Takaisin arkkitehteihin »

Alvar Aalto
3.2.1898, Kuortane - 11.5.1976, Helsinki

Hugo Alvar Henrik Aalto kirjoitti ylioppilaaksi 1916 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1921. Aalto perusti arkkitehtitoimiston Jyväskylään vuonna 1923. Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton arkkitehti Aino Marsion (1894-1949) kanssa, joka oli miehensä työtoveri kuolemaansa asti. Aallon toimisto muutti 1927 Turkuun ja vuonna 1933 Helsinkiin.

Alvar Aalto toimi Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana 1943-58. Suomen akatemian jäsen hän oli vuodesta 1955 ja akatemian esimies 1963-68. Hän toimi vierailevana professorina Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa MIT:ssa Yhdysvalloissa 1946-48. Hän sai huomattavan määrän kunnianosoituksia ja palkintoja eri puolilta maailmaa. Aalto teki elämänsä aikana lukuisia matkoja Eurooppaan ja sen ulkopuolelle. Rakkain matkakohde oli kuitenkin Italia.

Pitkän uransa aikana Aalto teki valtavan elämäntyön, johon sisältyi eri tyyppisiä rakennuksia kesähuviloista hienostuneisiin yksityistaloihin, asuntoalueista teollisuusyhdyskuntiin, kulttuurirakennuksiin ja kaupunkikeskustoihin yhdyskuntien kaavoitusta unohtamatta. Aallon merkittäviä rakennuksia on Suomen lisäksi muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Hänen panoksensa moderniin huonekalu-, valaisin- ja sisustussuunnitteluun oli sekin merkittävä ja kanavoitui vuonna 1935 perustetun Artekin kautta.

Aallon koko ura heijastaa arkkitehdin pyrkimyksiä ratkaista uusi tehtävä aina ennakkoluulottomasti uutta luovalla tavalla. Mielenkiintoisia haasteita hän sai arkkitehtuurikilpailuista, joihin hän toimistoineen osallistui – usein menestyksekkäästi – koko uransa ajan.

Alvar Aallon arkkitehdinuran alkutaipaleella vallitseva tyyli-ihanne etenkin Pohjoismaissa oli klassisismi. Aallon merkittävimpiä töitä tältä kaudelta ovat useiden kirkkosuunnitelmien ja kirkonkorjauksien lisäksi Jyväskylän työväenyhdistyksen talo (1924).

Maamme suunnittelijoiden etsiessä tietä kohti eurooppalaista modernistista ilmaisua Aalto oli etujoukoissa. Hän oli muuttanut Turkuun, jossa tuoreita virikkeitä oli aiempaa helpommin saatavilla. Vuonna 1929 järjestettyjen Turun Messujen yleissuunnittelu rakennuksineen oli Aallon ja arkkitehti Erik Bryggmanin yhteistyötä. Messujen myötä funktionalismin aatteet ja estetiikka rantautuivat konkreettisesti Suomeen. Turun Sanomien toimitalo (1930) sekä Paimion parantola (1933) yhdessä Viipuriin 1935 valmistuneen kirjaston kanssa olivat tärkeitä merkkipaaluja modernismin viitoittamalla tiellä.

Aalto saavutti funktionalistisilla töillään kasvavaa kansainvälistä mainetta ja muutti perheineen Helsinkiin 1933. Hänen suunnittelukenttänsä laajeni ja monipuolistui, esimerkkinä 1930-luvun loppupuoliskolla Kotkaan rakennettu Sunilan selluloosatehdas asuntoalueineen. Samoihin aikoihin Alvar Aalto suunnitteli merkittäviä yksityistaloja - oman talonsa Helsinkiin (1936) ja Villa Mairean Noormarkkuun (1939). Töissä näkyy hänen halunsa murtaa modernistisen arkkitehtuurin tiukat säännöt ja toteuttaa omaa näkemystään ihmisen, luonnon ja arkkitehtuurin sopusoinnusta. Myös väliaikaisissa näyttelyrakennuksissa kuten Pariisin (1937) ja New Yorkin (1939) maailmannäyttelypaviljongissa Aalto saattoi normaalia arkkitehdintyötä vapaammin tehdä kokeita arkkitehtuurin tärkeillä ilmaisukeinoilla – massoittelulla, tiloilla, valolla ja materiaaleilla.

