Takaisin arkkitehteihin »

Otto-I. Meurman
4.6.1890, Ilmajoki - 19.8.1994, Helsinki

Otto-Iivari Meurman kirjoitti ylioppilaaksi 1908 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1914. Hän opiskeli kuvanveistoa Ateneumissa vuosina 1907—09. Meurman teki runsaasti opintomatkoja mm. Pohjoismaihin, Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Itävaltaan.

1914—15 Meurman oli Eliel Saarisen avustajana tämän suunnitellessa Munkkiniemi-Haagan asemakaavaa. Vuosina 1917—18 hän toimi Helsingin kaupungin rakennuskonttorin apulaisasemakaava-arkkitehtina. Samaan aikaan hän perusti arkkitehti Carolus Lindbergin kanssa yhteisen toimiston, jossa asemakaavojen lisäksi suunniteltiin huviloita ja kartanoiden korjauksia. 1918 Meurman siirtyi vasta perustettuun Viipurin asemakaava-arkkitehdin virkaan. Lähes kaksi vuosikymmentä hän johti tämän nopeasti kasvavan kaupungin kaavallista kehitystä ja toimi samanaikaisesti kaupungin muinaismuistojen valvojana. 1937 Meurman siirtyi Rakennushallituksen suunnitteluosaston toimistoarkkitehdiksi, missä virassa hän mm. antoi lausunnot kaikista vahvistusta varten jätetyistä asemakaavoista.

Meurman opetti asemakaavaoppia Teknillisessä korkeakoulussa 1936 lähtien, ja 1940 hänet nimitettiin saman aineen professoriksi. Vuodesta 1949 hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston johtajana ja 1959—62 Oulun yliopiston asemakaavaopin opettajana. 1900-luvun jälkipuoliskolla toiminut asemakaava-arkkitehtipolvi on paljolti professori Meurmanin kasvattamaa, ja on suurelta osalta hänen ansiotaan että päteviä asemakaavoittajia riitti meillä muihinkin kuin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.

Opetustyönsä lisäksi Meurman on kirjoittanut suuren määrän artikkeleita päivä- ja aikakausilehtiin sekä julkaissut kirjat "Asemakaavaoppi" (1947), "Viipurin arkkitehdit" (1977) ja "Kartanot; Viipurin pitäjän historia osa 3" (1985).

* * *

Meurman on laatinut yhteensä n. 60 asema- ja rakennuskaavaa. 1910-luvulla hänellä oli yhteinen toimisto Carolus Lindbergin kanssa. Tämän toimiston ajalta on ainoa esimerkki Meurmanin talonrakennussuunnittelusta - nyt jo tuhoutunut Villa Aavaranta Hvitträskin lähellä. Meurman kertoi mielellään, että hän on talonrakennuspuolella suunnitellut vain pari uimakoppia Viipurin lähelle.

Viipurin kaudellaan Meurman suunnitteli myös muita kaavoja, mm. vilkkaan rautateiden risteyspaikkakunnan, Riihimäen, asemakaavan vuonna 1921. Hän saattoi itse olla mukana juhlissa, kun asemakaavan käsittämä alue valmistui kokonaisuudessaan 60 vuotta myöhemmin.

Viipurista Meurman muutti pääkaupunkiin 1936. Hänen Arkkitehtuurimuseolle (ent. Suomen rakennustaiteen museo) lahjoittamansa asemakaava-aineisto ajoittuu pääasiassa juuri tästä vuodesta eteenpäin. Yksi mielenkiintoisimmista suunnitelmista koskee Hagalundia eli nykyistä Tapiolaa, jonne Meurman teki heti sodan jälkeen asemakaavan. Se perustui yhdyskuntarakenteeseen, johon kuuluivat sekä asunnot että työpaikat. Hän pyrki nimenomaan välttämään liian pitkälle eriytynyttä yhdyskuntamallia.
Tapiolasta järjestettiin sittemmin asemakaavakilpailu, jonka voitti Arne Ervi. Tapiolan ansioita ei tietenkään voi kiistää, mutta myöhempi täydennysrakentaminen on osoittanut Meurmanin olleen kaukonäköisesti oikeassa.

Meurman otti suunnitelmissaan aina tarkasti huomioon maaperän laadun, korkeuserot, valaistusolosuhteet ja paikan soveltuvuuden kokonaisuuteen. Niinpä nähdessämme pienen yhdyskunnan taipuisasti kaartuvine katulinjoineen, voimme melko huoletta olettaa "Mörrin" tai hänen oppilaansa olleen asialla.