HISTORIALLINEN ARVO


Arkkitehtuurimuseon rakennus on 1800-luvun lopulle melko tyypillinen uusrenessanssipalatsi, jonka arkkitehtuuri nojaa erityisesti venetsialaisiin 1600-luvun esikuviin. Tunnusomaisimpia uusrenessanssin tyylipiirteitä ovat mm. symmetriset, kolmeen kerroskokonaisuuteen jäsennellyt julkisivut, koristeaiheiden runsaus ja niiden vastapainona melko hillityt värisävyt.


Arkkitehtuurimuseo

Tyypillisyydestään huolimatta rakennuksesta tekee erityisen se, ettei se koskaan valmistunut lopulliseen muotoonsa. Tieteelliset seurat päättivät lykätä alkuperäiseen suunnitelmaan sisältyneiden siipirakennusten toteutuksen tulevaisuuteen. Tästä huolimatta talon interiööri toteutettiin silmälläpitäen mahdollista tulevaa laajennusta.

Koska laajennusta ei koskaan toteutettu, on rakennuksen kokonaishahmo jäänyt omintakeisen noppamaiseksi. Vastaavasti sisätiloissa keskeneräisyys näkyy siinä, että portaikko on epätavallisen mahtipontinen suhteessa ympäröiviin sisätiloihin. Arkkitehtuurimuseon koristeellinen portaikko onkin yksi vaikuttavimpia uusrenessanssiportaikkoja maassamme ja erityisesti ilta-auringon valaistuksessa se on pysähdyttävän kaunis.


Arkkitehtuurimuseon portaikko

Portaikon lisäksi toinen poikkeuksellisen hieno sisätila on kolmannen kerroksen arkistosali, joka toimi alun perin Tieteellisten seurojen juhlasalina. Portaikko ja arkistosali muodostavatkin yhdessä kokonaisuuden, jota vastaavia sisätiloja on säilynyt maassamme erittäin vähän ja säilyneistäkin vain osa on yleisölle avoinna. Rakennuksen sisätilat on suojeltu.