Aalto oli yhdessä maamme muiden merkittävien arkkitehtien kanssa ratkaisemassa sotien aiheuttamia jälleenrakennusongelmia. Standardisointi oli keino varmistaa niukoilla varoilla tapahtuvan rakentamisen korkeaa laatua. Tässäkään Aalto ei tyytynyt sääntöihin: hän katsoi, että standardisoinnin tulee olla joustavaa ja lähteä ihmisen tarpeista. Samalla hän viittasi luonnon variointikykyyn monimuotoisuuden luojana.

1940-luvun lopulla Aalto koki henkilökohtaisen menetyksen Aino Aallon kuoltua vaikeaan sairauteen. Muutaman vuoden kuluttua, 1952, Aalto solmi uuden avioliiton työtoverinsa arkkitehti Elissa (Elsa Kaisa) Mäkiniemen kanssa (1922-94). Elissa Aalto johti Aallon kuoleman jälkeen Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:ta vuoteen 1994.

50-vuotiaan Aallon voi sanoa saavuttaneen kypsyyden myös suunnittelijana. Kokenut arkkitehti loi oman synteesinomaisen näkemyksensä juuri silloin, kun osa maamme johtavista arkkitehdeista alkoi sotien jälkeen palata tiukan modernistisiin ihanteisiin. Uusi huippukausi ajoittui 1950-luvulle, jolloin syntyivät Aallon persoonallisimmat työt. Hallitsevaksi materiaaliksi nousi punatiili, johon liittyi honka ja kupari. Säynätsalon kunnantalo, Muuratsalon koetalo ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun rakennukset Jyväskylän seudulla, Lakeuden Risti Seinäjoella ja Kolmen Ristin Kirkko Imatran Vuoksenniskalla, Rautatalo, Kulttuuritalo ja Kansaneläkelaitos Helsingissä ovat kaikki omintakeisen luovuuden esimerkkejä.

Otaniemeen 1960-luvulta lähtien nousseet Teknillisen korkeakoulun rakennukset ovat punatiiltä mutta muodoiltaan edellä mainittuja pelkisteisempiä. 1960- ja 70-luvulla Aallon tuotantoa alkoi myös hallita edellistä vuosikymmentä vaaleampi väriskaala. Valkeaksi käsitellyt rappauspinnat, vaalea kalkkihiekkatiili sekä Aallon 50-luvulla kehittämän keraamisen sauvan käyttö julkisivuissa ja sisätiloissa toivat rakennuksille uutta ilmettä. Tämä näkyy mm. Seinäjoelle ja Rovaniemelle toteutetuissa hallinto- ja kulttuurikeskuksissa.

Useita suunnitteluvaiheita käsittänyt Helsingin keskustasuunnitelma jäi paperille lukuun ottamatta siihen oleellisesti kuulunutta Finlandia-taloa, joka valmistui kahdessa vaiheessa 1971 ja 1975. Aallon tuotannon huipentaneen kulttuurirakennuksen julkisivuverhous on Carraran marmoria. Kylmään ja saasteiseen kaupunki-ilmastoon huonosti sopiva marmori on herättänyt paljon huomiota, hyvässä ja pahassa. Finlandia-talon julkisivumateriaalilla Aalto viittasi tietoisesti antiikin Kreikkaan ja Roomaan ja liitti suomalaiset symbolisesti länsimaisen kulttuurin syntysijoille.

Alvar Aallon arkkitehtuuria on luonnehdittu milloin suomalaiseksi milloin kansainväliseksi. Hänen mittavan tuotantonsa voi nähdä heijastavan vaikutteita sekä kotimaisesta luonnosta ja perinteestä että samalla arkkitehtuurin pitkästä historiasta. Luova lahjakkuus loi näistä oman persoonallisen synteesinsä.

***

Alvar Aallon piirustukset omistaa Alvar Aalto Säätiö.