä vastaanottoa. Pahoiteltiin Benois´n teatterin uusrenessanssi-ilmeen hävittämistä. Arkkitehti-lehdessä suunnitelmaa kritisoitiin ympäristöön sopeutumattomaksi. Eero Saarinen lausui myöhemmin teatterisuunnitelmastaan. ”Se oli kauhea rakennus, mutta se antoi hyvää kokemusta. Siinä sai oppia kaikki ne asiat, jotka voivat mennä hullusti rakentamisessa”. Ruotsalaiseen teatteriin Saarinen suunnitteli myös teatterisalin tuolit sekä huonekaluja ravintolaa varten. Nämä suunnitelmat olivat hänen ensiaskeleitaan huonekalujen muotoilijana, jolla alalla hän myöhemmin saavutti maailmanmainetta.
 
Ruotsalaisen teatterin katsomon tuoli ja ravintolan tuoleja, 1936. Eero Saarinen. MFA
 

CITY PALACE


Nykyisen Forumin paikalle Mannerheimintien varrelle Eero Saarinen teki luonnoksia liikerakennusta varten. Hän käytti siitä nimitystä ”city palace”. Tämäkin suunnitelma liittyy Eliel Saarisen aikaisempiin töihin. Forum-korttelista tontteja omistanut päätoimittaja Amos Anderson oli vuonna 1928 julistanut kilpailun korttelin uudelleenjärjestelystä. Siihen oli kutsuttu myös Eliel Saarinen. Hänen Yhdysvalloista lähettämänsä ehdotus saapui kuitenkin liian myöhään eikä sitä voitu palkita, vaikka sen ansiot huomattiinkin. Eliel Saarinen ehdotti Mannerheimintien varrelle korkeaa tornia. Mitään kilpailun ehdotuksista ei toteutettu ja Mannerheimintien ja Simonkadun kulmaan päätettiin rakentaa tilapäinen liikerakennus. Sekä Eero Saarinen että Viljo Revell tekivät suunnitelman tontille. Saarinen luonnosteli tontille 2-3 -kerroksisen modernin funktionalistisen liiketalon, jonka julkisivut muodostuivat kokonaan suurista ikkunapinnoista. Toteutettuna rakennus olisi ollut kuin lyhty kaupungin vilkasliikenteisessä risteyksessä ja samalla se olisi ollut Lasipalatsin vastine kadun toisella puolella. Suunnitelmaa ei toteutettu ja vuonna 1939 Amos Andersonin ”hoviarkkitehti” W.G. Palmqvist suunnitteli paikalle liikerakennuksen, joka edelsi nykyistä kauppakeskusta.
 
City Palace, n. 1936. Suunnitelma tilapäistä liikerakennusta varten Forum-kortteliin. Eero Saarinen. MFA
 

POSTITALON KILPAILU

 
Helsingissä asuessaan Eero Saarinen osallistui Helsingin postitalon kilpailuun vuonna 1934 saaden siinä 3. palkinnon. Kilpailuun jätettiin 15 ehdotusta, joista voittanut Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnitelma toteutettiin. Kolmannen palkinnon saaneessa Eero Saarisen suunnitelmassa on ankaraa monumentaalisuutta ja sisäänkäynnin korkea portiikki hallitsee Mannerheimintien julkisivua. 

© Suomen rakennustaiteen museo / Timo Keinänen

Eero Saarinen: Huominen hahmottuu -näyttely >>