Aarno Ruusuvuori (1925-1992)

Aarno Ruusuvuori valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1951 ja perusti oman toimistonsa seuraavana vuonna. Hän teki merkittävimmät suunnittelutyönsä itsenäisenä arkkitehtina. Suunnittelijauransa ohella Ruusuvuori teki pitkän elämäntyön tulevien arkkitehtisukupolvien opettajana professorina Teknillisessä korkeakoulussa. Hän toimi myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana, monien nuorten arkkitehtiopiskelijoiden työnantajana ja Suomen rakennustaiteen museon johtajana 1970- 80-luvuilla.

Ruusuvuori suunnitteli 1960-luvulla useita arkkitehtonisesti merkittäviä kohteita. Vuonna 1964 valmistunut Weilin & Göösin kirjapainotalon ensimmäinen vaihe Espoon Tapiolassa edusti täysin uudentyyppistä rakenteellisuuteen perustuvaa arkkitehtuuria. Tässä rakennuksessa, kuten myös 1950- ja 1960-luvulla suunnittelemissaan kirkoissa Ruusuvuori käytti käsittelemätöntä betonivalupintaa taiteellisena tehokeinona. Hänen arkkitehtuurilleen on myös ominaista puhtaiden geometristen muotojen ja valon hienostunut kohtaaminen. Vuonna 1970 valmistui Ruusuvuoren suunnittelema Helsingin kaupungintalon saneeraus. Hänen sisäpihalle toteuttamansa moderni uudisrakennus vaikutti koko Leijona-korttelin arkkitehtoniseen olemukseen. Ruusuvuoren työt saivat aikanaan sekä puolestapuhujia että vastustajia.

Arkkitehtiesittely

Aarno Ruusuvuori: Huutoniemen kirkko, Vaasa, 1961-64. Arkkitehti käytti kirkon julkisivuissa käsittelemätöntä betonipintaa taiteellisena tehokeinona.


 
Aarno Ruusuvuori